Heddaa ja Viiviä

Oon joskus miettinyt, että jos ei ois koiria, tai vaan yks-kaks koiraa, niin elämähän vois olla ihan tasapaksua. Sitä ehtis kenties istua ja lukea tai heilutella puikkoja / virkkuukoukkua tai ehkä jopa käyttää sitä pölyttynyttä ompelukonetta tai ees pyyhkiä siitä pölyt, vois käydä vaikkas vatsatanssissa tai salilla repimässä painoja. Sellasia tuli joskus harrastettua, mut nyt sitä zumbaa kotona koirien tahtiin ja kyllähän tollanen noin 10kg punnus habaa kasvattaa tai jos siinä ei oo tarpeeks haastetta, niin pistetään vähän lisää, miten ois sellanen 56kg...

Maanantaina oli Heddan ultra, pitihän se käydä varmistamassa miltä tilanne Heddan masussa näyttää. Siellä niitä oli, pieniä pentujen alkuja, ell laski niitä viis, katotaan sitten mitä tulee kun aika on, meinaan ultrahan on vaan suuntaa antava ellei ultraaja ole todella pätevä, laitteet tasokkaat ja tutkimusaika just kohillaan suhteutettuna astutukseen. Lisäks aina on se mahdollisuus, että vielä ultrauksen jälkeenkin joku pennunalku "liukenee" pois, luonto huolehtii yleensä valuvioista.

Ruokahalua Heddalla ei ole vieläkään, tätä "söisin vaan herkkuja ja niittenkin pitäisi olla ihan parasta A-ryhmää" -kautta on nyt kestänyt jo toista viikkoa. Eikä auta herkutkaan ruuan seassa kun korkeentaan yhen aterian verran ja ihan pelkällä grilimakkaralla tai maksapasteijalla ei sentään aleta ruokkimaan (ja mahtaisko nekään maistua jos niitä mahan täydeltä sais). Ehkä se on haettava emonmaidonkorvikkeet valmiiksi ja siitä sit "pakkojuotettava", jos ei tilanne ala petraantua vähitellen. Tai sit jotain ravintogeeliä... En oo toistaseks ollut erityisen huolestunut, koska saatiin ennen tätä kautta lihaa Heddan luitten ympärille ihan kiitettävästi, joten eipä luut loista vieläkään.

Viivi puolestaan ei ole päässyt eroon hengitystietulehduksestaan. Se äityi taas aivan mahdottomaksi tiistai-keskiviikkoyönä, kuuntelin vaan kuin Viivi räki ja kako ja kuko ja pärski. Minkä aikaa ei yrittänyt saada limaa kurkustaan pois, nuoli nenäänsä. Lopulta hiljaisuus laskeutui ja kun lähin rakon kevennykselle, niin Viivi makasi kyljellään, enkä voinut välttyä ajatukselta "onkohan se kuollut tai tajuton", tuli mieleen se keskelle pihaa tuupertuminen. Teki mieli tökätä, mutten tehnyt niin kun aattelin, että jos raasu on lopulta päässyt uneen koristuaan iät ja ajat, niin antaa nukkua. Ja karskisti aatellen, jos ois ollut hengetön, niin eipä siinä ois ollut mitään tehtävissä kuitenkaan...

Aamulla Viivi aivasteli kun viimosta päivää, tuli mieleen edesmennyt emänsä Aasa, joka kuoli keuhkotulehdukseen ja myös aivasteli. Silloin ilmotin koirille, että aivastelu on sit tässä taloudessa kielletty. KePo, joka on kesälomalla, Viivin kanssa sit suuntasi ell:n pakeille, saivat jonkun päivystysajan kun varsinaisia aikoja ei ollut tarjolla, mut Viivin (ja Aasan) historia siellä näkyvillä. Kotiintuomisina oli antsakuuri ja kortisoni-histamiini-mikäliehässäkkä -kuuri, että samoilla mennään kun edellisenkin kerran kun pahaksi äityi ja näkyy liittyvän aina rokotuksiin tuo äityminen.

Ite epäilen, että Viivillä on joku allergia. Ensin etittiin aiheuttajaa ruuasta, nauta- ja vehnäallergiahan on koirilla aika tavallista, mut lopulta ruoka ei ole vaikuttanut tuon taivaallista, sitä on nyt testattu tässä ennen tätä episodia sen verran. Tällä erää epäilen, että Viivi on siitepölyallergikko, sillä alkaa oireet samaan aikaan keväällä kun ihmisallergikoillakin ja ne jatkuu läpi kesän, talvet menee paremmin. Niin ja jos Viivi on vaan sisällä, niin ei pal korise, mut muutaman tunnin ulkoilu saa aikaa rohinaa ja öisin se pahenee sen takia, että nukun ikkuna auki. "Normaalisti" Viivi selviää aika pitkälle oireista ilman lääkitystä, mutta sitten kun ne yhdistetään rokotukseen, niin menee yli Viivin sietokyvyn ja sit iskee hengitysteihin, eikä tokene pelkällä antsalla, tarvitaan kortisonit ja / tai allergialääkkeet lisänä. Ell oli sitä mieltä, ettei yhtään huono arvaus tuo siitepölyallergia.

No seuraava ongelma Viivin kanssa on sit paino. Se ei Viivi enää ole muutenkaan mikään laiha teini, enemmän pyöristymään taipuvainen veteraani, ja kun kortisoni lisää ruokahalua ja turvottaa muutenkin, niin noin kolmen neljän viikon kuurin aikana ehtii tuo meidän neito kyllä pyöristyä taas vaikkas kuin, kun en sille kuitenkaan lääkkeitä tyhjään mahaan anna, joten ruokailukerrat lisääntyy, vaikka annoksen yritänkin pitää entisellään. Täytyy muistaa hakea myös ne Gefilus-tipat, ne oli viimeksi ihan parhautta, sillä Viivihän ei piimää juo.

Hellettä piisaa edelleen, joka ei varmaan kenenkään fyysiselle kunnolle hyvää tee. Koiria ei kiinnosta enää liikkua enempää kun on pakko, eikä niitä oikein arvaa pakottaakaan, sen verran on ikäviä uutisia maailmalta korviin kantautunut helteeseen menehtyneistä nelijaloista. Ainoa, joka vielä jaksaa laukata pitkin pihoja, on Frida. Muut vetää ehkä kolmen minuutin spurtin ja sit menevät makaamaan varjoon. Tarttis mennä lenkille yöllä, mut kun työ haittaa harrastuksia, ei voi kääntää vuorokautta sellaseen moodiin kun ois tarkotuksenmukasta. Kaikkein parastahan nyt ois puuhailla yöllä ja nukkua päivällä... Täytyy kai ryhtyä tosillaan ettimään sitä järvenrantataloa/tonttia, sais liikunnan uimalla.