Go Greta Go

Lämpimiä pitää, lämpimiä pitää, ja ukkosia siinä sivussa ja meilläkin se on pari kertaa nyt mennä jyttyyttänyt tästä ihan yli kun yleensä ei päälle tule, menee ohi jommalta kummalta puolelta. Eihän meillä enää muita ukkoskammosia ole kuin Arska ja sekin tuntuu nyt vähän helpottaneen, liekö SereneUm sittenkin tehokas valmiste. Paketin sitä ostin ja siitä Arska on pillereitä napostellut säännöllisen epäsäännöllisesti, liekö jo loppukin, täytyykin tarkistaa.

Perjantaina pidin viimosen talvilomapäivän, ne kesä sellaiset oottaa syksyä, lienenkö työnantajan kauhistus vai ilonaihe outoine loma-aikoineni. Saatiin Kampi ja Vipu Oulusta vieraiksemme torstai-iltana, niin ja tietty koko perheensä. Kuvia mulla ei ole, unohdin autuaasti kerrankin, että sellasia ois voinut tosiaan ottaa... Vaan hauskaa meillä oli.

Torstai-ilta meni kuulumisia vaihtaessa ja taidettiin siinä nauttia pari lasia viiniäkin. Perjantaina käytiin taivastelemassa paria paikallista putiikkia, grillattiin ja vietettiin yhteistä aikaa. Lauantaina aamusta suuntasin Gretan kanssa näytelmiin ja vieraat lähtivät kohti Muumimaailmaa.

Greta oli ilmoitettu Tuomarinkartanoon KV-näyttelyyn ja aamulla arvoin, että mitä vermeitä pitäisi mukaan ottaa. Lopulta varman päälle sekä sade- että hellevarusteet. Espoon kohdalla tuli vettä niin maan perusteellisesti, että ajettiin pahimmoilaan kai jotain kuuttakymppiä motarilla kun ei yhtään eteensä nähnyt ja vesi seisoi tiellä. Siinä sitä mietti, että ihan kiva jos sää Tuomarinkartanossa on sellanen. Aattelin sit, että voi kai sitä istua autossa siinä tapauksessa siihen asti, että on mentävä kehään, joten ei kun maksulliseen parkkiin, niin pääsi liki näyttelyaluetta, hinta kyllä oli suolanen, nimittäin 10 euroa.

Tuomarinkartanossa oli sellanen aika mukava pilvipouta, ei kyllä mitenkään viileetä, enemmänkin hellettä siitä huolimatta. Vähän sentään tuuli puhalsi. Leiri pystyyn liki kehää ja oottelemaan arvostelun alkamista. Leot oli eka rotu siinä kehässä. Vaan ehti sieltä sit aurinkokin esiin kammeta, mut onneks oli ne kylmät, märät pyyhkeet kylmäkallejen kanssa kylmälaukussa...

Kehä meni Gretalta kyllä hienosti, näyttäisi siltä, että viimein kaik kammottavat ongelmat sillä saralla on ohi, joten voidaan ehkä lopulta keskittyä vielä hienosäätöön, meinaan, että saisin vaikka jalkoja vähän asetella ja sellasta pientä. Tosin Greta nyt asettuu yleensä ihan nätisti seisomaan asettelemattakin, mut jossain tilanteissa tekis mieli vähän korjata... En tiedä, enkä varmaan koskaan saa tietääkään, että minkä takia kehässä ravaaminen oli vähän aikaa Gretalle ihan ylivoimainen suorite. Lienenkö joskus sit vahingossa tallannut varpaille tai jotain, joka sai aikaan ton "poistun nyt just kehästä" -reaktion aina kun piti lähteä juoksemaan.

Greta sai ERI:n, voitti luokkansa ja sai vielä lipun PN-luokkaankin eli SA:n. Täytyy myöntää, että vähän yllätyin kun Greta voitti nartut. Viimosta sertiä oltiin toki jahdissa, en kiellä, mutten kyllä ihan voittoon sentään uskonut.

Greta AVO ERI, AVK1, SA, PN1, SERTI, CACIB, ROP, FI MVA

Muutama kuva kehästä, Pipsalle tuhannet kiitokset, ja Gretan arvostelu.

Jäljellä oli vielä ROP-kehä. Greta korjasi potin ja oli siis ROP. Taisivat kylmät pyyhkeet auttaa, koska Gretassa oli vielä ROP-kehässä virtaa aikalailla kun taas Arska näytti vähän ryytyvän kun ois pitänyt ravata.


Eikös vaan olekin kaunis pari, Greta ja sulhasensa Arska

Jäätiin vielä ryhmää oottelemaan. Siinä ootellessa tuli ostettua uus trimmikone kotiin ja sillä on nyt ajettu harjotusmielessä Arskan turkki ja kyllä se aika harjotelmalta näyttääkin, varsinkin kun testattiin sekin, että kuin lyhyeks sillä turkki oikein menee, ja joo, nahka paistaa niistä kohti, joten toivottavasti ei tartte Arskaa kelleen ihan just nyt esitellä. Vaan eiköhän toi vanhimmainen tuota pikaa opi konetta heiluttamaan Onpa muuten hämäävää kun on leonberginkoira Arska ja sit tuo meidän länderiäijä Arska.

Ryhmässä ei Greta enää jaksanut yhtään keskittyä, se halusi ihan väen vängällä seisoa naama vastakkaiseen suuntaan kun ois ollut tarkotus, eikä halunnut yhtään liikkua, ihan sama yritinkö avittaa namilla vai en. No pitkä ja kuuma päivä takana, joten ei kai voi ihmetellä, kylmien pyyhkeittenkin teho nimittäin loppui jossain kohti, eihän kylmäkallet jäässä ikuisuuksia pysy. Vaan tulipa kävästyä sekin kieppi.

Tänään nukuin sit univelkoja pois, että kello oli hilkkua vaille 10 kun heräsin. Ihme kyllä koiratkaan ei herättäneet, ehkä nekin oli väsyneitä, olihan niilläkin ollut ohjelmaa vieraitten vahtimisessa ja erityisesti pikkuvieraan vahtiminen oli selkeästi rasittavaa. Erityisesti Fridaa jännitti ensin kovasti, lopulta jo kuitenkin halailtiin. Niin ja Frida pääsi lenkille Kampin ja Vipun kanssa, taisi sekin olla aika jänskä kokemus.

Sit ei kun saunaan ja kohti jännittävää maanantai-iltapäivää