tiistaina, helmikuuta 10, 2015

Empiirisiä tutkimuksia ála Kipa osa 1/2015

Sarjassamme empiirisiä tutkimuksia vuorossa osa 1/2015: hiuspuuteri.
Älä tee tätä kotona!

Aamulla peilistä katsoi ei-niin-puhdas joka suuntaan sojottava hiuspehko ja koska aamuaikataulu on lievästi sanoen tiukka ja kun ei riitä, että kutrinsa pesee, ne pitää vielä kuivatakin ja vaikka se käy turkinkuivaimella tuota pikaa, niin silti... ei ihan vapaaehtosesti. Mut hei, kaapissahan on... dadaa... ei, ei tukisukkahousut vaan hiuspuuteri.

Ko. tuotteen mainos lupaa: "antaa hiuksille pitävää tukea ja volyymia, sopii niin lyhyille, keskipitkille kuin pitkillekin hiuksille,hiuspuuterin avulla voit muotoilla hiuksiasi haluamallasi tavalla: mitä enemmän hiuspuuteria, sitä tuuheampi ja pitävämpi lopputulos". Ja jostain muualta muistin lukeneeni, että hiuspuuteri myös imee rasvaa...

Asioitahan vois toki tarkistaa ja käyttöohjeita ynnä -vinkkejä lukea, ei sillä, mut aamukiireessä puuteri kuulosti juur ihan parhaalta, joten reilusti vaan jauhetta tukkaan. Tuuheudesta en sano mitään, muotoilu onnistui erinomaisesti ja kutrit näytti, jos nyt ei juur pestyiltä, niin puhtailta kumminkin. Tosin koskea ei kampaukseen pal kannattanut, käsistä tuli ällötahmeet , en suosittele käytettäväksi treffeillä... ainakaan suurissa määrin. Niin ja päivän pitkin piti muistaa "muotoilla päätään" aika ajoin, koska turkki sojotti juur siihen suuntaan kun sen sattu tönäsemään.

Saunaa odotin innolla, kun iltaan päästiin, saadakseni tökötin pois päästäni. Vaan helpommin sanottu kun tehty (mitä enemmän puuteria sitä pitävämpi=pysyvämpi lopputulos). Pesin ensin kahteen kertaan jollain kampaajan "tapposhamppoolla", enkä säästellyt määrässä. Letti pysy tahmeena. Foreverin nestesaippuan sanotaan sopivan kiireestä kantapäähän, hiuksiin en sitä ole kyllä kokeillut, mut hätä (ja reilulla kädellä puuteroitu tukka) ei lue lakia. Jo tuntu suurin osa puuterista kaikonneen, sen tilalla päässä oli huopahattara... En siis ehkä suosittelis nestesaippuaa ainakaan yhtään pitempien hiusten pesuun, raakana ja reilulla annoksella.

Noooo onhan ne turkkitrimmerit keksitty ja hyvä sellanen kököttää takkahuoneessa, sillä sai Arskankin pehkon aikoinaan leikattua, et kai sillä kaksjalankin hattara irtoo.

Päätin kuitenkin vielä yrittää muutamaa kikka kolmosta... siis ennen trimmeriä. Seuraavana reilusti hoitoainetta ja löylyyn. Jo oikeni huopahattara, mitä nyt kutrit oli sellaset päätämyötenvalmiiksrasvaset. Arsenaalin seuraava ase oli shamppoo, ei tosin se sama kun alussa. Kahteen kertaa kun jynssäs, niin oli pää aika normaalin olonen. Vielä muutama suihkaus Firstiä ja voin jäädä rauhassa ja mielenkiinnolla odottamaan mitä peilistä aamulla taas näkyykään... (Huom! muista ladata trimmauskone).

Päivän opetus: ellei aikataulu anna myöten, niin unohda turhamaisuus ja mene letti likasena duuniin
ps. Lahjoitetaan hyvä hiuspuuteri sen käyttötaitoiselle.


Ei kommentteja: