Raivostuttavat raketit

Se on sit vuosi 2009.
Toivotamme kaikille onnea ja iloa alkaneelle vuodelle 2009!!!

Meillä ei raketteja ammuta, se on meikäläisen mielestä vähän sama kun menis pihalle ja sytyttäis seteleitä palamaan, kattois sit kun ne palaa savuna taivaalle... paitsi, että silloin sotkis vaan oman pihansa, eikä ois kiusaks muille. Mikään ei oon niin raivotuttavaa kun mennä pihalle ja saada niskaansa rakettien "jämiä", rapina vaan kävi meitinkin katolla viime yönä ja nyt aamulla pihalta on kerätty roppakaupalla roskaa roskikseen. RAIVOSTUTTAVAA!

Pauketta ja välkettä en lue ongelmaks, paitsi siinä kohti kun yks raketti tuntu tulevan talon seinästä sisään... Ja tietty, jos ois oikein pahasti paukkuarka koira kotona, niin hulluks tulis. Ainoa meitin laumasta, jotka reagoi raketteihin, on Arska, jonka paukkupelko juontaa juurensa siitä kun mökin uuni ei vetänytkään ja savu tuli sisään. Siitä on sit edetty ketjuttamalla aika pitkälle, eikä me vaan saada ketjua poikki, vaikka kuin yritetään. Onneks Arska on nopea palautumaan, eikä joudu paniikkiin, joten yleensä Arskan reaktiot rajottuu noin 20 minuuttiin puolen yön aikaan ja sillonkin se on aika rauhallinen, jos saa vaan olla sylissä.

Viiviä ja Celloa ei vois vähempää kiinnostaa, vetivät sikeitä nupit tutien. Totoro muutaman kerran vilkas ja myönnän, että pidettiin Totoro aktivoituna pahin pauke eli vanhimmainen pelas Dog Triggeriä Totoron kanssa. Nuoren länderin kanssa ei kannata riskejä ottaa, paree pelata varman päälle.

Murun puolesta raketit saa sataa vaikka jalkoihin, ei vois vähempää kiinnostaa. Tiuku näyttää kuuluvan ihan samaan sarjaan. Greta sit on vielä ihan vauva (vaikkei Tiukukaan mikään ikäloppu oo), joten vähän varovaisuutta. Käytiin ulkona jo ennen yhtätoista, pauketta kyllä kuulu kauempaa, mut meteli oli vielä inhimillinen. Hyvin meni.

Joskus ennen yhtä mentiin Gretan kanssa ulos yöpissille ja samalla saattamaan keskimmäistä ja vävyä, Muru lähti "malliksi" mukaan. Joku hirmu sähinää pitävä juttu paukahti aika liki, Greta vilkasi äkkiä ympärilleen, Muru ei reagoinut lainkaan, meikä ei reagoinut lainkaan, lähtijät eivät reagoineet lainkaan, pakkasivat vaan tavaroita autoon, joten Gretakin päätti, ettei moinen sähinä ollut vaarallista ja meni vastaan portille kun keskimmäinen tuli hakemaan vielä Waldon sisältä mukaan ja matkaan.

Kaikkineen vuodenvaihde meni rauhallisesti. Aatto oli normaali duunipäivä. Duunin jälkeen Nlaan ja starttasin ReikiIII-kurssin parin tunnin sessiolla. Sen jälkeen kotio. Iltaa istuttiin hyvässä seurassa, kuis muutenkaan, syötiin ja kahviteltiin, vähän maisteltiin joulun jämiä eli glögiä ja siinäpä se.

Ja sit ei kun tervetuloa vuosi 2009!