Nettipimennosta päivänvaloon... toivottavasti

Ollaan vietetty jokunen tovi nettipimennossa. Ensin kului yks ilta siihen kun väännettiin langaton yhteys toimintaan, mutta nyt se on jonkinmoisessa kunnossa ja ainoastaan yks kone neljästä jäi langan päähän, muut pelittävät nyt langattomasti. Saatiin nauttia homman toimivuudesta pari päivää kun äkkiä yhteydet katosivat tyystin. Ei sitten jaksettu asiaa sen enempää ihmetellä, annettiin olla ja nautittiin vuodenvaihtumisesta ilman nettiyhteyttä.

KePo, iltavuorolainen, testasi aamun kunniaksi toimiiko yhteydet. No ei toimi. Vikailmotus on nyt tehty, muttei meille luvattu yhteyksiä ihan heti just nyt, vaan kuulemma yleensä homma vaatii pari työpäivää. Eli siis nettipimento voi jatkua vielä tovin, joten saatte odottaa eilen käsittelemiäni kuviakin vielä tovin, ehkä toisenkin.

Uudenvuoden aatto alko siihen malliin, että ois se paremminkin voinut alkaa. Tuli huomattua, että omatkin koirat voivat purra. Tai ehkä toi nyt oli vähän vahva ilmaus, ehkä pitäis mieluumin sanoa, että tyhmästä päästä kärsii koko kroppa ja siis nimenomaan meikäläisen tyhmästä päästä. Olin vielä punkan pohjalla, Arska änki tyynyni viereen, siihen, missä Tototo, the hiustaiteilija, tapaa löhöillä. Totoro puolestaan ei tullut katsoneeksi minne loikkasi ja loikkasi Arskan naamarille, jolloin hammas heilahti. Siihen se ois jäänytkin, Totoro pakeni paikalta huomattuaan erheensä, jollen tyhmyyttäni ois saman tein kääntynyt ja pyöräyttänyt kyynärpäätäni väliin; sain kyynärpäähän ihan komeet hampaanjäljet Arskan yläkulmureista. Jos oisin pysynyt paikoillaan, niin kelleen ei ois käynyt kuinkaan, nytkin tosin vaan mulle, joten syyttömät ei joutuneet kärsimään.

Käsi on aika upeen näkönen ja seuraan tässä nyt mielenkiinnolla, että joudunko lähtemään sen kanssa lekuriin vai en. Ei käsi kipee ole ja lakkas vihdoin vuotamastakin, vaikka vuotaminen toisaalta on vaan hyvästä, tulee pöpöt ulos haavasta, mutta se on aika hankalaa pitkän päälle. Eilen sitten sitkeesti jätin siteen pois ja pidin käsivarren paljaana, ehti rupi muodostua. Meinaan kun pisti siteen, niin tulihan siihen toki rupi, mutta kun nyppäs siteen pois, niin kappas vaan, rupikin lähti.

Uudenvuoden aattona, aamupäivällä, tuli soitto, että uuden kameran saa käydä hakemassa. Sain sen siis, JEE!!! Vielä en tosin ole muuta tehnyt kun lukenut ohjekirjan... Uudenvuoden kuvat, ne vähät, joita otettiin, on otettu vanhalla kameralla.

Itse vuodenvaihde meni rauhallisesti. Istuttiin iltaa KePon ja vanhimmaisen kanssa komistaan, nuorisoakin oli tovin aikaa keittiö pulollaan, mutta porukka paineli siitä sitten mökille "jatkoille" ja me jatkettiin melkeen aamuun kolmen voimin ja koirien kanssa. Yllättävän vähällä päästiin; Arska ei reagoinut yhtä vahvasti kun muutamana vuonna tätä ennen, liekö ikä heikentänyt kuuloa tai jotain. Arskan reaktioihin on syynsä, niistä lienen jossain välissä kertonut... vai oonkohan sittenkään koko stooria. No ehkä joku päivä sitten.

Aasakin on parina vuonna reagoinut aika vahvasti, vaikkei nuorempana koskaan pelännyt pauketta. Tänä vuonnakin oli aavistuksen levoton, mutta pystyi jopa syömään, joten tilanne ei ollut mahdoton. Murua, Viiviä, Celloa ja Totoroa ei ois voinut pauke vähempää kiinnostaa.

Nyt ollaan sitten jo vuodessa 2008, olkoon se itse kullekin onnellinen!