Tää niitä aamuja on

Aamu kuului sarjaan "tää niitä aamuja on". Heräsin kun KePon kello soi, yleensä en kyllä herää, ja päätin kävästä tualetin puolella. Sillä aikaa KePo puki ja koirat tekivät... no jotain. Köpöttelin takasin makkariin ja köllähdin punkkaan, hain hyvää asentoa ja jalkani osui johonkin kylmään... johonkin märkään. Märkä plätti?? Miten punkassa voi olla märkä plätti kun koirat ei vielä oo ees tulleet sisälle aamu-ulkoilulta, ei kai lumi ja muta iteksiin sentään oo sisälle ryhtyny tulemaan.

Ei kun jalkeille ja valot. Joo'o märkä plätti siinä oli, ei iso, ehkä joku oli nuollut tassuaan, ainakin Arska jättää joskus samanlaisia plättejä kun unohtuu nuolemaan takatassuaan. Takasin punkkaan, peitto päälle. Siinäkin oli märkä plätti, ei iso, mutta koiran pissalta haiseva. Kumma miten senkin hajun on oppinut erottamaan monista muista, kohta varmaan osaan jo haistaa, että kenen pissa on, ominaishajunsa silläkin.

Vedin johtopäätöksen, että siinä kohti kun kaksjalat oli kömpineet pois punkasta trio töykeät makasi siellä edelleen ja joko Löppönen tai Popponen loikkasi sekaan, sai Kassi-Almalta käsilaukkua päin näköä ja tiivisteet ei ihan pitäneet täyden rakon painetta siinä kohti. En jaksanut kömpiä enää liikenteeseen, heitin oman peittoni plätteineen lakanalla olevan plätin päälle, ryöväsin KePon peitteen ja yritin jatkaa uniani. Sen verran kuitenkin oli jo adrenaliinia liikenteessä, ettei uni ihan niin vaan tullut ja ehdin miettiä, että vois kai elämä helpompaakin olla ja onko sitä ihan viisas kun on asuttanut kotiinsa kuus koiraa, ellei ois yhtään, niin eipä tarttis tänään tuupata peittoa ja lakanoita koneeseen ja ryhtyä höyryttämään petaria.

Nukahdin ei niin auvoisiin ajatuksiin. Heräsin vähän ennen herätystä, jotenkin en osaa luottaa tohon uuteen kelloon edelleenkään, ja väsytti ihan mielettömästi. Huono tuuli häälyi taka-alalla, mutta Popponen pelasti päivän. Kun avasin silmäni kunnolla, totesin, että siinä nenäni edessä sojotti kaks takajalkaa suoraan kattoa kohti. Popponen oli kömpinyt viereeni sen jälkeen kun olin nukahtanut ja nukkui siinä selällään tassut taivasta kohti. Ei voinut kun hymyillä... Ylös, ulos ja duuniin, peite ja lakanat jäivät kotiin oottelemaan pyykkäystä.

Toinen asia, joka on viime päivinä ärsyttänyt, on yletön haukkuminen. Ulosmeno on suoraa huutoa. Tavallaan ymmärrän koiria kyllä. KePolla on sormi paketissa ja siinä kai nyt joku tulehdus, tai en mä muuten ymmärrä sitä edelleen jatkuvaa särkyä, KePon unentarvetta ja uupumusta. No mennee lekuriin huomenna, ellei tilanne kohene. Ite en kykene kamalasti kävelemään, enkä tekemään pal muutakaan koirien kanssa. Niillä on siis ylettömän tylsää, vaikka jokainen yrittääkin niitä ottaa mukaansa ulos hakemaan puita, viemään roskia jne. siis nyt kun ei tarvihe uida mudassa. Silti ärsyttää kun koirat huutaa.

Yks päivä jo sanoin, että mä voisin vaihtaa kaikki länderit yhteen sellaseen "Sunny-Antero" -tyyppiin. Sunny, edesmennyt mixerimme, maailman viisain koira, joka tiesi kun piti vahtia tai ei pitänyt, tiesi ketä ei saanut päästää sisälle / tontille ja kenet sai, joka metsästi hiiret yms. jyrsijät tontilta, joka ei koskaan haastanut riitaa kenenkään kanssa, joka haki nuuskintaretkelle unohtuneen leonkerpeleen luokseni, joka oli kuin omistajan mieli ja ajatus. No onhan länderikin tietyllä tapaa kuin mieli ja ajatus, mutta erilailla kun Sunny oli. Sunny oli kuin käden jatke, suojelija ja apuri, länderit ovat kuin ympärillä häilyvät varjot, ovat mutteivat kuitenkaan ole ja sitten ovat hyvin vahvasti. Nyt joku tietty sanoo, että mixerit on aina fiksuja, vaan kokemuksesta sanon ettei se kyllä niin ole.

Päivällä alko lumipyry. Kerrankin olin tyytyväinen siitä, etten aamulla jaksanut laiskuuttani siirtää pakua parkkiruudusta A parkkiruutuun B, vaikka hetken ajattelin niin tehdä kun oisin sitten päässyt lähtemään keula edellä. Nyt paku oli kun polle takamus tuuleen ja oli pal vähemmän putsattavaa kun jos oisin parkannut jonnekin muualle. Motari kulki ihan kivaa nopeutta ongelmitta. Ja ah miten ihanaa, kun koirat ei rapaannu ulkona, rakastavat lunta ja ollaan päästy pal enemmän kulkemaan sisään ja ulos ja sisään ja ulos.

Peite ja lakanat on pesty ja kuivat sekä petari höyrytetty, joten mikä on mennessä puhtaaseen ja pölypunkittomaan punkkaan. Tuulensuoja, nimensä veroinen muuten, toivottaa hyvää yötä.