Sinisten nauhojen päivä

Jaa, se on sitten jo sunnuntai, kylläpä aika kiitää... tai ainakin viikonloput.

Turun näytelmät näyteltiin meidän osalta eilen. Kehä oli onneks vasta iltapäivän puolella, ei tarvinut aamulla anivarhain nousta, vaan sai nukkua oikeestaan sopivan myöhään, syödä aamupalan rauhassa ja ajella valosassa Turkuun. Sää oli hyvä, liikennettä ei kovin paljoa ja tie sula, ei kylläkään kuiva.

Parkkipaikan saamisen osalta ei ongelmia, mutta itse kehän laidalla oli kyllä mahdottoman ahdasta. Popponen heitti stressin puolelle, onneks äiteen ja sisarusten tapaaminen vähän rentoutti. Popponen ei vaan millään tajunnut, ettei paikalla ollut tarkotus riehua ja telmiä. Tylsää oli Viivilläkin, että ihmekö se, jos nuorella pojalla.

Popponen oli kehässä het ländereiden alkupaloiks, junnu-uros kun on. Popposen osalta täytyy sanoa, että tavote tuli saavutettua, pöytä meni hyvin. Vähän poika niias kun palleja puristeltiin, mutta muuten seisoa nökötti mallikkaasti, vaikka tuomari kaiveli hampaat ihan huolella. Pöydän jälkeen ois kannattanut poistua kehästä; tavote oli saavutettu ja Popposelle ois varmaan jäänyt hyvä mieli... mitähän kehätoimitsijat ja tuomari ois sanoneet, jos ois oikeesti poistuttu.

Poistuminen ois kyllä ollu ainoo viisas teko, Popponen kun lopulta selkeesti jännitti pöytää niin pal, että loppuosasto, se mikä aikasemmin on hallittu ihan ok, meni täysin keturalleen. Herra Osaan-Seisoa-Upeasti päätti, ettei seiso, vaan haluaa pois kehästä ja siis reuhtoi koko ajan, seisomisesta ei tietoakaan. Ravaamisesta ei voinut puhua, hyppy-loikka-rimpuilu -esitys on totuus. Se täytyy sanoa, että tuomarit ovat toisinaan kekseliäitä ilmaisemaan asiat myös nätisti. Popposen arvostelussa lukee "Vaikeasti arvosteltavat liikkeet"... Sininen nauha pätkähti, ite ootin ruskeeta (EVA). Että ei kun jatketaan harjotuksia ja kun ajattelee nykyisiä ilmottautumismaksuja ja nykyisiä polttoaineen hintoja, niin tuskin kovin monessa näytelmässä näytään Popposen kanssa ihan lähiaikoina.

Viivi sitten, siinä on tytär tullut äitiinsä ja esiintyi edukseen. Pöydällä tönötti upeasti, vaikka Viivinkin hampaat kaivettiin huolella ja kuten aikasemmin on tullut sanottua, niin Viivin kanssa ei ikinä olla harjoteltu mitään näyttelyihin liittyvää, kylmiltään paineltiin ekaan näyttelyyn viime kesänä. Viivi seisoi muuten ihan ok, mutta ois halunnut ehdottomasti käydä tutkimaan "ykköskylttiä", joten siinä kohti piti käyttää kättä apuna, jotta neiti pysyi paikoillaan. Ravaaminen meni hyvin, olin oikein tyytyväinen. Sininen nauha saatiin silti, niitä tuntui riittävän. Punasiakin jaettiin, mutta vaaleenpunaset oli kyllä tiukassa.

Kasvattajaryhmää, jota ajatellen Viivi oli ilmotettu, ei saatu kokoon, osallistuvilla kun tulee olla vähintäin punanen nauha (EH) saatuna ja ryhmään tarvitaan neljä koiraa, kahdella ei onnistu.

Kotiin ajeltiin hyvässä säässä. Viivi nukkui eikä Popponenkaan jaksanut koko matkaa istua katselemassa ikkunasta ulos kuten menomatkalla. Kotiin asti kun päästiin, niin kaksikko oli jo ihan latautunut, eipä se monen minuutin tirsoja vaadi. Kotona oottava lauma oli henkee täys ja meno sen mukanen, olihan se nyt huutava vääryys, että osa porukasta oli päässyt reissuun ja loput oli joutuneet olemaan kotona ihan keskenään. Tasan ei käy onnen lahjat.

Tää päivä on sitten taas ollu hiljaiseloa, mitä nyt on käyty hakemassa puita, täyttämässä lintulautoja ja muuta sellasta pientä. Muut koirat vetää sikeitä, mutta Popponen puuhailee leikkihuoneessaan jollain, äänestä päätellen pahvilaatikolla, joka tarkoittanee sitä, että on parasta mennä kattomaan mitä Popposen puuhahuoneessa tapahtuu...