Sunnuntai-illan kuulumisia

Sunnuntai-illan kunniaks pikainen päivitys, se istuminen nääs, ei se vieläkään oon kovin suositeltavaa, eikä kovin mukavaakaan, siis jos pitempään istuu, aika kuluu pääasiassa kävellen tai löhöten. Vaan sainpa organiseerattua olohuoneen kirjahyllyjä, se täytti kriteerit; ei kyykkimistä, ei istumista, rauhallista liikettä tasasella pinnalla.

Näitä kuulumisia on sitten ilmeisesti kaivattu, ainakin kysytty. Aasan kanssa oltiin torstaina eläinlääkärin pakeilla kun vanha rouva on ollu niin perin juurin flegmaattinen ja syönyt tosi huonosti. Varmaan toki putos vähän painoa, muttei se näin oo tarkotus painoa hallita. Alkututkimuksessa todettiin, että sydän ok eikä mitään muutakaan päälle päin näkyvää havaittavissa, joten ei kun unten maille. Tai no vanha rouva oli päättänyt, ettei se unten maille hälle niin vaan sovikaan, joten rauhotetta piti lisätäkin ennen kun Aasan lopulta antoi periks ja nukahti.

Suu ja nielu tutkittiin rauhotuksessa ja verinäytteet otettiin. Alustavassa suun tutkimuksessa todettiin, että takana on poskissa taas pientä punotusta. Aasa jäi siis tarkempaan syyniin ja hammaskivikin poistettiin samalla.KePon kanssa seikkailtiin Lohjalla sen aikaa kun Aasa oli toimenpiteessä. Kun mentiin Aasaa hakemaan, niin rouva oli jo hereillä ja mulkoili meitä joltisenkin närkästyneesti.

Tulehdusta oli poskissa takana ja antibioottikuurin Aasa sai, eikä mitään ihan pientä vaan 24 vrk ja jos vähänkin tuntuu siltä, niin jälkitarkastukseen. Nyt vanha rouva on jo ihan pirtee ja nälkänen. Siitä voi päätellä, että kipuja kuitenkin vielä on, että Aasa popsii hetken aikaa ruokaansa innolla ja sitten lopettaa. Mutta parempaan päin mennään ja sehän tässä on tärkeintä.

Tänään koirilla oli omasta mielestään kai kamalan jännää, ainakin ne nyt nukkuvat kun uppotukit, vaikka ruoka-aika on käsillä. Ensin tuli yks naapuri, ihan yllättäen, sen enempiä koputtelematta kun mitään muutakaan, suoraan ovesta sisään ja peläytti paitsi meikäläisen, niin myös koirat. Ko. henkilö ei koiria pelkää, ei koirista perusta, eikä meidän koirat hänestä erityisemmin pidä juur käytöksen takia; hän huitoo koiria kauemma sillä mitä sattuu kädessä olemaan, joten sai koko lauman ihan tolaltaan huiskiessaan niitä pois tieltä. Arska erityisesti oli suunnattoman närkästynyt tapahtuneesta.

Kävi mielessä, että tosi lupaava episodi ajatellen sitä, että myöhemmin oli tulossa "länderinkatsojia". Tein siis päätöksen työntää osan laumasta ulos patiolle siinä kohti kun vieraat tulisivat, ja ottaa sitten sisälle yks kerrallaan. Ja näin myös tein; Aasa ja Cello saivat kunnian jäädä sisälle vastaanottamaan vieraita, loput joutuivat odottamaan vuoroaan patiolla. Sieltä sitten yks kerrallaan sisään ja niin oli lauma taas kasassa, eikä edellisen vierailijan "kaikuja" ollut kovin pal jäljellä.

Aasa edusti koko karismallaan, lääkekuurilla vähennettynä kuis muutenkaan, mutta Arskan mielestä näissä vieraissa oli "sitä jotain" ja herra tunki syliin ihan väen väkisin. Siinä tovin nökötettyään alkoi tietty komennella kuten aina; silitä siitä, ei siitä, silitä, rapsuta, kädet ei jouda olla toimettomina, hop, hop. Lopulta oli pakko komentaa äijä pysymään lattialla, ei se nyt sentään ole tarkotus, että vieraat ovat Arskan henkilökohtainen rapsutusautomaatti. Cello ja Totoro riekkuivat keskenään ja Viivi kävi milloin kenenkin luona, kaikkien luona kumminkin, selkeää emäntäainesta.

Johan tässä on taas tullutkin istuttua, vaikka kymmensormijärjestelmä on hallussa ja konekirjotuskokeessa tuli aikonaan naputeltua kiitettävä lyöntimäärä, joten ei kauaa nokka tuhise kun naputtaa, että ei kun liikkeelle, vois liikkua vaikka syöttämään koirat ja antamaan Aasalle lääkkeen.