Hylkeen näkönen naakka

Kato, juu, niin se aika kiitää, eikä tännekään oo mitään ehtinyt kirjotella... Tai no yhtenä päivänä mä alotin sitä synnytyskertomusta ja tuolla se nyt lojuu keskeneräsenä luonnoksena ja oon miettinyt, että julkasenko sitä enää ollenkaan, natiaiset on kuitenkin kohta jo kaks viikkoo, että ois kai näitä ajankohtasempiakin aiheita.

Eilen puolestaan olin valokuvien osalta jo niin pitkällä, että piti purkaa kuvia kamerasta koneelle, vaan kuin ollakaan, siinä sit joku pentu, en nyt just jaksa muistaa kuka, makas niin sulosesti maha ylöspäin, että piti ottaa siitä kuva... vai oliko se 10 kuvaa, ja sit piti tasapuolisuuden nimissä kuvata muitakin pentuja ja sit joku heräs, jollon muitakin heräs, ja piti hakee Muru paikalle syöttämään ja kuvat jäi kameraan. Noooo, nyt se on viikonloppu tulossa, että jos vaikka ehtis. Viimeistään sit maanantaina 2 vkoa kuvat.

Pennut syö, nukkuu ja kasvaa. Ei mulla kyllä oikein oo käsitystä, että mitä niitten pitäis painaa tässä vaiheessa ja kuin pal painon pitäis päivässä nousta. Ei taida auttaa, jos vertaan ländereitten kasvukäyriin Pidän siis ohjenuorana sitä, että kun paino nousee koko ajan ja pennut ovat tyytyväisiä ja nukkuvat välillä, niin asiat lienee reilassa. Kohtahan nuo jo pääsevät maistelemaan tuhdimpaakin ruokaa kun emon maito.

Pojat on jo isoja rötköjä, Greta ja Gootti melkeen yhtä isoja ja pikku Donna tulee omaa tasasta tahtiaan perässä, mutta on kyllä nelisensataa grammaa suurinta poikaa kevyempi. Pirteä ja sisukas pikku neiti pienestä koostaan huolimatta tai ehkä juuri siksi.

Oon vääjäämättä miettinyt eroja leo- ja länderipanujen välillä. Leot liikkuu helkatin pal enemmän tässä iässä kun länderit. Jätä vaan panut keskenään kahdeks minuutiks, niin ne löytyy ympäri huonetta levittäytyneinä. Jätä länderipennut keskenään kahdeks tunniks, niin ne löytyy nipusta pesästä. Ja siis huom! puhun alle kaksviikkosista pennuista, tulkoon se mainittua ihan väärinkäsitysten välttämiseksi. Luulen, että ero johtuu siitä, että länderi on aika lämpöhakunen ja helposti vilunen. Tolla naakkaparvella puolestaan on jo ihan kunnon turkit päällään.

Länderipanut viihtyy sylissä, ne voi nälkäsinäkin rauhottaa syliinsä, mut leonkerpeleet saa megaraivarin, jos niitä yrittää nälkäsinä pidellä sylissä. Eikä ne muutenkaan juur sylissä viihdy. Leonkerpeleet ei myöskään imeä lussuta sormia tai nenää, länderipanut tekee sitä. Odotan mielenkiinnolla miten ekat ruuat, oon nimittäin ländereille aina antanut ne sormin, mutta kun leopanut ei ime sormia, niin huoliiko ne sitten sormista ruokaakaan. No se jää nähtäväksi.

Eroa on myös siinä kuin tarkalla silmällä ja tiiviisti panuja pitää vahtia. Länderiemo (ja nyt puhun vaan niistä kun on meillä synnyttäneet, en tiedä muista, ja ne ovat kaikki samaa emolinjaa) ei tallo pentujaan, se väistää näppärästi, mutta on toki rotuna notkea, taipuisa ja kevyt. Sen sijaan leoemoa täytyy vahtia, ettei se tallo panujaan tai käy niitten päälle makaamaan tai survo niitä kun takapuolta alko kutittaa ja sitä pitää oitis päästä kirputtamaan, viis siitä, että kokonainen parvi panuja makaa ruokailemassa. Muru on onneksi rauhallinen, voin vaan kuvitella millasta tuo vahtiminen on jos emo on kuin elohopeaa ja varsinkin, ellei se tottele komentoja esimerkillisesti.

Pentujen hoitamisessa en oo oikeestaan muuta eroa huomannut kuin sen, että siinä kun Murua ei aina jaksa kiinnostaa, jos vaikka panut karjuu kitarisat lepattaen, niin länderiemo syöksyy paikalle het kun panukasasta kuuluu inahduskin. Toisaalta länderipanut on hiljasta sakkia kun taas leopanut on oikea raakkuva naakkaparvi, vaikka olisivat kylläisiäkin, ellei maailma makaa niin kun ne haluavat. Toisaalta länderipanut voi olla hiljaa, vaikka asiat ois niitten kannalta huonosti, leopanujen kohdalla ei tartte pelätä, että joku huomaamatta jäis tukalaan paikkaan.

Viime yönä en tiennyt oisinko itkenyt vai nauranut. Muru kävi tavoistaan poiketen maate silleen, että sen takamus oli seinää vasten. Siinä sit Tikru syödä mussutti aikansa ja saatuaan masunsa täyteen, lähti liikkeelle ja sehän on tottunut lähtemään Murun takajalkojen yli jonnekin kauas suureen maailmaan, jossa sitten jää keskelle lattiaa makaamaan. Vaan nyt siinä olikin seinä. Että se pieni mies suuttui ja kiukutteli seinälle. Siirsin Tikrun avarampaan tilaan, mutta mitä vielä, pikkuherra ryömi hurjaa vauhtia takasin, kiipesi Murun takajalkojen yli ja yritti joko työntyä läpi seinästä tai kiivetä seinille, enemmän se näytti viimemainitulta. Aattelin sit, että no, ei se seinä siitä mitään kärsi, antaa pojan harrastaa. Oli kuulemma meteli kuulunut ihan yläkertaan asti. Lopulta Tikru luovutti ja ryömi seinänvierustaa pitkin portin eteen ja jäi siihen makaamaan sammakkoasentoon. Voisin väittää Tikrun näyttäneen närkästyneeltä.

Tuon ikäset, hylkeen näköset, otukset on muuten uskomattoman nopeita. Juur kun katot, että tuolla ne on kaikki, käännät pääs ja hups heijaa pari kolme on jaloissa jo pyörimässä. Ja nuo ryökäleet osaa ryömimisen lisäksi käyttää pyörimistä avuksi liikkumisessa: oikeelle kyljelle, selän kautta vasemmalle kyljelle ja mahalleen ja siitä uus kierros.

Pistin jo rekkarointipaprutkin kennelliittoon, toivottavasti saan paprut ajoissa, että ehditään laitattaa mikrosirut. Viralliset nimetkin on siis jo päätetty, juontavat juurensa Murun virallisesta nimestä ja on siellä vähän Jaloakin huomioitu nimiä mietittäessä. Jos joku on ihan kaameen utelias, niin viralliset nimet nököttävät jo kuvagalleriassa, siinä pentuesivulla, tosin niitä ei ole kohdennettu vielä pentuihin, vaikka oikeesti mä olen senkin jo tehnyt, en vaan vielä kerro. Arvailla toki saa, voittajalle lupaan 10 pistettä ja papukaijamerkin. Yks papukaijamerkki, eri aiheesta tosin, on jo ihan oikeesti jaettu, terkkuja vaan Anskulle.

Tähän on ehkä hyvä lopettaa, vaikka tajunnanvirta nyt kulkee ja tekstiä sais suollettua enemmänkin. Päätän raporttini hylkeiden näkösten naakkojen keskeltä tähän.