Tammikuu ja vettä sataa, tai ellei ihan sada, niin ainakin tuntuu, että pilvet makaavat maassa asti. Piha on muuttunut kuravelliksi ja muta vyöryy ovesta sisään 28 karvaisen tassun avustuksella, jotkin tassut tuntuvat olevan oikeat savi-imurit, toisissa tassuissa lienee jokin kaikkea kosteutta hylkivä mekanismi. Yhtä kaikki moppi heiluu taajaan, tassuja pesemään kun ei oikein tahdo taipua, ja vaaleita sukkia ei kannata edes kotiasuun valita. Jotenkin sellanen pikkupakkanen tuntuis houkuttelevalta ajatukselta... tai ois ees vähän kuivempaa.
Muuten elellään hiljaiseloa. Toisinaan tosin tuntuu, että pääkoppa hajoaa jatkuvasta makailusta, vaikka lukienkin, ja istumisen välttelystä, joskin arvoisa limapussi voi silloin paremmin. Jos joutuu jotain tekemään, kuten vaikka ajamaan autolla kauppaan, niin arvoisa limapussi suuttuu. Akutätikään ei luvannut helpotusta tuskaan. Täytynee hommata "seisova pöytä" ja juoksumatto, siinä sitten tasasella kävellen vois naputella niin duuni- kun kotijututkin.
Aasa jakselee kohtuullisesti. On jotenkin väsynyt, mutta kaipa se antibioottikuuri väsyttää, luulisin, ettei ois mitään pahempaa. Löppönen ja Popponen tylsistyvät kun meikä vaan löhöilee, onneks niistä on ees seuraa toisilleen. Muruakin jatkuva märkyys tuntuu vähän tylsistyttävän. Ainoat oloonsa selkeesti tyytyväiset ovat Arska ja Viivi, erityisesti Viivi. Viivin lempipaikka on löhöillä jonkun kaksjalan päällä ja nythän sitä huvia on riittänyt.
Pari kuvaa torstai-illan piristeeksi.
Pienestä Popposelle ilo irtoaa, ei siihen kalliita leluja tarvita.
Het kun takkaan laittaa tulet, niin siinä on lämmönpalvojia nautiskelemassa erilaisissa kokoonpanoissa kuten vaikka Viipula, Popponen ja Löppönen.
Aasalla lääkitys kohdallaan??
Karut jätkät ei mallin duunia arvosta,
mutta guineanpossut haluaa makupaloja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti