Kasvattitapaaminen 2011

Tämän vuoden kasvattitapaaminen on rutistettu läpi kunnialla. Päätös ajankohdasta jäi valitettavan viime tippaan ihan perhekohtaisista syistä, enkä ehtinyt, en jaksanutkaan, sen suuremmin tutkailla mitä tapahtumia ehkäs menee päällekkäin tapaamisen kanssa... No ainakin agilityn SM-kisat ja saamieni viestien perusteella synttäreitä, ristiäisiä, rippijuhlia, näyttelyitä jne.

Osa porukasta kävikin meitä katsomassa kuka missäkin, Cami Lohjan näyttelyssä, Luca äkkiä tapaamisaamuna, Porthoksen tapasimme leojen erkkarissa ja unohdinko vielä jonkun. Kiitos teille aktiivisuudesta ja kasvattajan huomioimisesta!!! Tuli tosi hyvä mieli.


Taika ja Luca

Tänä vuonnakin keskimmäinen huolehti tapaamiseen kakut ja aamupalalle suolaisen piirakan. Ite tein makaroonilootan ja leivoin pullat. Jotenkin tänä vuonna tuli sellainen olo, että joko ollaan unohdettu jotain tai sit ollaan jo niin pro-järjestäjiä, että homma tuntui menevän läpi suorastaan liian helpolla ja kiirrettömästi. Ei sillä, hyvä niin, eikä me oikeesti mitään unohdettukaan.

Ai niin, paitti ehkä se aurinkoisen sään tilaaminen. Tai miten senkin ottaa; sateet sattu luentojen kohdille ja muuten nautittiin pilvipoudasta, auringostakin. Pihan nurmikko oli leikattu riittävän lyhyeksi, joten siinä ei kengät kastuneet, vaikka välillä satoikin, ja sateen esiin houkuttelemat etanat järjestivät ohjelmaa pikkumiehelle.


Etanamiehet

Kikka (Tmi Koirankuje) luennoi ammattitaidolla koiran elekielestä.

Rölli peesaa

Ite en kyllä tainnut pal olla kuulolla, mennä veuhotin millon mihinkin suuntaan, ja senkin vähän ajan, jonka istuin luennolla, seurustelin koirien kanssa. No mulle tapahtuman pääanti ovat kasvatit, muut toivottavasti saavat iloa myös kaikesta siitä ohjelmasta, jota tapaamiseen on järkättynä.


Halaileva hymykoira Bertta

Ruokatunti vietettiin aurinkoisessa säässä ja sopivasti ruokatunnin päättyessä vettä tulla ropsahti sen verta hulppeesti, että porukka kiiruhti luennolle ihan mielikseen, eikä ketään tarvinut mökin takaa etiskellä.



Päivän toisen luennon aihe oli koiran katoaminen / karkaaminen ja siitä virisi ihan keskusteluakin. Silti ehkä vilkkaimman ja tietyssä mielessä vakavimman keskustelun viritti kysymys koiran viimeisestä matkasta. Voi kun olisi eväitä antaa kaikille sitä reissua silmällä pitäen, vaan kun se on niin vaikea asia minullekin, joka olen sinut sen kanssa, että jokaisen on joskus lähdettävä ja toisaalta tiedän, etteivät joukostamme poistuneet mihinkään katoa, heihin voi jopa saada yhteyden niin halutessaan...

Iltapäiväsumpin jälkeen Adeina laati vähän agiradan tapaista ja porukalla oli mahdollisuus kokeilla miten homma sujuu. Myös näyttelypöytä oli käytettävissä pöytätreeniä varten.



Loppuilta oli silkkaan olemista ja seurustelua.

Popeda taisi löytää elämänsä rakkauden; Fridan. Pariskunta painalsi menemään sydämensä kyllyydestä pitkin pihaa.



Elsakin sai nauttia vapaudesta ja länderien "pelottelusta" unohtamatta lady Berttaa, joka on joka vuosi saanut nauttia irtiolemisen ilosta.



Muutkin paikalla olleet nartut taisivat olla iltapäivästä irti, urokset olivat enemmänkin taluttimissa, mutta eipä meillä tällä kertaa taidettu kunnolla edes rähähtää, vaikka milloin kukakin harrasti sylipainia ja vaikka tontilla oli neljä juoksuista narttua (Muru ja Greta tarhassa, Kuje häkissä mökissä ja Hedda meillä kotona), että aineksia ois ollut vaikka mihin.




Arttu ja Tikkis


Arttu ja Popeda, joka ei oo ihan pieni, eikä karvaton, sellanen lumimies enemmänkin... terkkuja vaan sinne Cierimoon


Arttu ja Padi

Tuhannet lämpöiset kiitokset paikalla olleille kasvattieni perheille!! Suurkiitokset keittiöpäällikölle ja -orjille, vielä ikinä en ole päässyt niin vähällä jälkisiivouksella kuin tällä kertaa, ja osaan kyllä totisesti arvostaa näkemäänne vaivaa.

ps. Pätkiskakun ohjeen saa meikäläiseltä kun spostilla pyytää.