Lauantakina

Lauantaiaamu veny. Oli mulla kello soimassa "ihmisten ajoissa", mutta jotenkin sitten vaan oli kello jo melkeestä puol ykstoista kun lopulta sain itteni jalkeille. No ei se sinällään mitään, koirat olivat jo olleet KePon kanssa ulkona, KePo oli jo lähtenyt maailmalle ja jälkikasvu veteli sikeitä. Niin ja kun sitten olin käyttänyt koirat ulkona, niin ne mokomat olivat sitä mieltä, että mennääs takasin nukkumaan. Eivät millään olleet uskoa, että ei nyt kyllä mennä.

Sain muuten luentojutut tehtyä ja vieläpä ennen iltapäivää, siinä puolen päivän maissa nimittäin Mutta ei jäänyt ihan viime tippaan kuitenkaan, ellen nyt äkkiä muista kokonaan unohtaneeni jotain. Tosin siihen ei oikeestaan ole aikaa, joten jos jotain unohtui, niin se sitten unohtui ja sen ehkä huomaan tai sitten en.

Tää päivä on mennyt kotiaskareissa, eikä pal tunnu joulukuulle... Jotain valoja vois varmaan laittaa, olis edes vähän joulusempi olo. Toisaalta nyt kun ei enää ole pieniä lapsia, niin sitä miettii kaiken joulukrääsän välttämättömyyttä vähän toisella tavalla. Lasten kanssa oli kiva "tehdä joulua", mutta jotenkin nyt tuntuu vähän turhauttavalta vääntää hirmu vaivalla valoja ja koristeta paikoilleen, kun ne sitten tuokion kuluttua täytyy taas kerätä pois. Mutta ehkä siitä kuitenkin tulisi jouluisempi mieli kun niin tekisi. Ehkä mä kuitenkin kaivelen koristeet esiin, tuleepa samalla siivottua se kaappikin, missä koristeet ovat. Tosin homma taitaa jäädä huomiseen vai ehdinkö huomennakaan. Mihin ihmeeseen kaikki aika oikein menee?

Vaan nyt tyhjentämään pyykkikone, sitten suihkuun ja mitähän tässä nyt vielä pitää ehtiäkään ennen kuutta.