Virikkeitä vanhuksille

Talviloma (ja pääsiäinen) kuluu hurjaa vauhtia ja arki kurkkii jo kulman takaa. Jotenkin tuntuu aina, että lomat ja vapaat ja viikonloput on suhahdus vaan, mut duunipäivät mataa, vaiks tunne se varmaan vaan on, ainahan maanantain jälkeen on tuota pikaa taas perjantai...

Tänään oli vanhusten päivä, tai no kokonsa takia Muru joutu kärsimään samaan vääryyttä kun nuorempikin lauma eli kököttämään kotona, kyläpaikassa kun ei kämpän mittasuhteet ja esineistön sijoittelu ole ihan leoja suosivat. Arska ja Viivi sen sijaan pääsivät mukaan visiitille. Tosin en tiedä kuin ilahtuneita ne lopulta olivat, Viivi ainakin marisi koko alkumatkan ja Arska tutisi jossain kohti (luuli kai raasu joutuvansa TAAS eläinlääkäriin).

Viivi mennä humputti ihan reippaasti, mut Arskasta iän näkee tätä nykyä tosi selvään, sen mielestä kaikki oli aluksi hyvin, hyvin epäilyttävää, mutta pari kalkkunaleikkeen palaa sulatti kummasti vanhan äijän mielen. Ja kun joka paikka oli nuuskutettu ynnä kahvipöydästä herkkuja saatu, niin saatto jo asettua ihan vallan lepäilemäänkin. Tosin veskin oven takana, kun jouduin siellä käväsemään, kökötti kaks länderiä nenät kiinni ovessa, joten vaikka kuin varovasti yritin oven avata, niin Viivi silti kolautti päänsä siihen yrittäessään tohottaa sisälle veskiin samalla kun meikä tohotti sieltä ulos.

Kotiin lähtiessä ei herrasväkeä niin vaan autoon tungettukaan, vaan meikäläisen piti ensin änkeä sisään ja vasta sitten arvon kuninkaalliset suvaitsivat kiivetä takapenkille vöihin kiinnitettäviksi. Sen verran rankka oli vierailu, että kotimatkan molemmat veti sikeitä ja kotonakin molemmat on näyttäneet vähän reissussa väsähtäneiltä, mut toisaalta erityisesti Arska on vahdannut meikäläisen jokaista liikahdustakin.

Nyt ei kun nukkumaan, junttapullat makaa varmaan ens yönä kun härskit sillit ja valtaa kolme neljännestä punkasta ja Totoro vie vielä yhden neljänneksen siitä jäljelle jäävästä neljänneksestä... että ei kun hyvää yötä ja kauniita unia.