Aamulla, kun vedin verhot pois ikkunan edestä, odotti ulkona yllätys: ensilumi oli satanut ja sitä oli ihan jonkun verran. Puut upean lumivaipan peitossa. Tuskin maltoin odottaa, että päästiin esittelemään tämä uusi ja ihmeellinen asia pennuille. Ensikosketuksesta ei ole kuvia, kuudelta oli vielä niin pimeetä, etten viitsinyt ottaa kameraa mukaan. Hauska juttu lumi pentujen mielestä oli, juoksivat siinä kun viimosta päivää ja maistelivat miltä valkonen aines maistuu.
Vähän ennen puolta ysiä, kun mentiin taas ulos, otin kameran mukaan. En sen takia, että kuvittelin saavani hyviä kuvia siinä hämäryydessä, mut kun ei näistä lumista aina tiedä kuin monta tuntia pysyvät maassa ja halusin pennuista ehdottomasti parit lumikuvat... Ehkä sit tossa puoliltapäivin saadaan parempiakin kuvia. koska ainakin vielä lumi on ja pysyy.
Talven kunniaks keittiössä on hiiri, huoh! Se on jää-pakastinkaappi yhdistelmän takana. No kaipa se sieltä joutuu loukkuun tai älyää kadota jonnekin sinne mistä tulikin (varmaan jostain kettiön viemäriputkien lomasta). Tää on niin joka syksystä, ihan sama kuin pal vaivaa näkee estääkseen hiiriä tulemasta sisälle. Aina jossain on pienen hiiren mentävä rako.
Jaa, no nyt se raasu on sit loukutettu, kong-tahna oli mitä ilmeisimmin tosi houkuttelevaa. Miten mä en tähän(kään) koskaan totu, maalta vielä kotosin ja tähän(kin) ongelmaan perusteellisesti tutustunu. Tunnustan, että yritin nytkin ekana saada hiiren ansaan, että oisin vaan vienyt sen tonne ulos... Nyt oottaa sit vähemmän kiva tehtävä, meen tyhjentämään loukun ja sit pennuille ruokaa ja pihamaalle lumen keskelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti