Joulua kohti käy tonttusen tie

Koska viikko on ollut jotenkin yhtä hässäkkää, tiedä oikein miksi, mutta onpa vaan ollut, joten meneepä taas "taapäin" katselemiseksi. Kasvaako sillä tavoin silmät myös niskaan, saa nähdä.

Juu, tässä viikossa oli kyllä maanantaikin, muttei nyt äkkisiltään tuu mieleen mitä me sillon tehtiin, jotain tehtiin kumminkin, laiskana ei tällä viikolla olla oltu päivääkään.

Tiistaina oli akutäti. Lähdin duunista 15 minuuttia aikasemmin kun ois ollut välttämätöntä, laskin, että ehdin hakea yhden lahjan ennen hoitoa, jottei tartte hoidon jälkeen enää rynniä minnekään. Olin aatellut saavani tuotteen Pauliinasta, eipä vaan näkynyt, ostin sen sijaan akutädille pikkuruisen lahjan ja hautasin ajatuksen etsimäni lahjan saamisesta.

Vilkasin kelloa, aikaa oli, ja kipitin postiin, jonne jätin nipun joulupussukoita. Ja koskei kello ollut ihan kamalasti, koukkasin Pentikiin. Sieltä löysin etsimäni ja homma ois hoitunut ihan loistavasti, jos paikalla ois ollut myös sellanen kassa, joka ei paketoi tai paketoija ois ollut erikseen ja kassa erikseen, mutta kun ei niin ei. Ilmeisesti asiakkaat, jotka eivät halua paketointia, eivät ansaitse nopeaa palvelua, joutavat ootella. Kun viimein pääsin liikkeestä, niin olikin jo tulenpalava kiire, puolijuoksua akutädille, olin paikalla (akutädin kellon mukaan) vajaata minuuttia ennen kuin aikani oli.

Akutädin hoitopöydälle jäi kiire ja stressi, poistuessa olo oli seesteisen rento. Koskei vanhimmaista vielä näkynyt, niin menin Musti&Mirriin, joka on ihan siinä vieressä, ja ostin kuivattuja lihaksia koirille jouluksi. Samalla oli pakko ostaa senior-tölkkiruokaa, sitä tuntuu olevan vaikea saada ja kerrankin sitä oli koko levy, joka on edellytys kasvattajakorttileimaukseen. Vanhimmainen ilmestyi paikalle, siihen suutarin puolelle, ja päästiin lähtemään kotia kohti.

Iltasella oli vuoden vihoviimenen treeni-ilta, häiriötreeniä Totorolle. Ajettiin Totoron kanssa Veikkolaan, mutta parkkipaikalla oli kovin tyhjää... Olin kuitenkin tarkastanut ennen lähtöä ajan ja paikan, joten väärään aikaan en voinut paikalla olla, enkä lopulta ollutkaan. Tosin olin jo aatellut, että ellei muita näy, niin tehdään Totoron kanssa sitten lenkki Veikkolassa, onpa sitä häiriötreeniä siinäkin.

Mitään ohjattua koulutusta ei ollut, vaan jokainen harjoitteli mitä harjoitteli tai vaan oleskeli muiden koirien seassa. Nostin Totoroa varten pöydän esiin ja harjoteltiin pöytäilyä, seisomista maassa sekä ravaamista. Häiriötä ainakin oli riittämiin, kun osa palkkasi koiriaan pallolla ja jotkut olivat selkeesti käsittäneet, että mitä kovempaa koiralle huutaa sitä paremmin se tottelee. Kaksi ihmistä kävi Totoron tutkimassakin, toinen oli Totorolle täysin vieras, toinen tuttu, ja hienosti meni. Hyvillä mielin lähdettiin kotiin joululoman viettoon. Ens vuonna sitten uudet kujeet, kun nyt vaan keksis mitkä ois hyvät kujeet. Tai tiedän mä yhden hyvän Kujeen, terkkuja sinne suuntaan, sillä vaan ei ole mitään tekemistä tän asian kanssa.

Keskiviikkona ajelin duunista Nlaan hakemaan paketteja postista ja yhteen lahjaan täydennysosaa. Satuin outoon saumaan, missään ei ollut liikennettä, ei edes Nlan keskustassa montaa autoa, vaikka yleensä kiertoliittymät on ihan tukkeessa siihan aikaan kun Nlassa liikun, jos meen suoraan duunista. Postin parkkiksella, jossa yleensä on aina ihan hirmunen häslinki, toisinaan ei vapaita paikkoja ollenkaan, sain auton parkkiin ihan postin oven eteen. Postissa pääsin suoraan kassalle ja lähtiessä pääsin parkkipaikalta suoraan tielle, ei mitään minuuttien odottelua kuten yleensä. Prisman parkkiksellakin oli tilaa liki ovea ja kassalle pääsin ihan suoraan. Kaiken kruunasi kun kotia kohti ajaessani pääsin Turuntielle odotteluitte. Ihan uskomaton tuuri, ei tollasta voi sattua normaalisti kun keskellä yötä, jos silloinkaan.

Keskiviikkoillan käytin joululahjojen pakkaamiseen. Pakattiin yhdessä tyttöjen (ja koirien) kanssa. Sain melkeen kaikki lahjat paketoitua, vaan kaks jäi pakkaamatta.

Torstaina ajelin hakemaan tilaamani Hill's j/d -säkin Veikkolan Anidentistä. Vähän jännäsin, että osaanko perille (oon ihan mahdottoman taitava eksymään) kun olin ko. paikassa käynyt aikasemmin vaan kerran yhden tutun "aputyttönä" ja siitäkin jo vuosia. Vaan hyvin löysin perille ja sain säkkini. Nyt käydään sitten Arskan ja vanhimmaisen Pipuliinan kanssa testaamaan, että auttaako ko. ruoka (tosi moni on kehunut) selkäongelmiin. Näin meille on vakuutettu useammalta taholta, joten kokeilematta ei jätetä. Kolmessa viikossako se oli kun piti tuloksia näkyä, joten yks säkki riittää näyttämään kannattako toista säkkiä ostaa.

Sitten ollaankin jo perjantaissa. Tästä alkaa joululoman vietto.