Joulun jälkeistä elämää

Kuin moni on oottanut uusia kuulumisia käsi ylös
Aika moni, luulen ma, ainakin jos kotisivun laskurista voi jotain päätellä. On meinaan takonut aikamoisia päivälukemia parina viime päivänä. Vaan oon ollut laiska ja nauttinut joulusta ja rauhasta ja kiireettömyydestä, enkä siis ole kirjoittanut blogia tai päivittänyt kotisivuja. Toisinaan täytyy vetää henkeä ja vaan olla. Harmi kun joulunaika jäi niin lyhyeksi. Olisi pitänyt vaan raatsia ottaa nää kolme välipäivää vapaaksi, niin olis saanut nauttia pal kauemmin joulun rauhasta ja kiireettömyydestä. Nyt työelämä raastoi sukkelasti takaisin arkeen. Ehkä olis lopulta aika jättää työ, jota on tehnyt yli 20 vuotta, eikä se siitä päivääkään ole mikään toiveammatti ollut... Ehkä vielä jonain päivänä, ehkä. Äh mikä ehkä. KYLLÄ.

Alotetaas sitten. Chili siis saapui meille ennen joulua. Elättelin toiveita, että juoksu olis edennyt "normaalia nopeammin" (=alkanut "hiljaisesti") kun Chili jo tullessaan kovasti tyrkyttäytyi, mutta joulun ihmettä emme nähneet vaan juoksu eteni ajallaan, eikä Chili siitä tinkinyt, vaan on viettänyt joulun kanssamme. Onneksi Chili on niin hurmaava persoona ja äärimmäisen sopeutuvainen ja oma lauma on aikasen suvaitsevainen, joten ongelmia ei ole ollut. Oikeestaan voisin pitää Chilin ihan kokonaan, vaikka nuorimmainenkin kyllä varaili Chiliä itelleen... Ja Chilin perheeltähän ei mitään kysytä, eihän? Tuleekohan meille kohta nuorimmaisen kanssa riita asiasta. No ei vainen, Chili-neito saa toki palata rouvana omiensa pariin vähäksi aikaa ja sitten taas toivottavasti tulee meille toviksi.

Myös Kevi saapui ennen joulua Chiliä hurmaamaan ja hyvin se hurmausosasto sujuikin, vaan viime hetkellä aina Chili antoi pakit kosijalleen. Kevi, herrasmies kun on, ei siihen ylimääräisiä ympärille halunnut, joten en voinut Keviä asiassa avustaakaan. Valitettavasti sitten jouduimme luovuttamaan Kevin omiensa mukaan joululomalle ja reissun päälle "kesken puuhan". Ymmärrän kyllä tämän täysin, ei siinä mitään, vaikken voi kieltää, että pikkasen harmitti, koska pelkäsin olevan Chilin osalta liian myöhäistä kun Kevi palaa kotiin, varsinkin kun tarkka paluupäivä ei ollut tiedossa. Vaan elämä on.

Chilin jatkohurmailu jäi siis mammanpoika Cellon asiaksi ja aluksi kyllä näytti aika toivottomalta kun ei poju tajunnut hommasta tuon taivaallista vaan tuli jalkoihini piiloon tunkeilevaa naista. Jätin siis nuorenparin takkahuoneeseen ja valvoin heilastelua olohuoneen puolelta. Näyttivät kyllä enemmän toisiinsa kyllästyneeltä avioparilta kuin rakkauden hurmoksessa olevalta nuoreltaparilta ja uskonpuute nakutti aivolohkoissa. Mutta kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa, vaikka sen tikanpojan omistajalta usko meinaakin loppua: vähitellen Cellolle valkeni jutun juju. Lemmenvalat vannottiin ja liitto sai täyttymyksensä 27.12.2006.

Lopulta kävi niin onnellisesti, että Kevi saapui lomareissultaan tänään ja kiirehti oitis paikalle kokeilemaan vieläkö lempi leiskuu. Ja leiskuihan se, pal nopeemmin ei hommia enää voi hoitaakaan: hyps, jyps ja naps.

Siinä tulikin varmaan NE uutiset, joita täällä on käyty päivystämässä

Joulunaika meni hyvin. Asiat saatiin ajallaan tehtyä, eikä mitään tänä jouluna unohtunutkaan. Parhaimmillaan meillä oli 9 koiraa, Chili, Arosa, Astra ja oma kuusikko, sekä tietty kaksjalat, marsut ja Waldo. Vähän jännäsin miten Chilin juoksu vaikuttaa lauman mielialaan, mutta eipä se juurikaan ole mitään muuttanut, ainoastaan innokkaampaa haistelua on havaittavissa. Jouluun kuului hyvää ruokaa, saunomista, illan istumista, seurustelua ja yhdessä vietettyä aikaa. Kaik tyttäretkin olivat joulun meillä, perhe koossa siis. Lahjamäärästä päätellen oltiin kaikki oltu kilttejä, koiratkin. Joulun paras lahja oli kuitenkin Astran uusi punkka, jota neito oli ahkerasti pukilta toivonut, vanha kun on liian pieni, Astra kun rakastaa tyynyjä ja niitten kaikkien on mahduttava Astran kanssa samaan punkkaan. Tässä onnellinen punkan omistaja aattoiltana testaamassa pukin tuomisia.