Vielä ehtii ennen huomista

Tänään otettiin 2vkoa kuvia pennuista. Tai siis yritettiin ottaa "kasvokuvia" kaikista, mut aika epätoivosta puuhaa se oli. Tarkotus oli laittaa kuvia jo näytillekin, mut sit mä menin VÄHÄN pitkäkseen tossa pikkasen ennen seiskaa, kun kerrankin kotona oli sen verran miehitystä, että aattelin oikasta viime yön kangistamaa ruotoani (nukuin pentulassa, eikä toi retkipunkka todellakaan oo mikään ergonomian riemuvoitto) hetkeks. Jup, se hetki vähän veny... 23.20 tai jotain sinne päin näytti kello kun KePo varovasti kysy, että nukkuuko hän tän yön pentulassa. Totesin, et ei, hällä on huomenna duunipäivä, mulla taas ei. Tässä siis nuokun nukuttuani neljä tuntia parasta iltaa taivaan tuuliin. Eikä niitä kuvia sit oo laittaa näytille, niitä on tuolla kamerassa, että ehkä huomenna.

Pentujen oli tarkotus tänään saada eka kiintee ruokansa. Samalla hyväksi todetulla kaavalla on tarkotus alottaa kun länderienkin kanssa; jauhelihalla. Ostin siis ihan ruokakaupan tiskiltä tuoretta jauhelihaa (juu, tiedän, että se on taatusti tuoretta). KePo kyllä vähän nuris, kun ostin niin kallista jauhista, ois kuulemma se halvempikin kelvannu. No KePolle ehkä, muttei "mun pikku kulti pupseille" Vaan jäipä sit pentujen jauhikset tonne jääkaappiin, joten todettakoon, että onhan päivä vielä huomennakin.

Mut hei, joulukortit mä sentään jo ostin... Siis kävin postissa hakemassa pahvisia kuoria kalenterien postitusta varten ja siinä oli tiskillä tarjouksessa joulukortteja, oli ihan pakko ostaa. Mut kalenterien pakkaaminen sit jäi, että onhan päivä vielä huomennakin.

Pennut voivat hyvin ja kasvavat kauniisti. Ne on niin syötävän suloisia, etten mä taida myydä niistä yhtäkään ikinä minnekään. Silmät on aavistuksen raollaan, nallekarhut tallaavat kanta-astuntaa ja turkit kasvaa. Valon jo näkevät, sen huomas aamulla loistavasti kun yön mulla oli vaan sellanen himmee valo ja aamulla pistin sit kattovalon päälle ja naps koko porukka heräs uuteen aamuun. Kuulevatkin jo jotain, tai ovat kuulleet jo pari päivää ainakin, reagoivat nimittäin ensin siihen kun länderit alko haukkua. Nyt ei vois enää vähempää kiinnostaa.

Murukin voi loistavasti, mitä nyt kyykyttää meitä ihan urakalla, sillä kahtena päivänä ei tietenkään voi syödä samaa ruokaa, onneks nyt kuitenkin ne ruuat on löydetty, jotka kelpaa, kierrätän niitä. Toi nyt ois ihmekään, jos ois kyse länderistä, mut kun on kyse leonkerpeleestä, meitin kaikkiruokasesta Murusta. Mahtaa raasulla olla ankee paluu arkeen sit kun tää penturumba on ohi.

Huoltojoukot voi vaihtelevasti, riippuen kuin pal kukakin ehtii nukkua ja kuin pal pennut sattuu huutamaan. Ei siis oo näin kasvattajan (ja perheensä) näkökulmasta aina niin auvoista kun pennut asuu keskellä kämppää, sitä kun on ohjelmoinut aivonsa heräämään pentujen kiljuntaan ja kas, sehän kuuluu ympäri talon, joten nukkumisvuorossakin on toisinaan hankala nukkua. Mut jaksan uskoa, että pentujen näkökulmasta keskeinen paikka on mitä parhain paikka opetella elämää.

Nyt siirryn tuonne pentulan puolelle pitämään Murulle seuraa. Vai meenköhän mä oikeestaan pitämään pennuille seuraa, meinaan Muru näkyy nukkuvan, pennut ei.

Hyvää yötä ja kauniita unia.
(Meni muuten, ainakin koneen kellon mukaan, huomiseen ennen kun loppuun asti pääsin...)