Niitä näitä pöllinpäitä

Neljäs päivä jo illassa tätä vasta alkanutta vuotta. Vähän on katkonaista tää oleminen, ei oikeen tiedä oisko arki vai oisko juhla, ei kuitenkaan juhannus. On työpäivää, on vapaapäivää, on työpäivää ja vapaapäivää ja työ ja vapaa ja... No KePolla ja vanhimmaiselle on enemmän kallistunut vapaan puolelle.

Eilen KipazinC-pentue täytti vuosia, 5 vuotta. Uskomatonta, että siitä todellakin on jo niin kauan, viis vuotta. ONNITTELUT tätäkin kautta KipazinC-pesueelle synttäripäivän johdosta. Lisää onnellisia vuosia teille kaikille!!

Vanhaa vuotta oon siivonnut pois, siis järjestellyt papereita ja tuhonnut polttamalla ne, joita ei enää tarvita. Sitä vaan pitää ihmetellä, että kuin tuo pino pöydän kulmalla ei yhtään kutistu, vaikka oon kantanut siitä kilokaupalla paperia uuniin, kilokaupalla papereita oon mapittanut ja kilokaupalla lehtiä oon vienyt lehtitelineeseen oottamaan lukuinspistä. Että miten säkkikaupalla rojua mahtuu niin pieneen tilaan ennen kuin sitä alkaa järjestellä. Sen jälkeen se ei tunnu mahtuvan minnekään eikä loppuvan ikinä.

Eilen vietin "elokuvaillan". Joulupukki toi Sinkkuelämää-leffan, punkkupullon ja tietty suklaata. Järkkäsin eilen siis asiat siihen malliin, ettei tarvinut muutamaan tuntiin tehdä mitään ja jämähdin tuijottamaan leffaa. On se kyllä rentouttavan nautinnollista joskus vaan olla ja nollata aivonsa jonkun itelle mieleisen leffan parissa. TV-ohjelmia en kuitenkaan kaipaa, vieläkään ei siis tee mieli hankkia digitöllöä, antaa ajan kulua, ehkä sit joskus eläkeiässä, jos sillon nyt enää mitään töllötintä on olemassakaan.

Tänään tavattiin Elsa. Eipä ollut enää tietoakaan siitä "pesueen pienimmästä rääpäleestä", vaan portista tapsutti pihaan reipas ja reippaan kokonen kaunis nuori nappula. Ensimmäisenä tervehtivät Gretan kanssa, Gretan piti vähän leikkiä isosiskoa, vaikka onkin Elsan pikkusisko, mut kyllä se leikki sit muuttui rennoksi kun oli saatu tuntumaa toinen toiseensa.

Elsa tunsi meidät, ei epäilystäkään, ei ollut unohtanut. Oisinkin kyllä ollut vähän pettynyt, ellei ois muistanut. Tunsi Totoronkin ja reippaasti vaan pureskeli Totoron nahkaa vaikka Totoro yrittikin murista hyytävästi, no hyytävästi ja hyytävästi. Muru myös muisti omansa, pisti ihan leikiksikin, tosin suurimman osan aikaa vaan kerjäsi rapsutuksia kaksjaloilta. Niin ja Elsan piti tietty yrittää tunkea kuononsa myös Arskan nieluun... miten se kärttynen vanha ukko onkin niin vastustamaton kaikkien mielestä, niin kaks- kun nelijalkojenkin.

Vanhat leikkikamut Elsa, Greta ja Totoro saivat peuhata ensin tovin pihalla, sitten sisälle, jossa meno sen kun jatkui. Gretakin sai hyvää totutusta lapsiin kun Elsan pikkuemäntä touhusi mukana menossa. Teki tosi hyvää Gretalle, meillä kun ei pieniä kaksjalkoja enää asu. Teki hyvää Totorollekin nähdä, ettei pienet ihmiset ole mitenkään outoa sakkia, se kun tuo Arska usein antaa siinä kohti vähän huonoa mallia ja siis Arskahan on Totoron ehdoton idoli.

Kuvia otin roppakaupalla, tosin pihalla otetut on aika harmaita ja rakeisia, vaan saa niistä kuitenkin selvää kuka kuvassa on... tai ainakin meikäläinen saa selvää. Sisällä otettiin sitten lähinnä "pönötyskuvat" Elsasta ja niissä on kyllä ihan onnistuneitakin joukossa. Päivittelen ehkäs jo huomenna kotisivuille.

Pakkasta on riittänyt ihan kiitettävästi. Siitä hyvä, että pöpöt kuolee. Mut lämmittämään joutuu aika urakalla, meillä kun toi lämmitys toimii puulla, et ei kun pötköä pesään. Vaan eipä tartte pelätä mitään megasähkölaskua, se puoli on aika säästä riippumaton. Ja mikäpä sen kodikkaampaa kuin tuli takassa... ja Gretan pää, neiti kun ei osaa oikein vielä kuumaa takan luukkua varoa. Palovammoilta on toki vältytty, pidetään vähän aitaa edessä, niin ei pääse nuoriso (Totoro ja Greta) takan eteen riehumaan, siinä se vahinko vois sattuakin.

Sit ei kun ruokaa koirille, Gretakin, joka muuten on nukkunut sit Elsan lähdön, kuuluu jo heräilevän, joten hyvä hetki siirtyä iltarutiineitten pariin.