Masennus maximus

Lauantaina oltiin Heddan kanssa Lahden näyttelyssä. Siinä kun kasvateillani meni suorastaan huikean upeasti sekä lauantaina että sunnuntaina niin Heddan suoritus oli todellinen pohjanoteeraus koko Heddan näyttelyuralla.

Onhan meillä ollut Heddan kanssa ongelmia pöydän osalta ja toisinaan vähän muutenkin, mutta Lahti oli kyllä ehdottomasti surkein esitys ikinä. Valitettavasti pikkupentuajan onnettomuus näkyy edelleen Heddan käytöksessä, vaikka töitä on tehty koko rahan edestä ja alusta alkaen. Hedda on tavannut valtavan määrän vieraita ihmisiä ja koiria sekä kotona että maailmalla, Hedda on laukannut vaikka kuin monessa pentunäyttelyssä ihan vaan harjotuksen vuoksi, Hedda on käynyt kursseilla jne. jne. En muista, että kenenkään kanssa ois ihan näin pal töitä tehty.

Välillä näytti jo tosi hyvältä, josta kertonee JV09 ja PMJV09 -tittelit. Turku tammikuussa meni myös loistavasti. Ajattelin jo, että ollaan ohi pahimpien ongelmien, vaan näköjään ei.

Hedda oli jotenkin hermostunut jo autossa matkalla Lahteen. Näyttelyalueella Hedda "keksi" ensin rähistä liki tuleville ländereille (tätä on aika ajoin esiintynyt jos joku vieras koira tulee iholle) ja lopulta kaikille koirille, ensin niille, jotka tulivat liki, lopulta kaikille kun meni 5 metrin säteellä. Ja täähän on niin itteään palkitsevaa käytöstä kun koirat ja ihmiset tietenkin väistää, niin väistäisin minäkin. Kehässä Hedda ei sentään rähissyt vaikkei ainokainen luokassaan ollutkaan.

Liikkuminen meni pompottelemiseksi ja pöytä oli todellinen floppi, Hedda ei antanut tuomarin koskea itseensä, jouduin ite näyttämään Heddan hampaat ja sekin oli työn takana, Hedda yritti väistää myös meikäläisen käsiä. Seisominenkaan ei ollut ihan paras mahdollinen suoritus, mutta kuitenkin osasuorituksista onnistunein...

EH saatiin, ihme kyllä, mutten ihan heti muista koska ois tehnyt mieli pillahtaa itkuun kun poistuu kehästä, ei varmaan koskaan tätä ennen, yleensä on lähinnä naurattanut kun kehä menee keturoilleen. Nyt iski masennus maximus. Kehän laidallakin oli monta kysymysmerkin näköstä ihmistä, jotka kyselivät, että MIKÄ sille oikein tuli, sehän on mennyt yleensä tosi hyvin. Eipä vaan ollut siihen vastausta antaa.

Pahin pelko on, että ollaan taas siinä tilanteessa mistä treenit Heddan kanssa viime vuonna alotettiin ja jotenkin tuli sellainen olo, että jos näin on, niin nyt mä kyllä heitän pyyhkeen kehään, en jaksa enää alottaa kaikkee treeniä alusta uudelleen. Toinen mahdollisuus, ja tämän päivän tietämyksellä varsin todennäkönenkin, on, että kyse oli siitä, että Heddalla oli juoksut alkamassa, alko nimittäin tänään. Ehkä siis vedän hetken henkeä, annan juoksujen mennä ja mietin sitten mistä alotetaan / jatketaan tai mitä tehdään, jos nyt mitään erityistä tartteekaan sit taas enää tehdä.

Vanhimmainen tosin oli jo pistänyt tuulemaan ja napannut Heddan mukaansa Nlaan käymään vähän ostoksilla ja viettämään päivää keskimmäisen ja Miksun kanssa. Eläintarvikeliikkeessä oli hampaat kattonut Heddalle ihan vieras ihminen ja saman oli tehnyt myös vävypoika. Aika nuupahtaneen näkösen Heddan keräsinkin vanhimmaisen kanssa kyytiini kotimatkalla, tais olla neidolle aika rankka päivä...