Paluu "normaaliin"

Ollaan taas palattu "normaaliin"... Chili lähti tänään omiensa luo ja oma laumani pääsee rauhottumaan taas normaaliin elämän rytmiin. Eniten harmittaa Celloa. Yllättävää, eikö totta. Cello kiertelee pihaa etsien Chiliä, Cello kipittää mökille etsien Chiliä, Cello kurkkii toiveikkaasti yläkertaan, Cello säntää innoissaan takkahuoneeseen, Cello jopa haistelee toiveikkaasti Aasan ja Viivin takamuksia. Vaan ei auta, morsio on poissa, arki on palannut ja joulun riemut taa jäänyttä elämää. Sitten joskus taas, jos Luoja suo.

Chili-rouva ilahtui kovin kun tapasi omansa, unohti ihan miesten nielemisenkin, ja lähti iloisin mielin takaisin kotiin idättelemään siemeniä. Toivottavasti siemenet ovat itävää laatua ja voimme hakea Chilin mammalomalle helmikuussa.

Arskan jalka on parantunut loistavasti. Ai niin, en siitä muistanutkaan naputtaa eilen. Arska siis satutti tassunsa siinä hötäkässä kun Kevi marssi ovesta sisään. Kukaan ei tiedä miten ja mihin, mutta verta tuli ihan hulppeesti. KePo paketoi jalan sideharsoon ja minä avasin paketin tänään. Etujalan "peukku" oli vähän repsahtanut. Ei pahasti, mutta sen verran, että verta tuli eilen ihan riittämiin. Nyt jalka on ihan siisti, täytyy vaan vahtia, ettei Arska nuoleskele sitä kovin.

Waldokin on tänään onnellinen. Kävi nimittäin niin, että Waldolta loppui kuivamuona joulun aikana ja raasu on joutunut tyytymään purkki-, tölkki- ja pussiruokiin. Siis omasta mielestään tyytymään, moni muu olisi onnesta soikeena, muttei Waldo. Waldo rakastaa kuivamuonaa. Erityisesti Waldo rakastaa koirien kuivamuonaa, mutta sitä ei kovin usein anneta. Ihan joskus vaan, vähän kuin makupalaksi. Toiseksi parasta Waldon mielestä on kissojen kuivamuona. Tänään sitten hain pussukan ja voi sitä onnea. Waldo nakerteli pitkään ja hartaasti, lyllersi sen jälkeen koriinsa, kaatui sinne nukkumaan ja jatkaa edelleen uniaan ilmeisen tyytyväisen näköisenä. Uskomattoman vähällä voi kissan tehdä onnelliseksi, vaan hyvä niin.

Tuulensuoja toivottaa kaikille rauhallisia unia.