Kuulumisia

Tää blogi on tainnut olla aika pentuvoittonen viime aikoina. Tuli sit mieleen, että vois kai sitä jonkun sanan laittaa muittenkin kuulumisista... luulisin. Pistetäänkö vaikka ikäjärjestykseen?

Arska
Arskalla ja veljillään on huomenna 24.10. synttärit. OIKEIN PALJON ONNEA!!! A-pentue täyttää 9 vuotta. Suuria synttärikemuja Arskalle tuskin on tiedossa tähän hätään, todennäkösesti vietetään niitä sit joulukuussa. Arska vahtii uskollisesti pentulaa ja oottaa, että pennut tulis sieltä pois (juu, tänään joku jo karkas, kerto vanhimmainen, joten on pistettävä portit hakaan). Jos Arskalle näyttää pentua, Arska nuolee pennun huolellisesti. No voi se pojalle olla järkytys, että ne pennut on lopulta sitten aika isoja.

Muru
Murulla oli jo synttärit, rouva täytti 6 vuotta, onnea rakkaalle ladyllemme ja sisaruksilleen myös, tietty. Näitäkään juhlia ei juhlittu, säästetään joulukuulle, saavat pitää sit oikein yhteiskemut Arskan kanssa. Murun aika menee pentuja syöttäessä ja hoivatessa tai sit laiskotellessa. Tosin tätä nykyä Muru on jo sitä mieltä, että vois tässä jotain vaihteluakin ja toimintaa, että jos vaikka pääsis duuniin / kauppaan / ihan mihin vaan mukana.

Viivi
Viillä on tuota pikaa synttärit ja 6 vuotta siis kolkuttelee ovella. Arvaatte jo varmaan, niitäkin synttäreitä juhlitaan sit joulukuussa. Saisinkohan silloin oikein ryhmäpotretin kaikista sankareista. Viivi vahtii pentujen hyvinvointia. Jos pentulasta kuuluu kovasti jotain melua, niin Viivi kiireesti juoksee portille kattomaan, että mikä siellä on hätänä ja tulee meitä kaksjalkojakin hakemaan, ellei tajuta mennä Viivin mielestä ajoissa hätiin. Eikä Viiviä tätä nykyä tahdo saada sitäkään vertaa ulos kun ennen. Viivistä ois varmaan tullut ihan parasta äitiryhmää, jollei olis tätä vahinkoryhmää. Mut onpa neidolla sitten ollut näitä hoivattavia, adoptiolapsia, joten on varmasti saanut toteuttaa sitä puolta itsestään.

Cello
Cellon mielestä tällanen yletön hösääminen tollasten tappijalkasten pallomahojen kanssa on ihan ajanhukkaa kun kerta aikansa vois käyttää paremminkin. Cellon naamasta oikein näkee, että sen mielestä ainakin just nää ipanat on ihan kertakaikkisen typerää sakkia. Niin ja kun Cellosta on iän myötä tullut suorastaan syöppö, niin tietty ukkeli on katkera kun Muru saa kaikkia extraherkkuja ja hän ei.

Totoro
Totoron mielestä naperoita on jo paapottu ihan tarpeeks, nyt ois Totoron vuoro. Toisaalta toimettomuus ei nuorelle miehelle sovi ja kun puuhailee iteksiin hiljaa, niin kukaan ei sit niin kiinnitä huomiota. Siispä Totoro tutkii aikansa kuluks roskikset ja repii kaikki löytönsä tuhannen silpuks lattioille. Kyllähän aikaansaapa ja fiksu mies itelleen aina tekemistä löytää...

Tiuku
Tiuku on jatkanut pentujatkokurssiaan kaiken hässäkän keskelläkin, huomenna ois viimonen kerta. KePo on sitä kurssilla kuljettanut. Pentuhässäkästä Tiuku ei oikein taida tietää mitä mieltä olis ja Tiukun mielestä Murusta on tullut vähän outo, eikä oikein aina tiedä miten siihenkään pitäis just nyt suhtautua kun välillä se on niin "arvon rouvaa" ja välillä taas sama vanha leikkikamu-Muru.

Marsut
Marsut ei välitä penturumbasta tuon taivaallista kunhan saavat ruokansa ja juomansa ajallaan ja mahdollisimman moni muistaa antaa namipalan häkin ohi kulkiessaan. Päinvaston nythän on älyttömän positiivista kun häkin ohi kuljetaan ainakin miljoona kertaa päivässä, että ehkä pennut on marsujen mielestä sittenkin ihan yes.

Waldo-kissa
Waldo ei edes tiedä koko penturumbasta yhtään mitään, herra asuu nykyään keskimmäisen tyttäreni luona halliten omaa valtakuntaansa suvereenisti ja kyykyttäen isäntäänsä ihan kybällä. Waldon yhteiselo Arskan ja Cellon kanssa kävi turhan hankalaksi. Arska, sokea kun on, inhosi sitä kun Waldo onnistui kulkemaan niin hiljaa, että pääsi aina yllättämään Arskan. Kulkunen Waldolla pannassa auttoi siihen, mut Waldo sit taas kuoriutui pannoistaan aina tuota pikaa ja taas oli ongelma edessä.

Oon joskus, totta kai, miettinyt, että onko pentue lauman muille koirille siunaus vai kirous kun koko elämä pyörii niin tiukasti pentujen mukaan. Jotenkin tuntuis, että se on vähän molempia.

Kirous, koska henkilökohtainen huomio vähenee, omat jutut / harrastukset jää, vuorokausirytmi on mitä on (muistan äkkiä keskellä yötä, että hemmetti koirat ei oo saaneet ruokaansa ja annan sen sit sillon keskellä yötä), kaksjalat on väsyneitä ja pinna kiristyy helpommin (paitsi kun on tarpeeks väsynyt, niin ei jaksa kun nauraa).

Siunaus, koska kotona on koko ajan joku, ei tartte viettää tuntiakaan vuorokaudesta keskenään, kotona lappaa sakkia, jolta voi hakea huomiota, huonoa omaatuntoa potevat kaksjalat antaa helpommin herkkuja ja periks, pennut on hauskoja (siis ainakin meitin koirien mielestä pääsääntösesti), huushollissa tapahtuu koko ajan jotain jossain, ulos pihalle pääsee aina kun haluaa, sängyssä on enemmän tilaa kun aina toinen kaksjaloista on pentulassa.

Molempiin "sarakkeisiin" vois varmasti lisätä vielä miljoona juttua, mut noi nyt olkoot esimerkkeinä. Pikkupentuaika on onneks rajallinen ja pennut lähtevät maailmalle, jonka jälkeen on taas pitkään rauha talossa. En usko, että vanhemmat koirat ovat moksiskaan pennuista, mutta nuorempi sakki kyllä selkeesti vähän pitkästyy. Onneks piha on aidattu, joten pääsevät sinne purkamaan energiaansa. Oikeastaan siitäkin näkee, että vanhemmista koirista pennut on hauskoja, kun "vanhukset" tulee tosi sukkelaan takasin sisälle, nuoriso painelee pitkin poikin pihaa ja mettää ja palaa sisälle, sit aikanaan, hiekkasina, mutasina, kieli roikkuen ja aika väsähtäneinä. Odotan mielenkiinnolla millasia kaivantoja tontilta paljastuu kun ehdin sellasia ihmettelemään.

Ja pentukuulumisia kanssa:
Pennut syö jo tosi hyvin jauhelihansa. Tänään sit ostettiin toinen ja viimenen satsi jauhelihaa ihan ruokakaupasta. Passitin KePon lihatiskille ja sanoin, että tällä kertaa saat ostaa ihan kumpaa jauhista haluat; kalliimpaa tai halvempaa, ei väliä. Kotona sit avasin paketin jakaakseni lihan useempaan annospussiin pakastimeen. Jauhis oli vähän sen näköstä, että oli ihan pakko kysyä KePolta, että no kumpaa sä sit otit, kallista vai halpaa. KePon naama oli pikkasen nolon näkönen: no sitä kallista, se halpa oli ihan keltasta, en mä sitä voinu pennuille ostaa. Toi on jauhettu odottaessa. Juu, niin se vaan on, ettei mamin kultipupseille mikään halpa liha kelpaa... paitsi jatkossa.

Osalla naperoista on silmät jo melkeen kokonaan auki, osalla vielä rakosellaan. Kaikki kuitenkin jotain näkevät. Hereillä ollessaan pitävät aikamoista mekkalaa; kuuluu murinaa, haukuntaa, vinkunaa, ulvontaa ja kaikkea siltä väliltä, myös yöllä. Vähän jo yrittävät leikkiä keskenään. Pureskelevat kaikkea mitä suuhun sattuu menenmään. Osa yrittää kovasti taapertaa pissimään "vessaan", osa pissii minne sattuu ja osan mielestä se on riittävän "vessassa", jos etutassut on sillä puolen, vaikka sit pissi valuukin sieltä toisesta päästä ihan väärään paikkaan eli punkan reunalle. Kaik aikanaan, kaik aikanaan.

Täytyy muuten sanoa, etten ikinä ole huomannut länderipentujen käyttävän hajuaistiaan yhtä hyvin kuin ainakin nämä leolapset. Jos joku juttu (sisarukset, äiti) on hukassa, niin nenä ylös, pitkä veto ilmaa sieraimiin ja suuntima sinne kun pitää. Ovat jo "löytäneet" tosiaan Murun pentulan ulkopuoleltakin ja avasivat ihan korkeimman omanenäisesti portin (joka ei ollut haassa). Ja kun tulen jauhelihojen kanssa pentulaan, niin nälkäisimmät alkavat tuota pikaa haistella ilmaa ja siirtyvät jonottamaan jalkoihini. Umpiunessakin olevat saattavat herätä. Pennut myös haistelevat tosi paljon just vaatteita, käsiä, jalkoja jne. Mielenkiintoista ois tietää millasia näistä naperoista isoina tulis nenän käytön jalossa taidossa, jos pääsisivät nenäänsä oikein kunnolla käyttämään. No ehkä joku näistä pääseekin, mistä sitä koskaan tietää.

Oisko ne siinä sit tärkeimmät.
Ja tää tekstihän ei sitten ollut pentuvoittonen, vai mitä, pitkä kyllä.