Jos joku keksii miten lisään tunteja vuorokauteen, niin sitten ehkä... tai jos joku keksii miten ne työt sais haittaamasta harrastamista. Viime viikonloppuna oltiin taas näytelmissä, tällä kertaa Hyvinkäällä ja mukana meiltä ainoastaan Frida, joskin näyttelyyn osallistui myös kasvattini Tikkis. Aurinko paahtoi het aamusta niin, että näyttelyalue oli kuin pätsi, voin vaan kuvitella tunnelmat iltapäivästä. Oltiin varauduttu säähän pakkaamalla märkiä pyyhkeitä ja kylmäkalleja pieneen kylmälaukkuun. No on siellä näyttelykassissa vakiona myös sadetakit, että sään mukaan.
Frida otti rennosti ja yritti saada Tikkistä (ja kaikkia ohi kulkevia) leikkimään kanssaan. Kylmät pyyhkeet oli Fridan mielestä ihan syvältä ja se kuoriutui niistä tuota pikaa. Ellei muuten onnistunut, niin alkoi hieroa itseään ruohikkoon. Vesi ei maistunut, matkakuppi oli enemmän kuin epäillyttävä ja pullossa oli kamalan pahaa vettä, mitä siitä, että se oli kotoa tuotua.
Tikkis meni kehässä oikein hienosti, hyvää työtä on Tikkiksen emäntä tehnyt, eikä turhaan mennytkään: tulos pu2 ja serti. Onneksi oli kamera mukana, niin sain napattua sertikuvatkin nuoresta herrasta. Vielä yksi serti metsästettävänä...
Fridan pöytäilyä jännitin etukäteen kun edellinen näyttely meni kuten meni. Turhaan jännitin, Frida oli niin rento pöydällä, etten muista ihan heti koska ois ollut, edes kotona, niin rento. Seisominenkin meni aika rutiinilla, mutta se liikkuminen... se oli sitä pentumaista menoa alusta loppuun. Siinä lienee meidän työsarkaa, jonka harjottelua vaikeuttaa se, että kehän ulkopuolella ja kotona ravaaminen sujuu, kehässä se muuttuu omituiseksi hökellykseksi ja pään viskomiseksi. Ehkä mä vaan sitten jännitän... tai jotain. Fridan tulos EH.
Viikonloppuun mahtui myös mummoilua ja kun sää oli niin lämpöinen niin kaivoin tyttöjen vanhan ammeen esiin ja pesin sen. KePo kaivoi kellarista "vähän" vesileluja, tyttöjen perintöjä nekin. Fridalla siinä riitti ihmettelemistä moisessa pihalla lotraamisessa.
Eikä koirat oikein ymmärtäneet sitäkään, että minkä takia pihalle levitettiin peitteitä...
Mummoilu on uuvuttavaa, ainakin muille kuin mummille... Ja toisaalta mummi on ilmeisesti aika puisevaan ja nukuttavaa seuraa.
Niin ja käsi on korvalla sen takia, että koirat haukku
Puushow on taas jatkunut tauon jälkeen ja joka päivä olen yrittänyt uutterasti kärrätä vähintäin kaksi maitokärryllistä puita vajaan. Hikistä puuhaa se on ollut kun mittari takoo +30 ja enemmän. Tänään kyllä sitten rahtasinkin neljä kärryllistä kun oli viileämpää. Oon joskus miettinyt, että muuttuuko hikoileminen iän myötä. Ja ei, en tarkota määrää vaan sitä mistä hikoilee. En muista, että nuorena koskaan ois pää hionnut, kainalot kyllä ja selkäkin, muttei pää. Nyt on pää märkänä koko ajan ja hiki valuu silmiin, mut kainalot voi olla melkeen kuivat.
Edellisessä puukasassa asui sammakko ja kun koko kasa oli raahattu puuvajaan niin aattelin sammakonkin muuttavan muualle. Vaan mitä vielä, uus kasa, uus asunto, joten tässä sitten päivänä eräänä mätin puita kärryyn ja pomps se oli siinä, säikyttelijä sammakko. Sitä ei voi uskoa miten pelästyy kun viileä ja kostea otus loikkaa käsille puitten välistä. Nyt oon sit joka kärryllistä lastatessani ootellut, että missä sammakko luuraa ja koska se sieltä hyökkää. Tänään ei näkynyt... Ehkä huomenna, kasa kun alkaa olla jo aika pieni, kenties vaan pari kärryllistä.
Koirien kannalta puiden kärrääminen ei ole kovin virikkeellistä puuhaa, mutta ne ovat kyllä keksineen viihdykettä. Joka kerta kun siirrytään pisteestä A pisteeseen B venytetään sisäkumia. Puupinon luona kaivetaan maata, tutkitaan puupinoa ja kiipeillään pressun ja lautakasan päällä sekä toisinaan lötkötellään aluskasvillisuuden seassa mettän reunassa. Ei Frida ainakaan paukkuarka ole, tänään se kaivoi maata kärryn alla kun heittelin puita kyytiin. Tosin liki siinä pyörii kaikki.
Sosiaalinen elämäkin on vilkastunut kummasti, pentujen odottelulla on sellainen outo vaikutus. Moni haluaa nähdä rotua livenä ennen lopullisia päätöksiä ja osa haluaa nähdä nimenomaan tämän meidän lauman. Toki mikäs siinä näin kesäaikaan vastaanottaa vieraita kun voi nauttia ulkoilmasta siinä rupatellessa ja sumppia juodessa ja samalla seurata länderien pihapuuhia. Paljon antoisampaa se on kuin talviset sisävisiitit, jolloin koirat lähinnä yrittää kerjätä nameja tai kuorsaavat soffalla tuon taivaallista vieraista välittämättä enää ensihässäkän jälkeen.
Sosiaalinen elämä voi muuten kyllä olla aika herkullistakin
Ja ei, en ole leiponut, en tässä helteessä, meillä joutuu tosi usein tyytymään pelkkään sumppiin, ellei ota omia eväitä. Kiitos tästä herkusta kuuluu siis vierailijoille itselleen, jotta kiitosta vaan vielä kerran.
Pennuille on jo kivasti koteja tarjolla huolimatta siitä etukäteisinfosta, jota kyselijöille olen rodusta jakanut. On infopaketti muutaman mielen muuttanut ja hyvä niin, sillä silloin on ehkä ollut tiedosta puutetta tai hieman väärä kuva rodusta. Kyllähän sitä täytyy miettiä kunnolla ja tietää huonotkin puolet, jos aikoo ottaa elämäänsä kaverin vuosikausiksi. Ai niin, mutta onhan joku voinut pelästyä kasvattajaakin, totta. No joka tapauksessa toivomme, että tulee pentuja ja vähän enemmän kuin pari kolme, jotten kovin monelle joudu sanomaan, että ei-oo-ei-tuu.
Jatkamme odottelua kaikessa rauhassa ja nautimma kesästä!
1 kommentti:
Jipii! nyt näen ekan kerran blogin valokuva saalista.aiemmin X vain näyttänyt..
Lähetä kommentti