Hermo menee

Maanantai ja jouluviikko, KePolla iltavuoro, joten väsyneet nelijalat saivat jäädä aamulla rauhassa nukkumaan. Ei niistä kukaan kyllä korvaansa lotkauttanutkaan kun raahauduin jalkeille. Yöllä oli satanut pikkasen lunta ja auton ikkunat oli tietty jäässä, joten sitä taas ymmärsi lämpimien säiden ilon: ei auton ikkunoiden rapsuttelua. Toisaalta sitä taas ymmärsi oikein hyvin lumen ilon: valoa pimeydessäkin.

Hermo menee kotisivujen domainin jälleenohjauksen kanssa. Välillä kotisivuille pääsee, välillä ei, kotoa pääsee, duunikoneelta ei... Laskurin mukaan porukkaa sivuille kyllä pääsee, ainakin osa porukasta, mutta kuin iso osa halukkaista, sitä en todellakaan tiedä. Kyllä tää internetin ihmemaa on toisinaan oikea ihmemaa, eikä aina positiivisessa mielessä. Täytyy kehitellä jotain jippoa illaksi... ja toivottavasti ihan heti ei tartte uudelleen minnekään kotisivujaan muuttaa.

Eilen olis ehdottomasti pitänyt ottaa kamera mukaan synttäreille. Siellä oli kaksi ihanaakin ihanampaa pientä marsulasta. Molemmat pieniä pörrökarvoja, aivan hurmaavia naperoita. Arvatkaa vaan tekikö mieli ottaa toinen mukaan kotiin kun sitä tarjottiin, ja moneen kertaan, periaatteella "Hyvää Joulua!". Onnistuin kuitenkin kotiutumaan marsutta, huh, vaikka tiukille otti.

Sitten tapasin aivan ihania kissalapsia, siis erityisesti yksi maatiaispentu oli aivan hurmaavan suloinen. Se oli sellaista "Waldo-tyyppiä": löysä ja rento ja sitä sai pyöritellä ihan miten halusi, se vaan oli ja nautti sylittelystä. Koko illan se nukkui joko KePon tai meikäläisen sylissä, jossain välissä fleecetakkinikin sisällä. Jos olisin enemmän "kissaihminen", niin sekin napero asuisi varmaan nyt meillä...

Koko illan sain nauttia myös kasvattini Taikan huomionosoituksista; naamanikin tuli pestyä ainakin parikymmentä kertaa ja huolella. Siinä on kyllä luonteen puolesta ihan napakymppi länderi, hurmaava seuraneiti kaikille vieraille, kuljeksi kuin illan emäntä konsaan porukan seassa, tuli ihan emonsa Aasa mieleen. Aasakin osaa tuon taidon. Oisin voinut Taikankin mukaani ottaa, mutta sitä ei mulle kyllä ollenkaan luvattu, ei edes joululahjaksi

Olis siellä ollut kuvattavaksi muitakin eläimiä ja olis kai sitä voinut synttärisankaristakin kuvan ottaa ja vieraistakin, mutta eipä nyt sattunut kamera mukaan. Omilla koirilla riitti illalla haisteltavaa kun tutkivat kaikki vaatteemme huolellisesti sentti sentiltä.

Tänään pitää varmaan alotella "joulusiivousta". "Jouluvaatetuksen" pistin aamulla: punaset farkut ja punanen pusero, ihan tonttuna oon siis. Innostuin myös pistämään kirjavat varvassukat ja kun käytän töissä sandaaleja, niin olisittepa vaan nähneet erään miehen ilmeen aamulla kahviautomaatilla kun hän yritti vaivihkaa, huomaamattani, taivastella sukkiani, joissa jokainen varvas on eri väriä.