Unien ihmemaa

Männä viikonloppuna oltiin Tuomarinkartanossa näyttelemässä Gretan ja Murun kanssa. Greta mokoma het oitis huomas, ettei meikä oo täydessä hapessa ja pisti kehässä aikasen lekkeriks, vaikka on jo useemman kerran osannut käyttäytyä ihan esimerkillisesti. Meikäläiseltä loppu siinä kohti happi, varmaan joka ikinen lihas oli maitohapoilla ja keuhkot huus tuskissaan. vanhimmainen onneks pelasti tilanteen esittämällä Gretan kilpailuluokassa, koska oisin ehkäs pyörtynyt jos ois pitänyt juosta vielä metrikin... Gretan tulos VAL ERI3, SA, PN3 ja arvostelussa lukee, että leikkisä käytös laskee sijaa... Ois siis pitänyt pistää vanhimmainen puikkoihin alun alkaenkin.

Vanhimmainen esitti myös Muru-mummelin ja mummeli olikin ROP-veteraani kera kauniiden kehujen erinomaisesta kunnostaan. Paras narttu luokassa urheasti esitin Murun ja se meni ok kun olin ehtiny vetää happea rauhassa ennen pn-kehää ja Muru kun ei koskaan ketkuile. PN-kehässä ei Murulle menestystä tullut sen enempää kun BIS-veteraanikehässäkään, mut edustipa Muru sielläkin vanhimmaisen handlaamana. Päivän saldo mummelille VET ERI1, SA, ROP-vet.

Ja kuviahan ei tietty ole, kameraa ei mukana ollut ja sää on pitänyt huolen, ettei kotioloissakaan oo tarvinut kuvata. Tässä kuitenkin yksi kuva Muru-mummelista, jonka törkeesti kopsin LeoNetistä...


Muuten ei köhimistä kummempaa. Tai no oon tän viikkoa sairiksella, toivottavasti köhä tästä tokenee muitten vaivojen ohella, sitä kun tarttis olla tiptop-kunnossa ens viikon lopulla kun Heddalla on h-hetki.

Ja kun jotain oikein odottaa, niin sehän sitten tunkee uniinkin. Näinpä tässä unta, että Hedda lapsensa pyöräytti, niitä oli viisi, neljä tyttöä ja yksi poika, nätisti värittyneitä kyllä, mutta oli niissä yksi "vika", niillä oli valtavan pitkä turkki, siis jo silloin vastasyntyneinä, ainakin 10cm höttöistä ja pitkää villaa. No unet on unia, saa nähdä mitä todellisuus tuo tullessaan. Sitä ootellessa.