Tää on nyt tätä; synnytys kerran yössä, kaks parhaassa. Viime yönä Muru synnytti "tien päällä", siis oltiin jossain (enpä tiedä missä) ja Muru oli jossain aitauksessa (enpä vaan tiedä miks). Sit joku pikkupoika tuli pieni vastasyntynyt pentu sylissä ja ihmetteli, että mistä se oli tullu. Meikä tempas pennun syliinsä ja ilmotti, että se on muuten meidän.
Lähin äkkiä Murun luo ja toinen pentu oli jo tulossa, nappasin sen vauhdissa ja pennut sylissäni yritin soittaa kaikille, jotka oli luvanneet tarvittaessa olla käytettävissä, paitti, ettei kukaan ollu. KePokin oli jossain, auto jossain kilometrin päässä. Ei kun tarpomaan parkkipaikkaa kohti ja äkkiä Murun peräpäästä putos neljä pentua. Sain ne haalittua syliini ja napanuorat katos jotenkin omia aikojaan, unessa kaikki on onneks mahdollista.
Päästiin parkkipaikalle, vaikka sitä pentulaumaa oli kyllä jo aika vaikee kantaa... autoa vaan ei löydy mistää, ei vaikka kuin etin. Heräsin siihen kun epätoivosena paruin luuriin, etten mä kertakaikkiaan pärjää sen lauman kanssa ja vielä pääse kotio kun ei autookaan löydy. Että sellanen yö.
Edellisenä yönä pennut vaan äkkiä synty ja ennen kun ne kunnolla oli ehtineet syntyä, niin pennunkattojia oli tupa täys. Kielsin niitä koskemasta pentuihin, mutta en vaan meni käpälöimään pentuja. Sit mä huusin, että mä en myy teille yhtään pentua, jos ette pitä näppejänne niistä erossa, jolloin kaikki lähti loukkaantuneina pois. Siinä sit illansuussa hörpin sumppia kun KePo kysy, että joko sä Nannalle ilmotit. No en hemmeti ollut muistanut yhtään ollenkaan.
No okei unissa tapahtu pal muutakin, muttei enää jaksa muistaa. Ei kai mulla vaan oo mitään paineita asiasta, eihän? Tietty, jos sellasen 15-16 vuoden haave on toteutumassa, niin ehkä siitä saa ottaakin vähän paineita, eikö saakin??
Täällä on kaikki nyt ihan synnytysvalmiudessa, viimeset valmistelut tehtiin tänään kun Murun lämpö on ehkä aavistuksen aamumittauksessa edellisiä aamuja matalampi (tai sit mittari vaan oli huonosti) ja länderit, synnytyskonkarit (paitsi Totoro ei oo konkari), on käyneet valmiusasemiin ja käyttäytyvät erilailla kuin tähän asti. Katotaan miltä ne lämmöt tossa vähän myöhemmin näyttää, oisko h-hetki edessä jo piankin.
Tässä Muru-mamma ja henkivartijansa, toinen toisella portilla, toinen toisella, ei luulis ainakaan Murulla olevan turvaton olo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti