Kipazin

Tiuku 4 vuotta

2012-01-21T20:02:00.002+02:00

Ja siis oikeastihan tämä on Tiukua omimmillaan...

Greta-neito miehelässä

2012-01-13T20:47:00.008+02:00

Meillä oli suunnitteilla tälle vuodelle kerpelepentue, vaan kerpelepalleroita ei meidän nurkissa tänä vuonna lopulta kuitenkaan nähdä. Tuntuu, että kerpelekasvatus on aina vaan vastatuulessa. Ensimmäisen pentueen ”aikaansaaminen” kesti sellasen rapiat 15 vuotta, eikä toisenkaan ”tekeminen” ota oikein tuulta purjeisiinsa. Suunnitteillahan toka pentue oli alkuvuodelle 2011, mutta perhepiirissä oli sen luokan katastrofi menossa juur kun asia ois ollut ajankohtainen, että homma siirtyi, kaikkeen ei vaan rahkeet riitä, joten suunnitelmaa siirrettiin vuodella etiäpäin.

2011 loppuvuodesta silmä kovana syynäsimme Gretan juoksujen alkamista, Greta kun ei mikään maailman säännöllisin tyttö juoksuineen ole ja äitiinsä vielä tullut: juoksuja ei juur huomaa, ei pal vuoda eikä tiputtele ja pitää ittensä tosi hyvin puhtaana. Niin ja siinä kun länderipojat kuolaa juoksusten länderityttöjen perään, niin kerpeleistä ne ei juur väitä, joten niitten käyttö luotettvina indikaattoreina on poissuljettu. Ainoana konstina siis peräpään tarkastus ja tarvittaessa paperilla. Voitte arvata Gretan riemun...

Gretan juoksut alkoivat tietyllä tapaa vähän etuajassakin, eikä h-hetken paikka ees osunut jouluaattoon. Greta ei ollut mitenkään erityisen uroshakuinen, käänsi kyllä häntää parina päivänä, muttei Gretaa kiinnostaneet kosioleikit ja istuminen oli toki siveälle neidolle sopiva tapa toimia kun uroksen paino selässä alko rasittaa. Onneks kumpikaan ei siitä perustanut, että joku vähän piti Greta-neidon peräpäätä irti maan pinnasta.

Sulho ja morsio

Kaik ei lopulta mennyt ihan kun Strömsössä, mutta jäimme positiivisin mielin oottelemaan mitä tuleman pitää jos mitään. Neljän viikon kohdalla Greta kävi ultrassa ja tyhjää näytti. Ell halusi kuitenkin tarkistusultran viiden viikon kohdille ja kiltisti kävimme siinäkin, tosin emme odottaneet ihmettä, emmekä sitä myöskään nähneet, näimme vaan sisäelimiä, suolikaasupalloja ja muuta sellaista mielenkiintoista.

Meillä ei siis ole kerpeleen pentuja tänä(kään) vuonna, kosken aio edes yrittää astuttaa Gretaa seuraavasta juoksusta syystä, että pennut syntyisivät silloin todennäkösesti joskus elo-syyskuulla ja vaikka Greta itse onkin syksyn lapsi, niin jotenkin ei vaan just nyt syyspennut innosta. Muistan vieläkin elävästi sen mutamäärän, jonka Greta sisaruksineen toi sisälle ja monta kertaa päivässä, vähän väliä heilu moppi ja useempi uus moppi saatiin ostaa ennen pentujen luovutusikää, varsi sentään kesti. Onneks Gretan ollessa pieni, pakkaset, ja myös lumi, tuli melko aikaisin ja kura-aika jäi lopulta lyhyeksi.

K-pentujen menoa syksyn märkyydestä piittaamatta

Siihen, astutetaanko Gretaa lopulta ollenkaan, en vielä tässä vaiheessa ota kantaa. Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen oppinut, että elämä voi olla yllätyksiä täynnä, eivätkä kaikki suunnitelmat toteudu vaan elämä ajaa niistä yli sellaisilla voimilla ja konsteilla, ettei siinä omat resurssit riitä muuttamaan tilannetta. Seuraavan voin kuitenkin sanoa: Greta on nyt kolmivuotias, joten jollei Gretaa pennuteta vuonna 2013, Gretaa ei pennuteta koskaan. Katsellaan mitä ensi vuosi muassaan tuo.

Uutta kotia etsii

2012-01-07T16:15:00.002+02:00

Uutta loppuelämän kotia itselleen etsii kromfohrländernarttu
Kipazin Just a Jest, Jippo

Jippo on leikattu narttu, syntynyt 26.5.2009, lonkat A/B, kyynäreet 0/0, selkä terve, polvet 0/1, silmät terveet. Lonkka- ja kyynärlausunto vielä SKL:n vahvistusta vailla.

Jippo kaipaa itselleen koirakokenutta, lapsetonta, aktiivista ja harrastavaa kotia. Jiposta ei ole sohvaperunaksi, sen sijaan hyväksi harrastuskoiraksi siinä on potentiaalia. Jippo tulee hyvin toimeen muitten koirien kanssa, joten eduksi voisi olla, että uudessa kodissa olisi koira / koiria.

Jipon valokuvagalleria
Jippo koiranetissä

Tällä hetkellä Jippo majailee tilapäismajoituksessa Tampereella ja Jipon elämää siellä voi seurata Jipon blogista.

Lisätietoja kennel Kipazin, mieluiten sähköpostitse kipazingmail.com

Tekemisen iloa

2011-12-30T20:53:00.002+02:00

Aattelin ensin naputella joulukuun kuulumisia, myrskyjä, sähkökatkoja sun muita jännittäviä juttuja. Sen jälkeen harkitsin naputtavani jonkin sortin "näin meni vuosi 2011" -kokooman, kuten aika monet tuntuvat tekevän. Enpä vaan jaksanut keskittyä kumpaankaan...

Joo, Frida alotti juoksunsa, Hedda tekee omaansa edelleen, pariskunta on siis "eristyksessä" vanhimmaisen kanssa yläkerrassa. Toistaseks pyörivät vielä aina aika ajoin tossa "hallin" puolellakin, mut jonkun ajan päästä niiltä on varmaan se(kin) ilo karsittava.

Päätin tänään siis vähän vaivata poikien aivoja, josko siellä valtaan pääsisivät aivosolut... Kaivelin esiin jouluksi ostetun ja silloin käyttämättä jääneen aktivointihässäkän. Pojilla on ollut vähän ongelmaa ymmärtää "purkkimallia", joten ostin PetNetStoresta tällaisen:

Totoro sai kunnian alottaa ja tajusi oitis mikä on homman nimi. Vähän herraa ärsytti kun pallot pyöri takasin kuoppiinsa ja sit ei enää muistanut mikä kuoppa oli jo tullut tyhjennettyä. Pari palloa kyllä pyöri vahingossa lattiallekin.

Sit oli Cellon vuoro ja homma sujui het, no olihan tuo nyt toki katellut Totoron suoritustakin, etten tiedä oisko ollut hitaampi jos ois joutunut ite ekana kokeilemaan onneaan. Cello onnistui pyörittämään aika monta palloa pois alustalta, joten ei jäänyt niin montaa palloa pyörimään kolosta toiseen.

Totoro oli selkeesti sillä aikaa miettinyt kuin homma menis tehokkaammin ja toisella kierroksella se tökki palloja yli laidan, vaan pari palloa jäi pyörimään tielle. Cellon ajukopassa oli tapahtunut jotain samankaltaista ajatustoimintaa ja toisella kierroksella Cello huitoi nenällään pallot pitkin lattiaa, joten sai emäntäkin osansa aktivoinnista kun ensin yritti huonolla menestyksellä napata pallot kiinni vauhdista ja sit etti minne pallot oikein oli pyörineet.

Joulu

2011-12-29T21:26:00.003+02:00

TotoPoro

PipariPoro

Tonttujoukko

Joulupukki, valkoparta vanha ukki

Jep, sinne meni joulu, meni sähköt, tulikin ja tuli Fridan juoksutkin.

Messarihässäkkää

2011-12-08T19:17:00.002+02:00

Viikonloppu meni toden totta Messarissa. Jos oli lauantaina herätys aikanen meilläkin, niin enpä viitsi edes aatella Hannan herätystä, hän kun ajoi Tamperestista meille ja ehti vielä juoda sumpitkin ennen kun lähdettiin kohti Messaria. Amanda-raasu oli vähän onnettoman näkönen, se kun napattiin autosta ja asutettiin takkahuoneeseen... Aika karua.

Länderikehän äärellä oltiin hyvissä ajoin ennen yhdeksää, jotta Frida ehti vähän tasottua ennen kehän alkua. Leokehä alko sit puolestaan kymmeneltä, mutta kun Muru veteraaninarttuna oli se ihan vihonviimenen arvosteltava leo, ja kun niitä leoja oli aika monta, eikä tuomarikaan ollut maailman nopein, niin oltiin piiiiiiitkällä iltapäivässä kun päästiin kotio.

Sunnuntaina ei sentään aamulla anivarhain tarvinut paikalla olla kun länderit oli vasta iltapäivän puolella ja Muru taas se vihoviimonen arvosteltava kerpele. Lopulta Fridan ja Murun esiintyminen oli samaan aikaan, joten missasin veteraanin esiintymisen.

Lauantain saldo oli Murulle ERI ja SA, veteraaniluokan voitto ja VSP-veteraani. Sunnuntaina Muru sai myös ERI:n ollen veteraaniluokan toinen. Ja joo, ei ole kuvia kun ei niitä pyttykuvia olla vielä otettu.... Fridan tulos molemmilta päiviltä oli EH, lauantaina Fridassa ei ollut muuta hyvää kuin turkki ja väri, sunnuntain arvostelu sentään oli positiivissävyinen. Nyt saa neito ehkäs jäädä vähän aikuistumaan ulkomuodoltaan, jos se niin nyt koskaan tekee.

Messarin jälkeen on sit riittänyt kaikkea muuta hässäkkää ja töihinkin piti palata eilen. Kahdessa päivässä on niskat jo jäykistyneet, hartiat jumissa, että päässä vaan humisee, ja selkä jäykkä. Nenäkin alkaa vuotaa ja kurkkua kutittaa, jotenkin vaan en voi välttyä ajatukselta, että työpaikalla on jotain, joka ärsyttää hengitysteitä, todennäkösesti jotain hometta, vanha tasakattotalo kumminkin. Vaan näillä mennään ainakin jonkun aikaa...

Messaria ja kysely

2011-12-02T16:28:00.003+02:00

Se on livahtanut käsistä tämä "alkava viikko" ja kuvat oottaa edelleen käsittelijäänsä, vaan eikö ne sano, että hyvää kannattaa odottaa... tai jotain.

Tuleva viikonloppu menee tiukkaan ja tarkasti Messarissa, sieltä meikäläisen voi halutessaan bongata molempina päivinä joko länderikehältä tai leokehältä. Kaksi Kipazin-länderiseinäkalenteria on vielä "vapaalla jalalla" ja otan ne Messariin mukaan.

Vähän aikatauluista, jos kuka haluaa tulla sanan pari vaihtamaan:

Lauantaina

Länderit klo 9.00 kehä 75, ilmoitettu 14 länderiä, joten tunnissa homma on ohi.

Leonbergit alkaen klo 10.00, kehä 73, ilmoitettu 68 leonbergiä, Muru veteraaninarttuna kehässä ihan loppupäässä rotua, joten vaihtelevasti kehän äärellä iltapäivään asti. Kahden kolmen maissa kehä on ehkä ohi... tai sitten ei.

Sunnuntaina

Länderit kehä 47, ilmoitettu 17 länderiä, arvostelun alkamisaika sitten jääkin todennäköisyyslaskennalle, sillä ohjelmassa edellinen ilmoitettu kellonaika on 11.00 ja ennen ländereitä tuomarilla on 38 koiraa arvosteltavana, joten sanoisin, että länderien vuoro on noin 13.00 (ja tämähän sitten riippuu täysin tuomarin nopeudesta).

Leonbergit kehä 34, ilmoitettu 72 leonbergiä ja arvostelu alkaa 10.00. Muru kehässä siis samoihin aikoihin kuin lauantainakin eli joskus kahden maissa ehkä.

Saa nähdä meneekö leonbergit sunnuntaina länderien kanssa päällekkäin, onneksi on handleri Murulle ja onneksi molempina päivinä kehät on sattuneet suht liki toisiaan, joten on vähän helpompi surffata kahden kehän väliä, jos tarve niin vaatii.

HUOM!!
Kaikki te, joilla on länderi, on joskus ollut länderi tai jotka olette kiinnostuneita rodusta, käykäähän täyttämässä länderiyhdistyksen kysely. KIITOS!!

Pikkujoulut

2011-11-27T19:54:00.003+02:00

Tänään vietettiin koirallisia pikkujouluja glögin ja pipareitten voimalla. Herkkupöytä tosin lopulta melkeen notkui kun aika moni toi muassaan pöytään täydennystä. Sää ei meitä suosinut, vesisade alkoi vähän ennen treffiaikaa ja sitä jatkuu edelleen, vaan kun partyteltta nökötti edelleen kesän jäljiltä paikoillaan, niin voitiin olla tovi ulkonakin. Glögittelyt jätettiin kyllä sisätiloihin.

Pikkujoulun juhlijoita

Sylin täydeltä koiraa

Karvatakkujen kokoontumisajot

Söpöstelijä

Kohtalokas nainen ja myyty mies

Takapiru ja eilisen uupuneet voittajat

Pila voitti eilen agikisat, tarkemmat tiedot on multa kateissa, yllättävää, eikö.
Onnea Pila ja Hanna!!!
D-pennut täyttivät tänään 3 kk. Onnea naperot!
Tuhannet KIITOKSET kaikille pikkujouluun osallistuneille!

ps. Koirakohtasia otoksia ois ainakin kovasti tarkotus laittaa kotisivuille alkavalla viikolla.

Säpinää

2011-11-21T12:01:00.003+02:00

Viikonloppu oli varsin länderipitoinen ja hyvä koetinkivi sille kykenenkö palaamaan duuniin viikon kuluttua. Vaikka ohjelmaa oli kiitettävästi, niin ennätin silti levätä. Särkylääkettä en joutunut ottamaan, muttei olo kaikin paikoin ihan hehkeinkään ollut. Hankalinta on istua pitkään paikoillaan, paras olo on kävellessä tai pitkällään, että ei ihan paikoillaan seisominenkaan mitään herkkua ole. Huomenissa sit tohtoritäti päättää miten jatko menee.

Cello ja Totoro palasivat lauantaiaamuna kotio. Miljoonat kiitokset hoitotädille ja -sedälle poikien kaitsemisesta!!!! Vastapalveluksena tarjosin Tapalle murkkuikäsen länderin sosiaalistamisviikonlopun... Cellon ja Totoron mukana tänne tosiaan rantautuivat Kuje, Pila ja Tapa. Kuje ja Pila viettivät meillä lauantain ja Tapa "pääsi" KePon kanssa maailmalle.

Pilallekin lauantai teki varmasti hyvää, joutuihan tuo sietämään Muru-mummelia (muita kerpeleitä ei Pilan nenän eteen raahattu, mut Muru on niin ihanan rauhallinen, eikä ole erityisen kiinnostunut ländereistä, jos ne eivät ole kiinnostuneita Murusta), joka Pilan mielestä oli kyllä aika epäilyttävä. Jotkut asiat pentujen päistä tuntuvat haihtuvan taivaan tuuliin ja toiset pysyvät ikuisesti. Kuje ei Murusta välittänyt ja oli muutenkin aivan kuin kotonaan, ihanan rento ja helppo. Ei sillä koko kolmikko, Kuje, Pila ja Tapa, soluttautui meidän laumaamme todella sujuvasti, joten saatoin todeta, että 9 länderiä on kolme länderiä liikaa.

Sunnuntaina Pila lähti agikisoihin, joista voitto kotiin, onnea!!! Frida pääsi kisapaikalle mukaan saamaan vähän sen sortin sosiaalistumista ja nyt oli Tapan vuoro jäädä meille, tosin Kuje jäi sille henkiseksi tueksi, ettei tarvinut ihan yksin olla kuten lauantaina. Varsin hyvin Tapa tässä oli, mitä nyt välillä äkkiä ponkasi pystyyn ja ulvoi, sitten taas puuhaili muuta tai lepäili ja taas äkkiä ylös ulvahtamaan.

Ja eihän meille 9 länderiä riittänyt, vielä tarvittiin neljä lisää täydentämään sunnuntaipäivä. Kolmentoista laumaa ei sentään yhtä aikaa pihalle päästetty, enemmän vaan toiset tapailivat toisiaan ja osa ootteli aina vuoroaan. Pila siis tapasi sulhasensa, vielä toki ne silmäpeilit edessä, ja minä pääsin näkemään Totoron pojan, joka on kyllä niin totoromainen, niin totoromainen, että teki mieli syliin kaapata, mut kun ei mitään kovin painavaa vieläkään oikein arvaa nostella.

Joululahjatilaukset alkaa olla kaikki kotona, yhtä kovanonnen härpäkettä vielä oottelen ja sit voikin alkaa paketoida kamoja kuusen alle... tai no, ei meillä sentään kuusta vielä ole, että ehkä tyydyn jemmaamaan pakaasit johonkin pussiin tai lootaan.

Pari kuvaa viikonlopulta

2011-11-20T16:00:00.002+02:00

Viivi ja Kuje

Vaihtuvia villasukkia jaloissa eli porukkaa tietsikkatason alla

Kuje, Tapa ja Cello

Kuje, Totoro ja Viivi

KarvaTakku ja KaljuKaveri alias Arska ja Tapa

Oisko vähän isänsä poika? Ihan eivät ole samanikäiset kuvissa, kun ei ollut kunnon pönökuvaa isipapasta juur samassa isässä.

Totoro

ja poikansa Arttu

Kehittyiskö tästä jotain kevään pitkin

Ländereitä, onhan heitä...

2011-11-19T14:37:00.002+02:00

aika monta, etten sanois...

Kohti normaalia

2011-11-15T16:50:00.003+02:00

Hengissä ollaan, vaikka täällä hiljasta onkin ollut. Koululääketieteen näkökulmasta olin bloggauskunnossa lojuttuani lasaretissa pari yötä, omasta mielestäni en ehkä ihan niin sukkelaan. Eka viikko ei ollut elämäni hehkeimpiä, ei todellakaan, enkä viime viikkoakaan kehumaan kävis. Nyt elämä alkaa taas kulkea, joskin ihan varmasti koko sairis toipumiseen tarvitaan, en enää ees epäile, saa nähdä riittääkö ees, että onneks en ilmottanut Messariin kovin montaa koiraa.

D-lapsoset on pärjänneet upeasti uusissa kodeissaan, kuvia ja kuulumisia on tullut tosi kivasti ja yritän kuvagallerioita päivitelläkin tässä lähiaikoina. Uusiakin pentusuunnitelmia on ilmassa. Kerpeleitten osalta Greta sitten kun hänen armonsa suvaitsee juoksunsa tehdä, mikään maailman säännöllisin ei neitonen nimittäin ole. Sulhokin on ollut valittuna jo hyvän tovin, joten ei kun ootellaan. Länderien osalta katsellaan kuin käy Pilan kanssa. Silmäpeili Pilalla on edessä tässä kuussa ja sen jälkeen on jossain kohti sulhasensa vuoro mennä silmäsyyniin ja vasta sitten ryhdytään näitä suunnitelmia julkistamaan. Minäkö taikauskoinen??

Tänään sain viimein kaivettua pentujen kuljetusboxin romuvuoren alta pesua varten. Kylläpä Hedda ilmestyi topakkana tarkastamaan mitä lootassa oikein oli sisällään, ettei siellä vaan pennut olleet piilossa. Vaan tyhjä oli boxi ja nyt siitä on pentujen hajutkin jynssätty pois. Vielä kun tuo kuivaa, niin pistän varastoon toviksi.

Kämppä on sen näkönen, että tänne on toimitettu parin kierrätyskeskuksen kaik kaupaksi menemättömät rojut ja sen lisäks muutama kassillinen pulloja ynnä vielä jotain ihan roskaakin. Ohhoijaa. Vanhimmainen on kyllä uuraasti yrittänyt pitää jonkin sortin järjestystä yllä... ainakin se on tiskannu ja laittanu ruokaa, ruokkinut koirat, ulkoiluttanut koirat, kantanut puita ja toiminut autokuskina. Pitäisköhän tilata siivooja... no ei, se kuitenkin vaan sotkis mun hienon, painovoimaa uhmaavan, arkistointijärjestelmäni.

Se hyöty on ollut siitä, ettei kykene oikein mitään tekemään, että oon tilannu jo melkeen kaikki joululahjat koluamalla aikani kuluks verkkokauppoja. Vois kai sitä aikansa paremminkin käyttää, mut kun ekalla viikolla tuli luettua, niin tuntu, et nyt vois tehdä jotain muuta. Että sit kun muilla pukkaa joulustressiä, niin meikä voi vaan nauttia olostaan.

Näillä eväin kohti normaalia arkea, hitaasti mutta varmasti.

Arska 12v, Viivi 9v

2011-10-25T20:23:00.005+03:00

Iipat on lähteneet, viimonenkin, ja kun pojat on vielä maailmalla, niin kyllä onkin hiljasta. Eikä tartte juosta ulkona vähän väliä. Hieroja jo ihmettelikin, että miks mulla on pohjelihakset niin hiiskatin jumissa. Ei auttanut kun todeta, että ois kuule sullakin jos juoksisit sata kertaa päivässä ulos ja sisään, sisään ja ulos 10 kiloa pentuja boxissa (mut hei, iipat oli käytännössä sisäsiistejä lähtiessään), vaikkei niitä portaita montaa olekaan. No ne "porraslihakset" ne kuulemma jumissa olikin ja sitä ihmetteli, et kuin ne silleen toimistotyöläisellä...

Ei voinut välttyä ajatukselta, et kaikki pentueet pitäis kasvattaa syksyllä. Nää naperot ei vierasta vesisadetta, ei kaihda lätäköitä, sateensuoja on niille tuttu juttu, pimeys ei pelota eikä pimeydessä välkkyvät autojen valot, ei hirvitä pimeydestä äkkiä ilmestyvät mustat ja isot kerpeleet (tuskin muutkaan jutut) ja vuorokausirytmi loistava kun eihän säkkipimeässä yöllä viitti leikkiä. Mut joo, kasvattajalle voi olla mukavampaa mukavammat säät ja sienettömät maat.

Messariinkin tuli pari koiraa sit ilmotettua, vaikkas ilmomaksu alkaa olla niin suolanen, et kirvelee. Olin jättäny ilmottautumisen ihan viime tippaan, kuis muutenkaan, ja tietty joku ihme ukkosmyräkkä juur silloin päättää seilata tänne päin, tai aika ohi se lopulta meni, mut pelkäsin, et jää ilmot tekemättä: katkee yhteys, menee sähköt...

Kun sit hirmu tohinalla sain ilmot tehtyä, niin johan seuraava yö täytty näyttelyunista. Fridan kiikutin siinä kehään ja se ei seisonut ollenkaan, kävi vaan kehään maate (ja kaik kun tietää länderin, niin tietää kuin tyypillistä tollanen on, hahhaa) ja minä yritän houkutella seisomaan, vaan ei onnaa. Tuomarikin oli vaihtunut toiseen.

Frida mitattiin (joo, on se pieni, muttei liian pieni) ja sen säkä oli 38,2 cm ja minä ilosena, että no sittenhän se mahtuu rotumääritelmään. Mut ei tuomari siitä niin ilahtunut, vaan jatko karuja arvostelujaan, kuulemma vaaleenpunanen nahka kuultaa turkista läpi ja jonkun hienon latinankielisen tautidiagnoosinkin tuomari Fridalle anto. No lopulta, kun kerta mahtu rotumääritelmään, niin sai varaCacibin, muttei muuta, jota siinä taivastelin kun eihän junnu voi sitä vastaanottaa. Näyttelyssä oli kaksi länderiä ja molemmat narttuja Frida ja Enni (terkkuja vaan Petra) ja lopulta Enni oli ROP ja Frida VSP. Että sellanen uni tällä kertaa.

Arskan 12-vuotissynttäritkin tässä juhlitiin, ihan vaan rauhallisissa merkeissä, vähän herkkuja ja siinäpä se. Tässä kuva synttärisankarista jälkivaljaissaan.

Ikääntymisen huomaa parhaiten siitä, että Arskasta on tullut aamu-uninen, sen mielestä on ihan turhaa nousta aamulla niin hirmu aikasin, hyvin vois nukkua kymmeneen asti. Toinen ilmiö on kuulon huononeminen, mutta se hoituu omaa ääntään korottamalla. Ja jotkut äänitaajuudet arvon herra kuulee edelleen erinomaisesti.

Onnittelut Arskan veljille Artulle, Attilalle ja Romille!! Romista jo kuvan sainkin, Artusta on kuva luvattu ja Attilan toivottavasti tässä vielä tapaan ennen joulua.

Viivi tais juhlia isäukkonsa synttäreitä vähän turhan rankasti

vai oisko juhlinut omia 9v-synttäreitään muutaman päivän etuottia, jaa'a mene ja tiedä.

Huomenna hammaslääkäriin, hampaasta kun irtosi pala paikkaa, vai olikohan se hammasta, no ihan sama, terävä se on kumminkin, ei onneks särje (ainakaan vielä). En kyllä saanut aikaa omalle lekurille, mut ehkä tuokin, jonka pakeille menen, osaa tolle jotain tehdä, jos vaikka hiois pyöreeks ellei muuta.

Blogi ei kuoleennu pentujen lähdön myötä, mut vähäks aikaa hiljenee kumminkin, kuin pitkäks sen päättää Luoja ja lääkärit. Pitäkäähän ittenne ihmisinä!

Harrastuskoira

2011-10-18T18:40:00.002+03:00

Tilauksessa oli yksi kappale harrastuskoira ja mehän on tehty parhaamme, jotta pentu jo luovutusiässä ois edukseen...

Näyttelykoira pöydällä

Hiirikoira

Rottakoira

Paimenkoira

Suojelukoira

Rauniokoira

(niitähän pitää voida kuljettaa vaikeisiin paikkoihin esim. selässä, tämä otus löytyy milloin mistäkin pussista ja kassista)

Harrastuskoirasta pitää tietenkin löytyä myös taistelutahtoa...

Seura- eli sylikoira

Mitähän vielä ehdittäis opettaa ennen ens viikonloppua!?!

Synttärisankari ja melkeen tyhjän pesän kriisi

2011-10-16T19:48:00.002+03:00

Muru täytti tänään 9 vuotta. Mummu on edelleen erinomaisessa kunnossa mitä nyt muutama ylimääränen kilo on kertynyt. Turkki ei ole ihan parhaassa iskussaan, jotenkin tuntuu, että tämä vuosi on ollut yhtä karvanlähtöä... Silti aika upea, eikö?

Joku ehkä kysyy miksei Gretasta ole ollut 3-vuotiskuvia. Nooooh, tuota, joo, kun Gretan housuja huollettiin, niin pöksyjen piilosta löytyi hot spotin alku, joten ei kun kone käteen ja sursursur meillä on housuton Greta, jätettiin siis hirvenvasakuvat ottamatta. Oppispa tuo, ettei vesilätäköissä tartte istua ja sadetta voi hyvin mennä suojaan...

Pennuista kolmas on tänään lähetetty maailmalle, joten meillä on melkeen tyhjän pesän kriisi...

Huomenna kutsuu duuni neljän viikon kesäloman jälkeen. Lomaviikko lomasta toipumiseen ois ollut paikallaan...

Pennut lentää pesästä

2011-10-15T19:09:00.002+03:00

Meitä on jäljellä enää kaksi,

hellittäväksi, kammattavaksi...

Lippujonossa

2011-10-14T18:10:00.004+03:00

Uus leffa ensi-illassa, joten hyvissä ajoin iltapäivästä jo jononpoikasta lippuluukulla...

Leffan saamat ennakkoarvostelut ei oo kummoset:
juoni olematon, ohjauksessa toivomisen varaa, kuvaaja kaipaa lisäkoulutusta tai kuvauskalusto uusimista => yksi tähti.

Ei kun leffa pyörimään

Hups heijaa ja muuta sellaista

2011-10-11T20:13:00.003+03:00

Yhä alas yrittää...

renkaalle hän kiipeää...

sieltä näkee... auringon!

Metsuri

Rengasasentaja

Peltiseppä

Testaaja

Vanhimmaisen omin pikku kätösin tekasemat pentupunkat pentupakkauksiin

Lukutoukat... tai ehkä nää onkin jotain puujääriä.

Huomenna on sit pentutestin vuoro...

Nokkospolku

2011-10-10T21:06:00.003+03:00

Viimeks jäi mettäkeikka heittämättä kun Sienitieteilijä maisteli sieniä. Mitään jälkioireita ei maistelusta tullut ja sehän on pääasia. Vähän on sieni-into toennut, mutta tilaisuus tekee edelleen maistelijan, etsimisinto vaan on pikkasen pienempi. No toisaalta, jos ulkona maistuu sienet niin sisällä polttopuut, sähköjohdot jne. Doratin tunnuslause vois olla: Elämässä pitää olla makua.

Koska viimeks keikka ei onnannut, niin otettiin uusiksi tässä kun sää suosi (tänään se ei suosi, ei). Pennut taas boxiin, boxi kärriin ja menoks.

Raahasin boxin urhoollisesti hyvän matkaa ylämäkeen, jottei kukaan vaan eksyis entisille sieniapajille. Pennut ulos lootasta ja menoks.

Jaa, mihis me nyt oikein tultiin, ihan outo paikka.

Hei oota meitä, oota meitä, ei me tänne yksin haluta jäädä.

Aika rytö ja tässä sit pitäis pienen länderin rämpiä, höh.

Tarkotus oli alunperin vaan kävästä siinä polulla ja mennä sitä vähän matkaa, mut nälkä kasvaa syödessä, joten päätin rämpiä mettän läpi ja tulla pihaan leikkimökin kulmalta sen sijaan, et oisin palannut jälkiäni takasin kellarin viereen. Boxi oli mukana, kärrit jäi lähtöpaikalle.

Reippaasti pennut rämpi läpi risukkojen ja heinikkojen, vähän välillä piti rohkasta, mut kaikkineen hieno suoritus, paitsi ehkä reitinsuunnittelijan osalta suorituksessa oli toivomisen varaa... meinaan alamäkeen ei voinut mennä, se oli mutavelliä, ja ennen leikkimökkiä olikin yllättäen nokkospöheikköjä (mä luulin, et ne ois jo kuihtuneet pois). No ei kun pennut boxiin, ettei nokkoset polttele...

Aika vähällä selvisin, vaan sääret ja toinen käsi täynnä nokkosen polttamaa. Jep, jep. Mut tuli mettäkeikka heitettyä ja pennut oli aika väsyneitä kun päästiin sisälle.

Perjantaina pennuilla oli silmäpeilaus ja muutenkin eläinlääkärin tarkastus. Kaikkien silmät terveiksi todettiin ja muutenkin ovat ihan priimakunnossa, joten siltä osin jokainen valmiina lähtemään maailmalle.

Lauantaina Frida palautui kotio, mut pojat dognapattiin... Vähän meillä on siis hiljasenpuoleista ja sunnuntai-iltana, kun laittelin koirien ruokia, huomasin, että mulla oli kädessä yks ylimääränen kuppi. Pistin sen sit pois, niin ei tuu vahingossa laitettua ylimäärästä annosta.

Frida on löytänyt sisäisen paimenkoiransa ja vahtii pentuja aina kun pääsee niitten kanssa pihalle. Jos joku yrittää lähteä omille teilleen, niin Frida rientää ajamaan sen takasin "leikkialueelle". Tästä tietty seuraa se, ettei Frida voi joka kerta olla mukana, pennuilla pitää välillä olla vapauttakin.

Frida, Viivi ja pennut

Greta ja pennut

Tänään Frida on katsellut tosi, tosi tarkkaavaisesti sohvalla maaten, että kuin pentuja kuuluu komentaa, mallinnäyttäjänä on ollut Viivi, joka kyllä on ihan loistava siinä puuhassa: rajat ja kuri se olla pitää. Jos pennut riehuu Viivin mielestä liikaa, niin se menee väliin ja lopettaa riekkumisen tai tappelunnujakan, ellei tiukka tuijotus auta (yleensä auttaa), niin sitten huomautetaan vähän napakammin. Heddan puolesta ipanat saa tapella ja riehua ihan rauhassa, joten ihan hyvä, että Viivi on eri mieltä näistä asioista, niin minäkin. No välillä tietty saa riekkua rauhassa, muttei aina, eikä joka paikassa.

Ulkona on käyty, vaikka vettä sataa. Sateensuoja on pennuille tuttu aparaatti samoin märkä maa, sateen ropina, pimeys, autojen valot pimeässä jne. Sitkeesti ipanat tekee isommat asiat ulos, pissi nyt lirisee millon minnekin, mut kakkoja en edelleenkään monia ole sisältä putsaillut.

Hiustenkuivainharjotuksiakin on tehty; vanhimmainen kuivaa hiuksensa pentujen keskellä aina saunan jälkeen. Tänään harjoteltiin pannan pitämistä pienillä harjotuspannoilla ja kyllä ne oli kumman kutisevia, kutina levisi pannoista ihan ylt'ympäri kehoa, varmaan jotain kirppupantoja, joissa oli kirppuja...

Vieraita on riittänyt, että ainakin on pennut tavanneet ihmisiä melkosen määrän. Hauskaahan se pentujen mielestä on kun tulee aina uusia ja uusia varpaita purtaviksi ja uusia vaatteita kiskottaviksi.

Tässäpä tämä tältä erää, nyt valmistelemaan pentuja yöunille.

Vääriä sieniä, miehiä pieniä

2011-10-05T20:04:00.005+03:00

Sienensyöjäipana kunnostautu taas tänään. Pakkasin pennut kuljetusboxiin ja kuljetusboxin kuljetuskärryyn...
Tässä kuvassa ko. kuljetusväline, sisällä boxissa tosin M-pentue.

Suunnattiin pyörät jyristen ja loota täristen mökkipolulle sieniä pakoon, niitä kun alkaa olla koko piha ihan pinkeenään. Pennut ei olleet moineskaan mokomasta kuljetuksesta, vaan matkasivat stooalaisen tyyninä. Yritin valkata mahdollisimman kuivan näkösen paikan, jossa ei ehkäs ois sieniä, ees minikokosia, ainakaan paljoo. Sopivassa kohti boxi auki. Ipanoita ei yhtään vieras paikka hirvittänyt, ne painalsivat kopasta ulos ja liikenteeseen.

Käveltiin vähän matkaa mökille päin, sen jälkeen vähän matkaa kotiin päin ja sit aattelin viedä ipanat maakellarin kulmalta mettän puolelle. Sen verran vahtiva silmäni vältti, että vilkasin mettäpolkua, jotta se on pentukulkukelponen ja käännyin huutelemaan pentuja, niin jo Sienensyöjä on jonkun puolimädän sienennäkösen kimpussa, josta todellakaan ei enää nähnyt mikä se ehkä joskus oli ollut. Yäk ja kääk!!!

Ei kun pentu syliin ja sormet sen suuhun. En sieltä yhyttänyt sienenpaloja, mut mukelsi suutaan kuitenkin, eikä siitä sienenjämästä voinut sanoa oliko siitä syöty ja jos, niin kuin pal, joten ulkoilu jäi lyhyeen, pennut boxiin ja kipin kapin sisälle. Hiilitabut esiin ja sellanen ipanan kitaan, päälle ruutalla maitoa ja lopuks vielä homeopaattiset. Hyvin tuo näkyy voivan, ruokakin jopa maitto ja ehkei se ees syönyt yhtään sitä sientä, nuolas ehkä vaan, mut uhkasin silti, että se pääsee ulos enää vaan taluttimessa, kuonokopassa ja yksin...

KePo sit kommentoi, et jaa, no nytkö säkin alat ymmärtää miks pienetkin (ja nuoretkin) koirat tarvii kuonokoppaa...

No on me muutakin tehty kun taisteltu sieniä vastaan. Pennut on käyneet puntarilla ja kuunnelleet ilotulitusta ja ammuntaa. Pennut on tavanneet Miksun ja leikkineet Totoron kanssa ulkona. Muru puolestaan tapas sekä Miksun että Minjan ja mä taas tapasin kampaajani. Aika hyvä päivä siis.

Pentujen puolesta tervetuloa tontille kaikki vieraat ja tututkin.

Hei toi kaappas puuhamaan vartijan!!!!

Toi tyyppi aikoo viedä MUN kuorma-autoni!

Älä systeri välitä, anna sen puuhailla omiaan, se on ihan parasta niin, usko mua.

Jaahas, jaahas, tällanen ryhmä tällä kertaa. Alotetaas sit.

Yy, kaa, koo, yy, kaa, koo, zumbaaaa!!!

Me osataan jo syödäkin, jos meitä vaan sattuu huvittamaan.

Muru-mummeli on ihan parhautta!

Eikä Totoro kauas siitä jää.

Pentuaktiviteetteja

2011-10-04T19:02:00.003+03:00

Tänään on pennuilla ollut aikamoinen päivä. Tai iltapäivään asti mentiin ihan normikaavan mukaan: ruokaa, ulkoilua, nukkumista, leikkimistä ja sitä rataa. Iltapäivällä oli sit ohjelmassa ihan autoreissu.

Pennut kuljetusloodaan ja liikenteeseen. Matkalla poikkesin Nlan M&M:ssä hakemassa Viiville (taas kerran) eri ruokaa kun muille, josko se helpottaisi (taas kerran) toipumista röhinöistä ja rohinoista. Ja pitihän se tutulle myyjälle toki kehua, et on pentuja autossa, joten hän sit kävi pentuja autolla kattomassa ja rapsuttelemassa.

Ja ei kun matkaa jatkamaan kohti "waldolaa", jossa meitä jo ooteltiinkin. Pennuille oli varattu sanomalehteä lattialle ja kylläpä olivatkin vieraskoreita, kävivät kaikki paperilla pissillä het aluks ja sen jälkeen kukaan ei pissinyt mihinkään. Tajusin kyllä tänään, etten ole nähnyt sisätiloissa ollenkaan kakkoja. Hedda tietty huolehti asiasta ensin, mut ei niitä kakkoja ole näkynyt nytkään, joten kai ne on sitten tehty ulos. Aika hieno joukko täytyy sanoa.

Vaan takaisin visiittiin. Ensin pentuja vähän ujostutti kun oli pennuille täysin vieraskin ihminen paikalla ja tietty vieraat hajut ja vieraat paikat, joten koko kööri yritti tunkea syliini, josta niitä tuupin sitkeästi lattialle ja kohti rapsuttamaan ojentuvia käsiä. Lopulta kömmin tieheni, tarkotushan oli tutustua vieraaseen paikkaan, eikä nyhjätä kasvattajan kyljessä. Tulihan se sitten vallatuksi melkeen koko kämppä, joten ei turhaa sakkia.

Automatkat molempiin suuntiin sujuivat tosi hienosti, menomatkalla pennut lähinnä leikkivät kuljetusboxissa ja paluumatkalla taisivat osan aikaa nukkua. Vähän ennen kotia alkoi marina, mut sit oltiinkin jo melkeestä perillä. Pennut autosta pihalle pissille ja sit vasta sisälle ja syömään. Sen päälle pieni leikkihetki ja nyt koko kööri vetää autuaan unta.

Kuvat puhukoot puolestaan:

Ei juma, mitä ihmeen ötököitä tänne nyt tulee???

Ai niin, nää on näitä, joo.

Ja näin monta... toivottavasti ne häipyy sinne mistä tulivatkin tai mieluummin vieläkin vähän pitemmälle.

Jee, kissanlelu!!!!

Jee, kissanruokaa!!!!

Jee, kissa!!!!

Jee, nukkumatti!!!!

Uupuu sitkeinkin sissi.

Oma koti kullan kallis.

Peilaillen

2011-10-03T20:28:00.003+03:00

Sataa, sataa ropisee ja sitä rataa, mut ulkona on silti käyty useemman kerran. Eihän siellä voi kauaa olla, mut käyty on, tottuvatpa siihenkin, että joku kävelee sateenvarjon kanssa ja siitä kuuluu ropinaa. No toisaalta länderi on nopeaoppinen ja sateenvarjollisen ihmisen jalkojen vieressä ei sada, joten siinä on hyvä kulkea samalla hameenhelmaa repien ja nilkkoja raapien.

Lätäkön läpikin Domino ja Doris kulkivat, Doris kipitti kovaa vauhtia, mut Domino jäi seisomaan keskelle lätäkköä ja maisteli siinä olevaa vettä. Vesisateesta nuo eivät kamalasti tykkää, mut märkä ruoho ei pal haittaa.

Päivän hupina tänään on ollut peili. Vähän sitä on pitänyt aina välillä katella ja päätään käännellä, mut suurimmalta osin moinen kapistus ei oo suurta ihmetystä herättänyt. Sen yli on juostu, sen päällä on maattu ja leikitty. Huomenna sitten vieraillaan Waldo-kissan luona, saas nähdä miten meidän käy...

Peilailijoita

ps. Pentujen viisviikkoiskuvat kotisivuilla D-pentueen gallerioissa.

Sienikoiran alku

2011-10-02T19:31:00.004+03:00

Sää on ollut aurinkoinen suurimman osan päivää, kovin lämmintä ei kyllä ole ollut, muttei se enää hirmusti pentujen menoa haittaa, mielikseen lähtevät ulos viileemmälläkin, eikä ketään palele niin kauan kun vauhtia riittää ja sitähän tätä nykyä riittää, vaikkei ruokahalua riitäkään.

Iltapäivällä surffattiin etupihan sijaan takapihalle ja sehän olikin pennuista aika jännää, kopasta tultiin ulos etanavauhtia ja sen jälkeen piti ihan hissuksiin haistella ja ihmetellä, jotta mikä paikka se tämä nyt sitten on. Nokkospuskan nelikko toki löysi, kuis muutenkaan, ja jokainen ehti siinä piipahtaa, sitkeimmät sissit pariin otteeseen. Ei näytä kelleen mitään kutkaa jääneen.

Murukin oli takapihalla meidän kanssa ulkoilemassa. Onneks Muru on niin rauhallinen ja helposti ohjailtava, meinaan kokoero on niiiiiiiiiiin huikea, että tarkkana saa olla, ettei kukaan jää jalkoihin. Lopulta siirryttiin portin kautta etupihalle ja siellä ipanat porhalsivat kopasta ulos tuhatta ja sataa ja juoksivat pitkin pihaa hirmu höökää.

Viime aikoina Doratista on kehittynyt varsinainen sienikoira, ainoa vaan, ettei se tee eroa syötävien ja myrkkysienien suhteen, meikäläinen puolestaan tuntee lähinnä kanttarellin ja punasen kärpässienen, joten kauhunhetkiä riittää. Ja vaikka kuin sieniä kerää pois tontilta, niin taas seuraavan ulkoilun aikaan niitä on jostain siunaantunut, kun sieniä sateella konsaan.

Toiset kun leikkii, niin meikäläisen aika kuluu Doratin perässä juosten ja silmä kovana syynäten, koskapa arvon herra maistelee (ei sentään onneksi ole vielä varsinaisesti syönyt) kaikki sienet, joita löytää ja sehän löytää, löytää sellaiset pikkurillinpäätä pienemmätkin, sellaiset, etten ilman rillejä niitä ikinä löytäis.

Tänään Dorati säntäsi kärpässienen luo ja iski hampaansa siihen, vähänkö löysin itestäni lisävaihteen ja -vauhdin, Dorati kainaloon ja putsaamaan suuta hameenhelmalla kun ei muutakaan siinä nyt just käsillä ollu, paloja ei sentään suuhunsa saanut. Pohdittiin, että se on varmaan edellisessä elämässään ollut shamaani ja langennut loveen sienien avulla... Dorati osaa myös kyykätä kakalle ja samalla nuoleskella sieniä. Osaa myös riehua sisarusten kanssa ja samalla etsiä sieniä. Ihan uskomaton tyyppi, siitä varmaan sais ihan pro-sienikoiran.

Doris

Domino

Dops

Dorati

Me saatiin tällanen hieno talo tänään käyttöön

Possunkorvassa on imua

Muutama kuva viikon varrelta

2011-10-01T17:41:00.003+03:00

Tänään oli pentujen sirutus, joka meni todella loistavasti, kukaan ei kiljunut eikä rimpuillut, osa ei tainnut edes tajuta, että jotain tehtiin... Sää on edelleen suosinut ja puuhamaa vähän laajentunut. Toivomma siis lisää näitä säitä. Sitten vähän kuvasaalista.

Totoron kanssa leikintää

Totoro, Doris ja Domino

Hiirellä leikintää

Hiirestäjän alku Dops

Leluilla leikintää

Dops ja Dorati

Ruualla leikintää

Dorati, Doris, Dops ja Domino

Unissa leikintää

Ihan parhautta elämässä: Ikean kassi, sillä voi leikkiä ja leikin päätteeks se käy punkasta. Tällä kertaa kassissa Dops.

Ulos käy tiemme. Ensin levitetään viltti, kas näin.

Domino

Kengillä ei viltille tulla, kengät jätetään tähän.

Dops

Viltillä syödään eväät.

Dorati

Ja leikitään isipappa Cellon kanssa.

Doris, Domino, Dorati ja Dops, keskellä pentueen isä Cello.

Koskaan ei tiedä, sitä voi tavata vaikka karh... siis Murun.

Tai Villi-Viivin

Piknik D-pentueen malliin

Kurkataanpa sitten puuhamaahan

Dorati

Tästä se lähtee

Puuhamaan vartija Pyyky

Hippasen liukas silta

Ei kun se on katos

Aika outoa ruohoa, jos multa kysytään

Ja kasvaa aika oudoissa paikoissa, jos multa kysytään.

Tytöt tykkää kiiltävästä (ja rapisevasta),

tytöt tykkää peilata, että on tukka hyvin,

tytöt tykkää kanasta,

ja tytöt tykkää kuorma-autoista.

Tässä melkeen valmiiks koulittu agilitykoira...

Rankan päivän päälle maittaa uni

Aurinkoa viikonloppuunne!

Kalenteri 2012

2011-09-29T22:16:00.003+03:00

Tämä se on jokavuotinen projekti näköjään... Eilen päättyi kalenterikuvien äänestys ja tänään on äänet tulleet lasketuiksi. Tässä siis Kipazin 2012 -kalenterin kuvat.

Jos joku on kiinnostunut kalenterista, niin kysellä voi minulta esim. spostilla (löytyy vaikka kotisivuilta), kunhan sen tekee sukkelasti

Kehityksen huima harppaus

2011-09-29T20:54:00.003+03:00

Juu, niin se aika kiitää nappuloitten kanssa. Säät on vaihtelevat ja tälläkin viikolla on saatu nauttia vuoroon aurinkoisesta lämpimästä säästä, pilvisestä ja lämpimästä, pilvisestä ja kylmästä, tuulesta ja tyynestä ja ollaan me kerran oltu ulkona kun ripsi vettäkin. Se, että vettä tippuu taivaasta, oli kyllä pentujen mielestä aika syvältä... Mut joka päivä on päästy ulos ja useemman kerran, vaikkei sit kamalan kauaa kerralla olla oltukaan.

Aika monet kakat on tehty ulos, pissiä sen sijaan loruu sinne ja tänne ja tuonne ja joskus sinnekin, minne ois tarkotus eli ulos tai paperille. Ruoka on alkanut ihan vasta tänään vähän maittaa, ilmeisesti nyt kun ipanat liikkuvat enemmän, niin maito ei enää riitä takaamaan energian tarvetta. Tasaseen sakki on kuitenkin kasvanut, kukaan ei ole kääpiö, kukaan ei ole jättiläinen, varsin tasasta on, itseasiassa hyvin, hyvin tasasta.

Eilen oli pennuilla tiedossa puntaria ja matokuuria ja se meni loistavasti. Tänään puolestaan leikattiin kynnet, vaikka pitikin se homma tehdä jo eilen, mutta vieraita riitti iltamyöhään asti, joten kynsienleikkuu jäi.

Tänään piti Waldon tulla panuja katsomaan, mut se keikka peruuntui, nuorimmainen tuli ihan vaan keskenään. Ja koska Muham... siis Waldo ei tullut vuoren luo, niin vuori menee Waldon luo elikkäs pakataan pennut ens viikolla autoon ja ajellaan moikkaamaan Waldoa... odotan mielenkiinnolla.

Tänään pennut sen sijaan tapasivat Murun. Ei niitä kyllä kovin jaksanut Muru kiinnostaa (eikä pelottaa), eikä Murua pennut, mut haistelututtavuus solmittiin. Murun lisäksi pennut on päässeet tapaamaan Totoron, joka pääsettiin tällä viikolla pentulaan. Tosi kauniisti poika pyysi pentuja leikkimään, mut on kyllä vähän iso leikkikaveri, vaikka kuin nätisti yrittää pentujen kanssa olla.

Pennut on riekkuneet myös olohuoneessa ja keittiössä ja Doriksen mielestä oli ihan parhautta kun se huomasi, että täällä pääsee kiertämään rinkiä: takkahuone-olohuone-keittiö-"käytävä"-takkahuone-jne. Olkkarissa ipanat tapasivat myös isänsä Cellon, joka ensin oli vähän sitä mieltä, että jaa näitä, mut hetken kuluttua jo pyysi pentuja leikkimään. Viiviä ei pennut enää kiinnosta, se seuraa niitä nojatuolista käsin, on vissiin mielestään tullut jo "mummoikään" ja Arskahan on jo aikoja sitten ollut sitä mieltä, että "pentueitten kasvatusvastuu" kuuluu lauman uroksen osalta Cellolle. No oikeastaan Cello on siirtänyt vastuun jo Totorolle, vaan eikös se niin mennytkin, että lauman nuoret urokset leikittävät pentuja ja opettavat niille tapoja.

Heddan maitobaari on edelleen auliisti auki, ollaan siis vähän rajotettu sitä, eikä olla annettu Heddan olla ihan koko aikaa pentujen kanssa. Nyt kun hampaita alkaa tulla, niin Hedda on kyllä alkanut sanoa, että kiitti, riitti. Eiköhän se tästä, eikä niitä tuttipulloja ehkäs tarvita pentupaketissa kummiskaan.

Tänään kuunneltiin CD:ltä shamaanirummutusta, se oli Dopsin mielestä jostain syystä vähän jännää, vaikkei tuo välitä ukkosista, paukkeista, sateista, ilotulitteista, kulhoista, valaista, merilinnuista jne. Pistin sit volyymia vähän pienemmälle, haettiin voimakkuus, joka ei häirinnyt Dopsia. Huomenna uudestaan, sillä periksi ei anneta.

Miksun ja Minjan piti tulla tänään mellastamaan, että pennut näkee lapsia (ja mummi lapsenlapsiaan), mut sekin keikka peruuntui, flunssan pahalainen on iskenyt siihen talouteen, joten lepoa ja lämmintä juotavaa (eikä me tänne välttis mitään flunssia haluta tuliaisina). Paranemista vaan!!!

Pennut on keksineet myös lelujen ihmeellisen maailman. Tähän asti lelut on lähinnä vaan lojuneet pitkin lattiaa ja joku on satunnaisesti vähän jotain niistä haukannut, vaan nyt alkaa leluissa olla taikaa. Niitä kannetaan paikasta toiseen ja pureksitaan. Vielä niitä ei keskenään kilpaa vedetä, mut sain kyllä tänään jo Dominon vähän kiskomaan yhtä lelua kun aikani yritin. Eihän se nyt vielä mikään kunnon vetoleikki ollut, mut alkua kumminkin.

Kuvia ois läjäpäin, mut en ole tänään ehtinyt niille mitään tehdä, mut kyllä niitä taas tulee, no hätä. Nyt pystyttämään "yöpentula" ja siivoamaan paikat pentujen jäljiltä, jotta aamulla voi siivota uudestaan. NYT täällä alkaa leijua se kuuluisa (ja monien mielestä ihana) pennuntuoksu...

Puita ja puita

2011-09-26T18:42:00.000+03:00

Tänään on onneks ollu poutaa, joten on päästy ulos useempaan otteeseen. Kauaa ei kerralla olla, mut sen aikaa, et jokainen ehtii taapertaa vähän sinne tänne ja vähitellen aika tuntuukin venyvän ja uteliaisuus voittaa, joten jotain juttuja pitää käydä vähän tutkimassakin. Tän päivän saldo on kaikki tähänastiset kakat ulos ja aika monta pissiäkin ja sehän tietää aina vähemmän sotkua sisälle.

Myös aikataulutettu maitobaarin aukioloaika on aavistuksen auttanut, pennut on jopa syöneet pikkasen kiinteetä ruokaa. Viikon päästä ne ehkä saattaa syödä melkeen kun edellisestkin pentueet...

Jos sit vaikka vähän kuvasatoa kun sellastakin nyt ois. Niin ja kotisivuille on päivitettynä pentujen neliviikkoiskuvat, Voiton kuvat ja Porthoksestakin muutama uus kuva. Vaan tänne näitä pentujen kuvia.

Frida on ollut koko ajan hirmu kiinnostunut pennuista ja ehtikin tehdä tuttavuutta pentujen kanssa ennen action lomaansa. Vaan kuin ollakaan, pennut ei olleet yhtään niin kivoja ja kiinnostavia enää kun joutu niitten sekaan ja useempi alko pyöriä jaloissa. Tässä Frida ja Doris.

Aika monta länderiä mahtuu pieneen punkkaan

ja oikeastaan vielä useampikin, jos tarve vaatii.

Olohuone on alkanut vetää pentuja puoleensa, eteinen samoten. Eteiseen ipanat jo on parit kerrat rynnineetkin kun portti ei oo ollu lukossa. Olohuoneeseen aukeaa jo lähiaikoina väylä, mut siellä pennut tarttee jatkuvaa vahtimista, jottei satu vahinkoja. Tässä Arska ja Dorati, taustalla Viivi.

Valmiina reissaamaan ulkoa takasin sisälle.

Tänään on lämmitetty takkahuonetta ja apulaisiahan mulla riittää.

Domino

Dorati

Doris

Toisten mielestä tosin on mukavampi halata eläviä puita kun hieroa itteään tikkusiin polttosellasiin. Dops ja vanha tammi.

Run, breeder, run!

2011-09-25T20:31:00.002+03:00

Viikonloppu kutakuinkin takana. Perjantai-ilta sentään meni rentoutuen, lasi (vai oliko se useempi) punkkua , leffa, seurustelua, syömistä, olemista ja päälle autuaan unta, kun ei enää tartte ihan niin silmä kovana pentujen puuhia vaania.

Lauantaiaamun saatto alottaa "pitkän kaavan mukaan", ei kiirettä minnekään. Tai no päätin lopulta yrittää vähän raivata keittiötä, jotta sain sinne tilaa sen verran, että saatto vastaanottaa pentujen tulevia perheitä. Keskityin siis lähinnä pöytään ja muu osasto jäi omaan arvoonsa (ja hallitsemattomaan kaaokseensa). Pääasiahan on, että vieras saa takamuksensa penkkiin (istumatta jonkin epämääräisen päälle) ja pöydälle mahtuu pari kahvikuppia. Eikö??

Aamupalan ja pentujen ruokkimisyritysten jälkeen kuvattiin pennut neliviikkoissynttäreitten kunniaksi. Siinä olikin puuhaa kerrakseen kun ei noille mokomille syömiset maita. Yleensä käytän herkkuja apuna, mut nämä ryökäleet kattoivat meikäläistä, että mitä helkattia sä meidän suuhun yrität tunkea. Hoituu se kuvaaminen toki ilman herkkujakin, mut sit on meikäläisen kädet melkeen joka kuvassa.

Puoliltapäivin pääsin tapaamaan Voitto Arskanpoikaa, Viivin veljeä. Voitossa on samaa äijäkarismaa kuin isässäänkin, aivan upea vanha herra. Ja jotain samaa Voitossa on kuin Viivissäkin; ainakin tietyt ilmeet. Sain muutaman hyvän kuvan Voitosta, ehkäpä saan ne jossain kohti Voiton kuvagalleriaankin...

Sen jälkeen Voiton porukat pääsivät tapaamaan pentuset, joista jollain on onni päästä Voiton kaveriksi. Arska oli jälleen ihan onnessaan näistä vieraista. Jotkut vieraat vaan on Arskan mielestä ihan parhautta. Ei sillä muutkin pyöri pöydässä herkkujen toivossa, sillä ainahan vierailta voi jotain saada, jos ei muuta niin rapsutuksia ja Arska varaskin itelleen kokonaan yhden kakslahkeisen ja istui rapsuteltavana varmaan suurimman osan ajasta.

Sit vedettiin tovi henkeä ja iltapäivällä tavattiin tuleva länderipariskunta, heillä kun ei länderikokemusta vielä ole. Ensin pentujen tapaamista, sit kysymyksiä, vastauksia ja infoa luettavana sekä tuo aikuisten länderien lauma ympärillä pyörimässä. Lopuksi vielä pentujen rapsuttelua.

Tämä päivä on mennyt lähinnä länderien kasvattajapäivillä Tamperestin kupeessa. Aamulla vähän ennen kasia saapui kyyti ja viiden maissa iltapäivällä olin taas kotipihassa. "Hukkasin" matkalla Fridan, joka siis aamulla lähti mukaan, vietti luennon ajan kasvattajapäivillä ja poistui sen jälkeen viettämään "toimintalomaa" Adeinan lauman jatkona, se kun on käynyt aika vähän pitkäksi energiselle nuorelle neidolle täällä meillä... Kotimatkalla olikin sellainen olo, että on unohtanut jotain. Niin ja iltaruokia laittaessa otin tietty mukaani "ylimääräsen" kupin, onneks tajusin asian, ennen kun oli hutut tekeytymässä.

Ai niin ja pennut on tuominneet ittensä nyt maidottomiin öihin, ne kun tässä vyöryivät perjantai-lauantai -yönä ulos "yöaitauksestaan" ja löytyivät aamulla anianianivarhain ympäri takkahuonetta ja se ei kyllä valvomatta ole erityisen turvallista. Nyt on sit yöaitauksen portti yöt kiinni, joten eipä pääse Hedda pentujaan syöttelemään, joka varmasti ihan hyvä on, koskapa tänään sain aamusta pennut vähän syömään (muutakin kun tissiä). Seuraavaks otetaan varmaan maidontuloa vähentävät homeopaattiset...

Huomenna päivä uus uusin kujein ja ehkäpä ehdin noita valokuviakin katella...

Nippu ja nyytti

2011-09-23T23:10:00.001+03:00

Mökää mökkiin

2011-09-21T18:44:00.003+03:00

Pikkulauantain ohjelmassa kaikkea sitä normaalia kuten pyykinpesua, lattioiden luuttuamista, koirien ulkoilutusta jne. Enemmänkin ois voinu aikaansaada, jotenkin on jääny lorvivaihde päälle, meinaan kämppäkin on kun pommin jäljiltä ja viikonloppuna pitäs kehdata päästää pentujen perheitä ihan sisätiloihin asti, en nimittäin jaksa uskoa äkilliseen aurinkoiseen helleaaltoon...

Frida järjestää vielä vähän lisää siivottavaa repimällä löytämiään nenäliinoja ja muita talouspaperinpalasia pitkin kämppää. Ja jos niitä ei muuten löydy, niin roskiksesta kyllä. Frida hakee myös pentujen ruokailualustoina käyttämiäni pyyhkeitä pyykkikoneesta, jossa ne oottavat koneen käynnistymistä, ja napertaa niitä, onhan niissä jokunen ruuan muren. Oispa pennutkin yhtä innostuneita ruuastaan...

Heddalla puolestaan on tänään "en syö" -päivä. Tuntuu olevan joka toinen päivä sellanen ja joka toinen päivä kelpaa kuivat leivänpalatkin. Joutaishan tuo tasasemminkin syödä, mut uskon kuitenkin, ettei kukaan itteään nälkään tapa varsinkin kun on mistä valita: on penturuokaa, pentujen ruokajämät, normiruokaa, luomuruokaa... Tai ehkä se vika onkin siinä, mullekin iskee usein valinnan vaikeus.

Vanhimmainen kävi tänään töistä tullessaan kaupassa ja tilasin tekstarilla jotain hyvää. Mulle heitettiin yks Da-Capo vähän kun "luu koiralle", sähän halusit VÄHÄN namia. No koirat kyllä ryysikin kattomaan, että mitä ME saatiin. Ilmotin niille, et tää nami on MUN ja vanhimmainen tylysti sano, ettei teille mitään oo, kun ette pistäneet tekstaria. Täytyy varmaan ostaa kännykät koirillekin, kai ne oppii niitä käyttämään kun aikansa harjottelee.

Hämmästyttävää kyllä, sää suosi meitä päivällä ja päästiin pentujen kanssa ulos, vesisateeseen en ihan vielä viittis ipanoita viedä, sit kun vauhtia on enemmän, niin pieni kostuminen ei haittaa, nyt tulis varmaan kylmä kun liikunnan vauhti ei päätä huimaa ja kovin äkkiä painelevat kuljetusboxiin takasin.

Päivän pakolliset, nimittäin kuvat

Dorati

Domino

Doris

Dops

Ulkoilun jälkeen maittaa uni

Iltapäivästä alko sit jo vesisade, joten ulos ei päästy, mut pariin kertaan on leikitty palloilla ja solmuilla. Vai oisko se niin, että mä leikin ja pennut vaan kattelee pöllämystyneen näkösinä. No ei ihan, kyllä ne vähän jo leikkiä hakee, palloa tassutetaan ja vähän ajetaan takaakin ja solmua voi purra. Kyllä se siitä.

Pöydälläkin jokainen on tänään ollut, seisomisesta en puhuis mitään... Vesikupissa on melkeen jokainen käyny vuorollaan kastamassa jalkojaan. Trimmipöydän jalat on ihan überkivat, ne kun on niin kiiltävät, että ne peilaa liikettä, joten niille on ihana murista ja hyökkiä niitten kimppuun kun ne vähän niin kun muka liikkuu. Pissit tulee paperille, jos tulee, monasti ei, vaikka mulla on tollasia Dry Paws -pissa-alustoja, joissa oikeesti pysyy tassut kuivina, eikä jalat lipsu. Täytyy ehkä kaivaa sanomalehdetkin jossain kohti esiin ja korvata noi hienot alustat perinteisesti lehdillä, ettei uusien kotien tartte tollasia sentään ostella...

Sit on kuunneltu musaa, tänään oli vuorossa merilintujen "rääkynää" ja valaitten laulua (ja laulo siinä joku nainenkin). Sit kuunneltiin chakraphonia, eri seduka kun edellinen. Vielä ois jäljellä ainakin kulhojen soitantaa ja intiaanirummutusta, jos vaikka huomenna. Niin ja vois kaivaa omankin rumpunsa naftaliinista ja sen lisäks ois toi Wah-Wah -putki ja pari sointupalikkaa. Sit rundi uudestaan alusta. Mökää mökkiin sano.

Paljon ja ei paljon mitään

2011-09-20T18:57:00.002+03:00

Maitopossut jatkaa löysäilyä. Miten mulla on sellanen olo, että ainakin pari edellistä länderipentuetta on tässä vaiheessa liikkuneet jo pal enemmän kun nämä... No ehkä aika kultaa muistot, koskapa yleensä en oo mitenkään ootellut, että koska ipanat alkaa riehua, enemmänkin päinvastoin. Ehkä se on tää vähänen lukumäärä, et oottelee enemmän niitten tekemisiä kun taas isomman lauman kanssa toivoo, ettei ne nyt ihan kaksviikkosina vielä koko kämppää valtais.

Mitäs me sit on tehty kun ei olla pal mitään tehty. No oon ainakin pari aamua nukkunut surutta ysiin asti, varmasti sitä ehtii heräillä tässä aikasemminkin kun ipanat tuosta kunnolla alkaa riehua, joutunee siinä kohti suorittamaan ekan ulkoilun kuudelta kun täällä muukin porukka herää. Täytyy siis ottaa ilo irti näistä muutamista aamuista kun KePokin ystävällisesti on käyttänyt aikuset koirat pihalla ennen duuniin lähtöä.

Sunnuntaina tosiaan kaivelin CDsoittimen ja sunnuntai-iltana soitettiin Hunab Ku -levykettä, se on chakraphonilla soitettua huuhaamusaa, jos joku ei tiedä, samoin eilen aamusta. Iltapäivällä vaihdoin soittimeen Hui kauhistus -paketista luonnonilmiöt; ukkosta, sadetta, raesadetta ja mitä siinä nyt onkaan. Kukaan ei reagoinut mitenkään, vaikka aika isolla volyymillä annoin paukkua. Tänään on sit kuunneltu ilotulitusta ja ammuntaa, jossain hirmupaukekohdassa Doris heräs, vilkuili hetken ympärilleen, mut kun kaikki muut vaan nukkua horotti, niin jatkoi neitokin uniaan. Huomiseks täytyy kaivaa esiin jotain muuta...

Varmaan pahin reaktio ääniin tuli kun eilen lämmitin takkaa ja kun homma oli siinä vaiheessa, että saatto pistää pellin kiinni, niin potkasin alaluukun kii ja miten se tällä kertaa paukahtikin voimalla, kun yleensä menee ihan nätisti. Sitä ääntä joku pelästy sen verran, että vinkas, mutten ehtinyt nähdä kuka. Hedda riensi lastensa avuksi tuota pikaa ja kaikki oli ihan rauhallisia kun pesään vilkasin. No tuskin siitä elinikäsiä traumoja jäi, täytyy paukauttaa seuraavankin kerran.

Puoliltapäivin kaivelin esiin vaaleenpunasen pentujenkuljetuslootan, pakkasin sinne karvan ja lämminvesipullon, pennut myös, foliohuopa kainaloon ja pihalle. Ei pihalla toki voi kauaa olla kun ei penskat vielä kovin innolla paikkoja tutki, mut tovin voi kuitenkin haistella syysilmaa. Sit takasin lootaan ja sisälle.

Heddaa ei otettu mukaan, se kun menee het huovalle pötkölleen ja avaa maitobaarin, eikä se nyt ole tarkotus. Hedda oli asiaankuuluvan häkeltynyt kun pakkasin penskat lootaan ja jätin arvon rouvan sisälle. Kun palattiin reissusta, niin Heddan piti ensin tarkastaa pennut, sit loota (oishan sinne joku voinut jäädä, joopa joo) ja sen jälkeen Heddan piti päästä ulos tarkastamaan, etten ollut unohtanut yhtään pentua sinnekään. Piti ihan sanoa, että ei niitä kuule ole kun neljä, eikä ne siitä lisiä, vaikka kuin etit.

Naperoita pihamaalla

Vähän muutakin kun pentuasioita oon sentään ehtinyt tehdä. Tiskasin (tiskikoneesta kun oon luopunut kuten töllöstäkin, mistähän seuraavaks), enkä voinut olla kummastelematta, että mistä ihmeestä sitä tiskiä oikein lappaa, varmaan täällä on joku musta aukko, mistä likaset tulee tohon tiskarille ja sit puhtaat menee kaapista takasin sinne mistä on tulleetkin, eihän mulla voi olla noin pal ees astioitakaan...

Makkarin ikkunan pesin, se kun keväällä jotenkin unohtu pestä. Vielä pitäis jaksaa makkarin kattovalaisin avata ja ottaa sieltä pölyt pois. Se kun on auringonmuotoinen, niin nyt siellä on sitten mustia auringonpilkkuja... Pyykkikone pyörii tietenkin, kuis muutenkaan, sillä pennut on alkaneet lorotella sinne tänne, eikä Hedda enää ole koko aikaa "luuttuamassa". Tähän asti se onkin mallikkaana äitinä pitänyt pentulan niin siistinä, etten ole pissiä pal nähnyt, enkä kakkoja ollenkaan.

Viimeset pentupakettikamatkin kotiutuivat eilen kun hain ne postista. Annan kyllä täydet 10 pistettä ja enemmänkin Findogsille, harvasta paikasta sitä enää asiakkaalle soitellaan kun ei kaikkea tilattua tavaraa olekaan saatavilla. Kaiken lisäksi soittaja oli katsonut valmiiksi korvaavat tuotteet, vastaavat ja samanhintaiset, joita ehdotti. Muutenkin toivomukseni (3poikaväristä ja 1tyttövärinen, jos toivoa saa) oli otettu loistavasti huomioon ja palvelu oli todella ystävällistä. Suosittelen lämpimästi.

Loma, loma, loma

2011-09-18T12:52:00.003+03:00

Tämän vuoden kesälomaa onkin saanut ootella pitkään ja hartaasti, mut se alko nyt. Neljä viikkoa pentujen kanssa, ei välttämättä mitenkään kesäisissä säissä, mutta väliäkö hällä, pääasia, että on loma ja hyvää seuraa

Pennut on viimein alkaneet touhutakin jotain. Aattelin jo välillä, että kun ne on niin paksuja (maitoa siis riittää), niin eivät lähde liikkeelle ollenkaan ennen vierotusta kun mahat painaa niin pal. No vitsi, vitsi, tilastojeni perusteella aiemmatkin pentueet on olleet ihan yhtä pönäköitä, joten no hätä, ei oo vaan tullut koskaan kirjattua ylös, jotta koska mikäkin pentue on alkanut liikkua aktiivisemmin ja nimenomaan "ulos pesästä".

Shoppasin pennuille vähän leluja (kissanleluja kuten hiiri, narukala jne.) sekä kaivelin vanhoista varastoista esiin entisiä. Yks pehmopallo saatiin lahjaksikin, siitä tosin tuskin on mitään jäljellä kunhan pennuille tulee hampaat... Tein sit tollasen hienon virityksen pentujen "iloksi". Vieressä Dorati ja jos kuvassa ois ääni, niin kuulisitte kerrassaan "hyytävää murinaa"...

Jep, pennut on löytäneet äänensä, tällä hetkellä se tarkottaa lähinnä murinaa, joka kuulostaa tältä "hurr, hurrrrrr, hurrrrrrrr". Sit toisinaan sellasta narinaa ja öninää. Haukkumista ei oo vielä harrastettu, eikä ulvontaa, ei myöskään kiljuntaa. Ilmeisesti kannattaa harjotella ääniala kerrallaan.

Pakko pistää tähän, vaikkei nyt niin kovin aiheeseen liitykään, kuva kortista, jonka saivat "Cello ja Hedda perheineen". Aika ihq, eikö?

Samalla kun shoppailin leluja pennuille, ostin tarjouskorista lelun myös Fridalle, vanha kumikana kun alkaa vedellä viimesiään. Ballerinakanasta tulikin het ihan paras lelu ja mikä näin meikäläisen kannalta parasta siinä on ihan ok ääni, ei sellanen korvia ja hermoja raastava. Niin ja Nlan M&M synttäritarjouksessa se maksokin vaan 99 senttiä, joten tunnustan, että ostin niitä kolme... kaks pistin jemmaan vastaisen varalle.

Pentuhuone (takkahuone) on sisustettu hippasen uuteen uskoon, koskapa ihan vauva-aika on pennuilta ohi. Poistin pentupesästä kangasseinät ja siirsin pöydän ihan huoneen nurkkaan. Nyt saan aidattua pennut yön ajaksi pienemmälle alueelle, eivätkä pääse eksymään mihinkään tai jäämään jumiin huonekalujen yms. sekaan.

Pennut viettivätkin jo ensimmäisen yönsä ilman kaksjalkaseuraa, tosin nukun ihan tuossa vieressä, seinä vaan välissä, ja kun jättää oven auki, niin kuulee mitä takkahuoneen puolella tapahtuu. Hedda sai valita missä nukkuu, sille oli portit auki sinne ja tänne, mut lopulta Hedda nukkui takkahuoneessa, milloin pentujen kanssa ja milloin pentujen yöaitauksen toisella puolen.

Vaan kerran jouduin yön aikana käymään takkahuoneen puolella, tai aamua se jo oikeastaan oli, kun kuului ensin pieni kiljahdus ja sitten hirmu öninää. Mitään ihmeellistä ei kuitenkaan ollut, yks vaan ei päässyt tissille tarpeeks nopeesti ja muut oli jo siellä. Nostin hätähousun Heddan viereen ja tuuppasin sille vähän tilaa, sit menin jatkamaan uniani. Varsin helppo yö siis (kuten nyt tässä vaiheessa jo pitäiskin olla).

Päivystäjät takkahuoneen ovella eli Cello ja Arska.

Heddalla tosiaan maitoa riittää, joten pennuilla ei ole mikään kiire syödä kiinteää, ohhoijaa. Tässä vaiheessa isompi pentue vetää jo ruokaa kupista, että nuppi tutisee, mutta nämä maitopossut ne vaan vähän maistavat, jos sitäkään. Meikäläisen kädestä voi vielä ottaa, mut kupista, ei kupista voi mitään syödä. Ehkä mä joudun laittamaan pennuille tuttipullot pentupakettiin tai kai perheillä on aikaa varattuna pennun "käsisyöttöön"...

Yök, mitä toi on? taitaa tuumia koko sakki.

Kolmiviikkoiskuvat otettiin eilen lauantaina ja pennut "pääsivät" ekaa kertaa pöydälle, siis tollaselle näyttelypöydälle. Dorista jänskätti aika paljon paljas pöydänpinta, joten laitettiin sille karva, sit kuvattiin ja vasta sen jälkeen otettiin karva pois ja taas kuvattiin. Sit ei enää jänskättänyt. Voi tietty olla, että oli niin umpiunessa, että jotenkin pelästyi.

Domino oli pöydällä kun kotonaan, vaan Domino onkin pentueen liikkuvaisin tällä hetkellä. Se mennä mömmertää millon missäkin ja nukkuu millon missäkin ja tuntuu olevan kun kotonaan millon missäkin. Toisaalta se osaa myös olla raivoisasti eri mieltä kun sille päälle sattuu. Sanoisin, että siinä on ainesta, harmi kun sillä on se paha napatyrä, pitäisin sen muuten kotona (suom.huom. niille kun ei mun huumoriani tässä asiassa tiedä: napatyrä=pippeli, kellään näistä ei ole oikeasti napatyrää).

Dorati ja Dops otti pöytäilyn ihan rauhallisesti, mitä nyt Dorati oli sitä mieltä, että siis mähän en istu tai seiso, saatte tyytyä näihin makuukuviin, eikä mun päätänikään kuvata tai jos kuvataan, niin sit edustavimmalta suunnalta eli sivulta. Dops sen sijaan poseerasi ihan sujuvasti.

Kolmiviikkoiskuvat pentujen omissa kuvagallerioissa

Tänään on suoritettu ensivisiitti ulkoilmassa. Oon tästä koneelta katellut kuin aurinko paistaa tohon yhteen kohtaa pihaa, on paistanut koko aamupäivän, joten päätin, että mennään käymään pikaseen pihalla. Nurtsi on märkää, joten ei mitään isompia urheiluja, vaan folioretkihuovan kanssa liikkeelle.

Vähän sitä nurtsiakin kuitenkin kokeiltiin, että miltä se tuntuu.

Sit huovalle ja Heddakin sai olla mukana, tosin yritettiin saada Hedda tajuamaan, ettei ollut maitobaariaika ja sehän olikin aika vaikea tehtävä.

Ensin pentuja selkeesti jännitti aikalailla, en tosin tiedä kumpiko: ulkoilu vai hirmuisesti rapiseva huopa (foliohuopa rapisee todella paljon, tuli huomattua). Sit ois jo vähän tehnyt mieli katella paikkojakin ja pennut taapertelivat huovalla, kävipä joku niistä vähän nurmikon puolellakin ja palasi taas huovalle. Nyt ei kun toivotaan suht hyviä säitä, että voidaan välillä ihan ollakin ulkona, eikä vaan pyörähtää kahden minuutin ajan.

Kun tultiin sisälle, niin kaik pennut makasivat tovin ihan äimistyneen olosina paikoillaan, sit alko normaali hässäkkä ja maitotarjoilun jälkeen porukka sit sammukin unten maille.

Tänään kaivan tohon CDsoittimen ja pennut saa alkaa kuunnella millon mitäkin mökää. Alotetaan vaikka chakraphonin äänellä, tuleepa samalla tasapainotettua pennut. Myöhemmin on sit luvassa ukkosta, ilotulitusta, raesadetta yms.

Hei me kasvetaan

2011-09-14T18:52:00.004+03:00

Pennunpallerot ne sen kun kasvaa. Dops on enää ainoana alle kilon painoinen, sen kuuluisan noin 100g, jonka se koko ajan on ollut "jäljessä" muista. Kasvuvauhti on siis täysin sama kuin muillakin, lähtöeroa ei vaan ole saanut kiinni.

Tänään on napsittu jauhelihan lisäksi matolääke. Se meni yllättävän kivuttomasti, jotenkin olin varautunut suurempaan reaktioon: kukomiseen, irvistelyyn, yökkimiseen ja pärskintään. Vaan ei, vähän maiskuttelua ja yksi puistatus, siinä koko homma. Hyvä niin, ainakin matolääke meni mahaan asti kun sitä ei roiskittu pitkin ja poikin.

Vielä täällä ei mitään erityistä vauhtia ole havaittavissa, pennut sen kun syövät ja nukkuvat ja vähän taapertavat. Silmät on auki ja niillä myös nähdään, koskapa jäävät usein tuijottelemaan milloin mitäkin. Korvatkin ovat auki ja pennut kuulevat, ne reagoivat jo puheeseen, naksutteluun yms.

Vähän alkaa myös hahmottua käytöseroja: joku on toimeliaampi kuin toinen, jollakin sujuu syöminen, toinen vaan päppii, joku kaipaa rapsutuksia, joku hakee kontaktia jne. En puhuisi kuitenkaan luonne-eroista, pennut kun ovat vielä sen verta nuoria, että joku kun on vähän edellä toista kehityksessä niin se näkyy het käytöksessä ja voi tasaantua vielä kummasti tulevien viikkojen kuluessa.

Pari päivää kun vielä jaksan töissä, niin mulla alkaa kesäloma ja pääsen nauttimaan pentujen seurasta. Olenkin jo vähän miettinyt mitä kaikkea pitäisi ehtiä pentusten kanssa tehdä ja se ei ole ihan vähän se. Toimintaloma siis tiedossa.

Tässä muutama kuva siitä mitä meillä puuhataan, kuviahan kaikki täällä kuitenkin käyvät katsomassa, höpinät lienee sivuseikka.

Maastoutumista Doratin malliin

Enpä noita karvoja ostaessani tullut aatelleeksi, että hämärässä on tosi kiva kattoa missä on pentu ja mikä on karvaa...

Istumista Dominon malliin

Kanta-astuntaa Doriksen malliin

Köllintää Dopsin malliin

Leikintää tai ryysintää, ihan kuin vaan

Ja tää talja on pakko laittaa lopuksi

Ruokaa, ruokaa, enemmän ruokaa

2011-09-11T15:47:00.001+03:00

Tänään oli vuorossa ensimmäiset jauhelihamaistiaiset ja hyvin maistui. Kas tässä nelikon tyylinäytteet.

Dorati

Domino

Doris

Dops

Torstaitohinaa

2011-09-08T16:44:00.004+03:00

Ipanat kasvavat kohisten ja painot kipittävät kovaa vauhtia kohti kiloa. No sitä kilon painoa nyt tuskin kuitenkaan ihan vielä tänä viikonloppuna saavutetaan, varsinkin kun liikkumisaktiivisuus varmasti alkaa kasvaa lähipäivinä. Kynnet on leikattu jo kertaalleen ja varmaan ne pitäisi leikata taas... Heddakin malttaa jo jättää naperot ja viettää aikaansa paljon ihan muualla kuin pentupesässä.

Vaan mitäs meillä onkaan tapahtunut tänään (tai oikeastaan yön aikana), katsokaapa. Tai no, naisilla ei ole koskaan kiire, tarvitaan akateeminen vartti enemmän aikaa

Dorati

Domino

Doris

Dops

Olipa kerran kalkkuna

2011-09-06T18:17:00.004+03:00

Olipa kerran kalkkuna, joka makasi päivät pitkät yksin ja hylättynä olohuoneen lattialla. Joskus se upotettiin koirien vesikuppiin ja joutui kuivamaan ja joskus joku sen päälle pissi ja se kävi pesulassa, sitten se taas makaili yksinään lattialla.

Eräänä päivänä Raaka-Arska haistoi kalkkunan ja päätti ottaa sen itselleen. Mutta koska kaikki mikä on toisen, on aina parempaa kuin se, mikä on omaa, niin Raaka-Arskan noteerattua kalkkunan myös Kääkkä-Frida halusi sen itselleen. Alkoi armoton kalkkunan metsästys.

Kääkkä-Frida tarraa yllättäen kiinni kalkkunaan, Raaka-Arska häkeltyy ensin,

mutta päättää sitten ravistaa Kääkkä-Fridan irti kalkkunasta, kai se tuollainen höyhen tuulessa lentää

ja niin lentääkin, mutta pysyy tiukasti kiinni kalkkunan kaulassa

vaan kokemus se on, joka jyllää (ja massa), voittajan on helppo hymyillä. Ja niin Raaka-Arska ja kalkkuna elivät elämänsä...

Ai mitä, ai ei satuja... No ei sit.

Kas tässä pieni Viivi,
ei se kalkkunan kimppuun hiivi,
ei siltä pyrstösulkia riivi,
koska se on prinsessa Viivi.

Ai mitä, ai ei runoja... No ei sit.

Kelpaisko sit tällanen Cello ja Cellon nenä?

Tai miten ois pystykorva Totoro?

No kyllä ootte nirsoja, että pentuja pitäis olla. No tässä ois, ainakin kun tarkkaan kattoo. Kattokaa vaan kunnolla, on siellä pentuja, okuläärit nenälle.

Hyvä on, hyvä on. Kas tässä Domino, Dorati, Doris ja Dops.

Eikä muuten enempää tälle päivää.

ps. Kuvat eivät edelleenkään näy IE:llä. En tiedä miksi, enkä aio selvittää (jos joku tietää, niin saa kertoa), joten vaihda selainta, jos et näe kuvia

Maanantaiotoksia

2011-09-05T20:10:00.002+03:00

Ihan uskomattoman pahan hajusta ruokaa, phyi!

Sisko ja sen veli

Jotta paremmin kuulisin teidät

Flunssa-aikaan tarvitaan kaulaliina

Äidin leinikki

Hyvinsyöneitten jengi

2011-09-04T17:49:00.002+03:00

Hyvinsyönyt? Minäkö? Älä naurata! Mähän oon suorastaan nälkiintynyt.

Dops 400g

Hyvinsyönyt? Minäkö? Höpö, höpö! Mä oon vaan uupunut.

Dorati 516g

Hyvinsyönyt? Minäkö? No en tosiaankaan! Mä oon vaan hyvinvoiva.

Domino 517g

Hyvinsyönyt? Minäkö? Eipäs aleta! Mä oon vaan naisellisen pehmeä.

Doris 540g

Pikkuveli ja isoveli

kyllä se 100 grammaa tässä kokoluokassa vielä näkyy.

Halataan, jooko.

Doris ja Dorati

Hyvinsyönyt? Minäkö? Mä oon äiti ja tartten ruokaa viidentoista, siis kymmenen... no hyvä on, hyvä on, viiden edestä.

Koko viisikko aterialla ja Heddan kuppihan pitää tietty tukea tyynyllä (jos ei ite halua kuppitelineenä toimia) sopivan vinoon asentoon, jotta Hänen Armonsa on helpompi aterioida.

KipazinD yksi viikkoa

2011-09-03T16:39:00.004+03:00

Tänään nappulat täyttivät viikon. Just aamulla puoliunessa mietin, että kyllä pennut vaan on tosi vähän aikaa pieniä ja siitäkin ajasta menee kolme viikkoa siihen, että alkavat nähdä, kuulla ja kulkea, vasta sitten päästään harjottelemaan muita maailman vaatimia taitoja. Käytännössä on siis neljä viikkoa aikaa tehdä kaikki se, minkä pentujen kanssa aikoo tehdä. Se ei ole paljoa se.

Hedda ja penturivi

edestä taaksepäin: Domino, Dorati, Dops ja Doris

Meikäläisen olo alkaa olla siedettävä, silloin tällöin vaan enää yskänkohtauksia, tosin ne on yleensä aika hirmuisia. Viime yön vietinkin pentupesän äärellä, sillä vanhimmainen puolestaan putosi tautikuoppaan, mut näyttäis selviävän vähemmällä kun meikä, joten on tänään jo suht pirtee.

Pennut on kasvaneet hyvin, kolmikon, Dorati, Domino ja Doris, paino vähän yli 450g ja "pikku-Dops" kirii hurjana perässä, painoa jo 350g. Täytyy sanoa, että tämä kvartetti on kyllä eläväisempi kun muistan muitten olleen. Painaltavat hurjaa vauhtia pitkin poikin pentupesää ja välillä pitkin lattiaa. Sitten toisaalta ovat hyvinkin rauhallisia ja seesteisiä, nukkua horottavat pitkiä aikoja kaikessa rauhassa. Kiva nähdä mitä niistä aikanaan tulee.

Dorati, Domino, Dops ja Doris

Muu lauma on lopen kyllästyneitä pentujen saamaan huomioon, varsinkin kun sairastamisten takia huomion määrä on ollu rajallinen. Hyvää virikkeistämistä on ollut jättää pentujen likanen alunen keittiön lattialle, siinä on puuhaa riittänyt muulle laumalle kummasti kun joka tuuman alusesta hartaudella haistelee, tosin oli siihen alustalle sit joku muukin pissinyt kun pennut...

Frida murtautui jopa pyykkikoneeseen siinä kohti kun likaset oli koneessa, mut kone ei vielä päällä, Fridaa kun tämä pentupuuha erityisesti kiinnostaa ja Heddaa taas erityisesti kiinnostaa, ettei erityisesti Frida pääse pentuja liki. No siihen on biologiset perusteet, jotka opinnoissani olen tullut tuta, mutta toisaalta Viiviä ei koske tässä laumassa näköjään ne säännöt, sillä Viivin ja Arskan läheisyyden Hedda parhaiten tällä hetkellä hyväksyy. Ehkä se on se, kun Arska vahtii, ettei kukaan tule ja Viivi, no Viivi on Viivi... Ei me tosin vielä tässä vaiheessa päästetä muuta laumaa emää häiritsemään, joten henkilökemiat sit aikanaan.

Takana Domino, keskellä Doris, edessä Dops ja pois rintamasta Dorati

Pentujen 1 viikkoa -kuvia on muuten päivitetty jokaisen omaan kuvagalleriaan, en niitä tänne erikseen laita.

Toivotamme aurinkoista syyslauantaita täältä pentupesän ääreltä!

Pikaisesti pari kuvaa

2011-09-02T11:50:00.002+03:00

"Elävien kirjoissa" taas, ainakin jollain tasolla. Sain eilen sen sortin tropit lekurilta, et sain pitkästä aikaa yön nukuttua, vaan kolme kertaa heräsin yskimään, se yskiminen kun tarkottaa, että pitää nousta istumaan ja sit kakoa ja kukoa minuuttitolkulla. Edelliset pari yötä joutu kakomaan noin tunnin välein. Yskän lisäks diagnosoitiin poskiontelon tulehdus ja korvatulehdus, antsakin on sama kun lapsilla aikoinaan... Vaan tuskinpa kukaan on täällä lukeakseen meikäläisen sairaskertomusta, mut tulipa kerrottua

Aika vähän oon ottanut pennuista kuvia, ei oo ihan riittänyt energia siihen puoleen, eikä nämäkään taida ihan tuoreimmasta päästä olla. Mut huomenna kun tulee viikko täyteen, niin otetaan sit "viralliset" viikkoiskuvat, on ainakin ajantasasta kuvaa laittaa näytille. Tänään siis vaan nämä maistiaiset tältä viikolta.

Dorati

Domino

Doris

Dops

Puhtaus on puoli ruokaa

Mikä pentujen loota, äidithän ne tarttee paikan, jossa lapset ei kiusaa...

Pikaisia kuulumisia

2011-08-30T19:44:00.002+03:00

Pikaisesti pari sanaa, meinaan kammottava flussa otti meikäläisestä selätysvoiton. Ei siis kuviakaan...

Hedda voi hyvin, kalkkikramppi on muisto vaan ja rouva on tyyni ja rauhallinen äiti lapsilleen, malttaa jo nukkuakin ja välillä jopa jättää pentuset pieneksi hetkeksi kuten tänään tulleessaan vanhempiani moikkaamaan.

Pennut kasvavat ja mikäs se on kasvaessa kun on baarissa hanoja, mistä valita. Dorati, Domino ja Doris ovat ylittäneet jo 300 gramman painon ja Dops tulee kovaa vauhtia perässä, 200 gramman rajapyykki on jo takana.

Täällä siis kaikki hyvin ja kuvia yritän saada laitettua viimeistään viikonloppuna.

Kasvattajan arkea

2011-08-28T15:54:00.004+03:00

Olipahan aikamoiset pari vuorokautta, ei voi muuta sanoo. Aivoista 95 prosenttia on edelleen narikassa, siis siitä 10 prosentista, jota ihmisen väitetään kapasiteetistaan käyttävän. Tästä vois päätellä, että uni on aivoille välttämätöntä ravintoa kun taas ruuatta ja jopa juomatta voi vallan hyvin elää pitempäänkin aivotoiminnan pahemmin häiriintymättä, meinaan vanhimmaisen kanssa elettiin muutamalla lasilla colaa ja parilla suklaapalasella aika kauan, välillä vaan vähän huippas ja tuli huono olo kun verensokerit tais rytistä pohjille, aivot toimi kuitenkin edelleen.

Lämpökäyriä piirreltiin torstaista alkaen uskoon ja yritettiin uskoa oppikirjojen käyrästöihin. Tosin oppikirjojen mukaan meidän ois pitänyt painella elukkatohtorille jo viimeistään perjantaina... No eilinen ell kysy suoraan, että mitä oon mieltä näistä käyräjutuista, johon oli pakko todeta, että ne on kyllä aika soopaa, vaikka varmasti joo on niitäkin koiria, jotka etenee oppikirjojen mukaa. Ell sano, että hän ei ole koskaan havainnut tätä käyräjuttua, eikä siihen usko eikä luota. Kerrankin maanläheinen tyyppi.

No kuten jokainen blogista voi lukea, niin perjantai meni ootellessa ja ootellessa ja ootellessa, eikä siitä sen valmiimpaa tullut. Perjantai-iltana painelin sit kuitenkin nukkumaan jo ysiltä, et ehtii ees vähän nukkua. Ehdinkin joo, sellanen vajaa neljä tuntia, sekin vähän pätkissä. Sit kävi päivystäjän käsky saapua paikalle, joten jalkeille ja toimeen eli retkisänky kasaan ja muukin ylimäärä rekvisiitta sinne tänne tunkien.

Hedda oli yllättäen ihan omin nokkineen melkeen ekan naperon, uroksen, synnyttänyt, meille jäi lähinnä vaan napanuoran katkaisu ja vähän hieromista. Toinen pentu, uros sekin, tuli vaan parikymmentä minuuttia jälkeen ensimmäisen. Vaan missä ne tilatut nartut... Kolmatta pentua, narttua, saatiin odotella puolisentoista tuntia.

Sitten Hedda näytti kummasti rauhottuvan ja yritettiin tutkiskella vatsaa, että siinäkö ne nyt olivat koko pesue... Aikamme ooteltiin ja kun tilanne näytti rauhalliselta, niin tultiin siihen tulokseen, että no siinä ne kai sitten olivat. Paikkoja vähän kuntoon ja meikä painu toviksi punkan pohjalle.

Taisin ottaa parin tunnin unoset ja kun kömmin jalkeille oli yllätys melkoinen kun lauma olikin yllättäen karttunut vielä yhdellä. Senkin Hedda oli lähes iteksiin synnytellyt ja nuollut, vähän oli kuulemma pitänyt vaan vettä ravistaa hengitysteistä. Jäin siis vahtimaan Heddaa ja nelikkoa kun vanhimmainen puolestaan paineli vetämään unoset.

Ja jotta kaikki olisi täydellistä, niin vanhempani olivat kutsuneet itsensä meille lauantaiksi ja ei heitä kuulemma haittaa, jos koira synnyttää. Olin sitten kaiken uhallakin kutsunut lapsoset tapaamaan isovanhempiaan, joten oli tiedossa vilkas päivä... ja vielä vilkkaampi siitä tuli.

Hain ensin nuorimmaisen ja vävykokelaan, heistä sain oivaa orjatyövoimaa kun hain koiranruokaa samalla reissulla, ostin meinaan useemman säkin kun kaik länderit tartti ruokaa ja penturuokaakin tarvittiin lisää. Saaliin kanssa kotio. Pari tuntia reissun jälkeen alko sit tapahtua.

Äkkiä Heddan lihakset alkaa krampata. Ensiajatus oli, että epileptinen kohtaus, great. No ei kuitenkaan, sillä Hedda oli koko ajan ihan läsnä, siltä vaan meni jalat alta, oli raasu ihan onneton ja pyysi apua. Sit mieleen tuli kalkkikramppi, joten ensin homeopaattista Heddalle ja sit luuriin, sillä lauantai-iltapäivähän on yks tosi kivoja hetkiä sairastua, sitä pahempia on vaan yöt, sunnuntait ja juhlapyhät (erityisesti kesäaikaan).

Ensin soitin kunnaneläinlääkärille, siellä oli vastaaja ja täytyy sanoa, et se joka viestin oli vastaajaan lukenut, puhu niin surkeeta suomea, etten saanut mitään selvää. Luuri kiinni ja eläinlääkärilistan kimppuun (joo, mulla on aina sellanen synnytyskansiossa). Osa tohtoreista on lauantaisin suljettu, osa auki jonkun aikaa. Soitin ensin Mevettiin, kukaan ei vastannut, soitin listalla seuraavaan, ei vapaita aikoja, soitin seuraavaan, vastaaja kertoi, että ilman ajanvarausta siitä siihen, soitin uudestaan Mevettiin ja nyt vastattiin.

Kamat kasaan, vanhimmainen lähti avuksi ja KePo kuskiksi (en ihan luottanut ajotaitooni siinä väsymystilassa). Nuorimmaiselle sanoin, et sä toimit nyt emäntänä tässä mökissä kun porukat tulee, me mennään nyt. Kaik koiratkin jäi pihalle, jossa olivat vävykokelaan kanssa palloa pelaamassa. Hedda ja pennut autoon ja menoks. Matkalla vanhimmainen totes, ettei ikinä ala kasvattaa mitään eläimiä... tai jotain sinnepäin. Lisäisin, että jos kaikesta huolimatta alkaa, niin ei ainakaan oo ruususia kuvitelmia tästä puuhasta.

Puol kolmen aikoihin oltiin Mevetissä, asema on muuttanut, mut onneks Pitäjänmäki on mulle tuttu kun oon aikoinaan asunut Pajamäessä, joten suuntima oli selvä. Päästiin "omaan odotushuoneeseen" ja het oitis tuli pieneläinhoitaja, joka otti verikokeet ja pisti Heddan tippaan. Heddan vointi oli kyllä jo parempi kun päästiin perille, uskon vakaasti, että homeopaattisista oli apua, miten helkatissa en niitä muistanut antaa ennaltaehkäisymielessä kun niillä kuitenkin synnytystäkin helpotettiin...

Eläinlääkäri antoi Heddalle kalkkipistoksen ja se rauhotti Heddaa vielä lisää, kaik kramppioireet hävisivät, tärinää jäi, se tuli aaltoina, joten epäily sen osalta jälkisupistukset. Siihen Hedda sai 24 tunnin kipulääkkeen suoraan suoneen. Mitään tulehdukseen viittaavaa ei ollut, eikä kohdussa tuntunut mitään "ylimääräistä". Oltiin melkeen pari tuntia seurannassa ja sen jälkeen kotio.

KePo, vanhimmainen, Hedda ja pennut menivät jo oottelemaan autoon kun meikä jäi oottelemaan, että ell saa Heddan paprut valmiiks ja "pääsen" maksamaan lystin. Kun tulin autolle niin KePo sano, että kun tulin ulos ovesta ja näkivät ilmeen mun naamalla, niin arpoivat, että oliko lasku niin pieni vai niin suuri, että naama oli kun Naantalin aurinko...

Kotona oli tietty hirmu hässäkkä menossa kun väkeä oli kun sunnuntaiepistolassa. Hedda otti tilanteen kuitenkin tosi hienosti, "vieraat" saivat käydä pentuja katsomassa ja vähän koskemassakin.

Sen kaikkinen hässäkkä sitten kuitenkin Heddalle aiheutti, ettei se millään ois nukkunut yöllä, sen piti koko ajan vahtia pentuja ja pysyä hereillä vaikka pää nuokahteli ja silmät lupsahteli kiinni. Vasta joskus puolenyön jälkeen rouva lopulta ihan nukahti kunnon uneen. Se tietty tarkotti melko unetonta yötä meikäläiselle, joka olin valvontavuorossa, meinaan jos muuten ei taho pysyä hereillä, niin aina voi pestä pentuja, jolloin ne puolestaan herää ja alkaa vaelteleiksia sinne tänne...

Pääasia kuitenkin, että pentulassa kaikki hyvin, Hedda voi hyvin ja pennut kasvaa.

Tänään Gretan piti pyöriä Tervakoskella kehässä, vaan eipä pyörinyt. Siinä kun eilen istuttiin lopenuupuneina eläinlääkärissä, niin kysyin, et kuka haluaa lähtee Gretan kanssa näytelmiin. Vilkastiin kai jokainen toinen toistamme ja todettiin, ettei kukaan. Onnittelemme sen sijaan Gretan veljeä Zorroa, joka oli ko. näyttelyssä VSP.

Kevennetään loppua kohti.

Mistä huomaa, että vanhimmainen on valmistautunut viettämään kolme viikkoa pentujen seurassa?

Hedda ja lapsukaiset

Dorati, Doris, Dops ja Domino

Ruokailemassa Domino, Heddan tassujen välissä Dops, kyljellään Doris ja siskonsa päällä päätään lepuuttaa Dorati.

Niin ja hei, ne on sit keksejä, jos joku ei arvannut.

Lauantailapset

2011-08-27T19:21:00.003+03:00

Pitkä odotus on päättynyt, tosin synnytyskin vietiin läpi pitkän kaavan mukaan ja siihen käytettiin koko yö, ensimmäinen syntyi bauttiarallaa yöyhdeltä ja viimenen aamuseikan maissa. Rankkaa on siis ollut ja valvottua tullut, puhumattakaan puutuneista jaloista, jäykistä selistä ja jumiutuneista lihaksista.

Vaan kummasti sitä energiaa löytyy, kun tarve on, ja tänään on kiidetty silmät ristissä vielä eläinlääkäripäivystykseen silkan adrenaliinin avulla kun Hedda sai kalkkikrampin. Kenen ihmeen mieleen voi ees tulla, että kasvattaminen on helppoa kun heinänteko...

No tällä hetkellä kuitenkin kaikki taas hyvin, joten tässä lyhyesti naperolauma.

Dorati, nro 1, uros

Domino, nro 2, uros

Doris, nro 3, narttu

Dops, nro 4, uros

Niin ja kaikki pennut on jo varattuja!!!

Lyhyestä virsi kaunis. Leppeää lauantai-iltaa kaikille!

Pentuja vihdoinkin

2011-08-27T09:38:00.002+03:00

Ei onneksi jouduttu eläinlääkärin pakeille vaan Hedda synnytti pentunsa yön tunteina, hitaan kaavan mukaan sekin kyllä tapahtui. Saldo 3 urosta ja 1 narttu. Hedda ja lapsoset voivat hyvin, kätilöistä en sanois samaa... Palaamme asiaan kun on tässä vähän toettu, että voi päivän pari kestää.

Perjantai

2011-08-26T06:15:00.007+03:00

Klo 6.20

Tirsat venähti koko yön mittasiks, jos ette arvanneet. Osan yötä nukuin hyvin, osan yötä en kovin hyvin ja tulipa pariin otteeseen valvottuakin tovi. Unta pollaan yhtä kaikki. Vanhimmaisella ei tainnut olla ihan yhtä aivoisaa, koskapa Hedda ei ole nukkunut ihan hirmuisen hyvin...

Nyt täällä jo läähättää sentään synnyttäjä, eikä muu porukka, ja petailuakin alkaa olla. Lämpö, ainakin näyttäisi siltä, että lähtee vähän nousuun, joten jonkusen tunnin sisään saattais jotain ehkä jo tapahtuakin, joten pitäis kai käydä keittämässä sumppia, et ois mitä jois kun meillä on tavallaan yhen vaje synnytyshenkilökunnassa: keittiötyyppi uupuu.

Joo, mun mielestä ihannemäärä synnytykseen osallistujia on kolme. Kaks kätilöi ja yks keittää sumppia, paistaa pizzaa, tuo sitä, vie tota ja käyttää muita koiria ulkona. Vaan eiköhän me kahdellakin selvitä, on sitä ennenkin selvitty ja vielä niin, että oon ollut ainoo kätilöimään kykenevä ja apuna on ollut vaan kirjuri.

Jatkamme siis odottelua.

Klo 8.59

Tää on yks ehkä hitainpia synnytyksiä ikinä... W-pentueen syntymä vois melkeen vetää tälle vertoja, mut sekin kesti vaan reilun vuorokauden kaikkineen. Heddalla on nyt silkkaa avautumisvaihetta kestänyt jo kohta vuorokauden, eikä näytä kiirettä olevan. Että jos aamulla läähätti ja vähän petaskin, niin nyt vetää sikeitä. Koko pentuprojektin ehkä puisevin vaihe on just tää: synnytyksen avautumisvaihe.

Päätän raporttini tällä erää tähän ja meen keksimään jotain tekemistä, kuluu aika sukkelammin.

Klo 11.25

Ei, ei, ei täällä mitään tapahdu. Tai joo, siivosin jääkaappia, keitin sumppia, vein roskat, ryystettiin vanhimmaisen kanssa sumppia, siirsin kerpeleet tarhaan, täytin niitten vesikupin, laitoin koirien ruuat tekeytymään (jos vaikka ois illalla kiire), käytin viisikon ulkona, luin kirjaa...

Ja siis kaikkihan haluis olla takkiksessa...

No nyt oven suussa makaa kyllä Arska, joten muilla ei oo asiaa lähimainkaan, vanha äijä kyllä pitää huolen, ettei synnyttäjiä häiritä. Fridan mielestä tää on aikasen kummaa, muut taitaa jo tietää mikä on homman nimi.

Lämmöt oli vähän taas nousseet, vaikkei ne normissa oo vieläkään, mut ehkä toivoa on, jopa ennen syyskuuta.

Klo 13.40

Lämmöt sahaa; nousee vähän, seuraavalla mittauksella mennään taas alas, sit taas vähän ylös ja vähän alas. Joo, kyllä tää menee täyspitkän kaavan mukaan, ei lyhyestä kaavasta tietoakaan.

Vahti-Arska

Ulkoiltu on

ja vähän juotu. Kohta pitää ehkäs antaa vähän NutriPlussaa, että jaksaa. Me tankattiin vanhimmaisen kanssa pizzaa ja colaa. Nyt vois ottaa vaikka sumppia...

Klo 17.05

odottavan aika on toooooosiiiiii pitkä. Nyt lämmöt on lakanneet sahaamasta (ainakin siltä vaikuttais just nyt) ja lähteneet nousuun, mut nouseevatpa tooooooosiiiiiii hitaasti.

Rouva petailee osa 1

Rouva petailee osa 2

Klo 20.20

Mitään ei tapahdu edelleenkään... tai joo, vähän läähätystä, vähän petausta, muttei mitään tosimielellä. Välillä arvon rouva vetää sikeitä kaikessa rauhassa. Lämpökäyriä oon jo alkanut epäillä kaikesta huolimatta. Toisaalta enskertalaisen avautumisvaihe voi olla pitkä taival ja vastahan Hedda oikeestaan tänään on ton läähättelyn alottanut, vaikka levoton viime yönä olikin. Katellaan siis rauhassa yön yli ja jos mitään ei yön kuluessa tapahdu, niin konsultoidaan aamulla eläinlääkäriä.

Jos mitään ei ala tapahtua, niin tuskin näkyy päivityksiäkään ennen huomista. Synnytyssalista toivotamma iloista perjantaiehtoota!

Torstai

2011-08-25T17:14:00.005+03:00

No nih, se ois sit niin kun torstai ja oikeestaan torstai alkaa olla jo loppusuorallaan vaan näyttääkö tää nyt synnyttävältä, kysyn vaan.

Ei ainakaan mun mielestä, että kiirettä pitää jos torstaille tuo katras aikoo.

Klo 19.42

Lämmöt makaa alhaalla, ei kai kolmella kertaa voi mittavirhettä leipoa, ja Hedda kuorsaa. Torstai hupenee hupenemistaan ja mehän tilattiin synnytys torstaille. Petkuhuiputusta sanon minä. Voiko tästä reklamoida johonkin?

Saunassa käyty, että ainakin kätilöt on puhtaita

Takassa on tuli... kunhan ensin tyhjensin tuhkaluukun (miten mulla on sellanen mielikuva, että jonkun piti tyhjentää se keväällä), että tuli sai ilmaa. Cello ja Totoro on tietenkin onnesta soikeita, niille on kai sama onko ulkona +42 vai -30, ne rakastaa takan eessä makoilua.

Eväänä Lidlin sacher-leivoksia, suklaata ja colaa ynnä pakastimessa pizzaa jos alkaa makee ällöttää. Kello, kello uupuu vielä. Niin ja synnytys

Klo 20.54

Kello kaivettu esiin ja stemmattu valtakunnan aikaan. Ainoot, jotka täällä läähättää on Frida, joka riekku kerpeleitten kanssa pihalla, ja Arska, jolle takan lämpö on kai vähän liikaa. Heddan lämmöt edelleen alhaalla ja tilanne näyttää just nyt tältä...

joten taidan pistää takan pellin kiinni (täällä onkin jo helle kun en-sano-missä) ja mennä vetäsemään tirsat, vanhimmainen päivystäköön

... ja odottavan aika

2011-08-24T19:38:00.002+03:00

Vadelmien poimintaa Heddan malliin

Perheidylliä; Cello & Hedda

Mammajumppaa

vai synnytysvalmennusta

tai ehkä vaan sisäkumin venytystä.

Hei, ette kai te vielä luovuta??

Synnytyssalin yleisö on valmiina...

Odottavan aika

2011-08-24T18:49:00.001+03:00

Heti luuli...

2011-08-23T21:25:00.001+03:00

No niin, monikos täällä jo kuvitteli, että meillä synnytellään kovalla kiireellä, eikä ehditä päivitellä mitään? Oishan se toki niinkin voinut olla, ei siinä mitään, muttei ollut kumminkaan.

KePo ronttas ison kassillisen puita takan eteen, joten synnytyssalin lämmitys järjestyy tarvittaessa nopeesti ja näppärästi... edellyttäen, että takkauuni pitkän lämmitystauon jälkeen vetää ongelmitta. Toisaalta mulla on vuosien kokemus ja ääretön notkeus uunien, hellojen yms. sytyttelyssä, että eiköhän se syttymään saada ja vähän savuahan vaan saa liikutuksen kyyneleet silmiin ja eikös sellaset sovi synnytykseen vallan mainiosti.

Tämän päivän kruunasi hieroja, aivan taivaallista koskapa tuntu, että joka lihas on jumissa syystä tai viidennestä. Hierojakin sano, että kylläpä onkin jumeja kerrakseen. Jumit kyllä katos, mut joka paikkaa jomottaa vaan onpa letkeet lihakset ja varmaan muutama mustelma...

Suurin osa lukijoista lienee täällä Heddan kuulumisia lukemassa, et sananen rouvastakin. Ruoka maittaa, virtaa riittää ja meno on entisellään, että tuskin tässä mitään tapahtuu ihan lähitunteina, eikä nyt vielä torstai ookkaan

Pili pili pom

2011-08-22T20:02:00.003+03:00

No wau, onpa täällä väkeä paikalla.

Näkyy bloggerin laskuri nakuttavan ahkeraan, että joo'o, on väkeä paikalla.
Olkaa vaan, ei tässä mitään liikennerajotetta pitäis olla

Rouva Heddalle maistui ruoka tänään erinomaisesti ja muutenkin on hyvin rauhallinen, joten ei ootella mitään tapahtuvaksi ihan juur nyt, tähdätään torstaihin edelleen. Pennut pitää aikamoisia pyjamabileitä aika ajoin ja toisinaan Hedda on kyllä vähän tuskastuneen näkönen ja hakee hyvää asentoa.

Muuten ei vesisadetta kummempaa, tosin vettä tulee vaan silleen ripsien. On melkeen vähän viilee ja oonkin miettiny, et tarttis varmaan hakee satsi puita tohon takan viereen, et saa synnytyssalin lämpimäks, jos tuntuu vilakalle. On tossa noita lämmivesipulloja sun muita härpäkkeitä pentuja aatellen ja Heddalle tuskin vilu synnytyksen tuoksinassa tulee, mut pitäiskö aatella kätilöitäkin... vai tyydytäänkö me tuskanhikeen??

Mulle on iskeny sellanen paha epäillys, et Frida saattaa "ilahduttaa" meitä tekemällä juoksun lähiaikoina, koskapa arvon neitoa on alkanut taas poikien perhekalleudet kiinnostaa. Fridalla on ärsyttävä tapa työntää nenänsä takajalan edestä ja liimata se toisten vehkeisiin ja sit ravata siinä rinnalla kuono "uhrin" värkeissä. Niin ja nukkuviakin poikia voi käydä häiritsemään työntämällä nenänsä... no joo...

Tähän mennessä Arskan, joka on Fridan ehdoton suosikki, kuppi on mennyt nurin ja Frida sai muistutuksen kuolevaisuudesta (josta ei kyllä mitään apua ollut), Cello murisee jo Fridalle ja eilen Totorokin, jolla on lehmän hermot, ärähti pikkuakalle.

Tästä voi tulla vielä hyvin mielenkiintoista

Perheidylliä Heddan ja Cellon tyyliin

2011-08-21T18:42:00.006+03:00

Näin se huolehtii Cello perheestään, eikä muuten ole käskytetty poseeraamaan, ihan ite tuo siihen meni.

Laskettiin muuten tänään, että missä kohti on mikäkin pentue meillä syntynyt ja saldo oli seuraava:
A - 59 vrk
B - 61 vrk
W - 64 vrk (astuminen jo juoksun 7pv, joten -3pv, eikö?)
C - 61 vrk
M - 59 vrk
J - 59 vrk
K - 61 vrk (vaikka onkin ehkä hippasen epäoleellista kun on toista rotua).

Vapaasti saa esittää arvauksia koska, kuinka monta ja mikä on sukupuolijakauma. Jos joku oikeaan osuu, niin saattaapa saada pienen palkinnonkin arvauksestaan

ps. ajankohdan arvioimista helpottamaan: Heddalla lauantaina 27.8. 63 vrk

Masu kasvaa... vai kasvaako?

2011-08-20T14:36:00.003+03:00

Heddan odotus kääntyy jännittävälle loppusuoralle, laskettuun aikaan on nyt tasan viikko, vaikkas oon kyllä yrittänyt tilata synnytyksen jo torstaille. Ai miks? No se nyt vaan ois mun mielestä aika coolia just siinä kohti...

Heddan masu kasvaa hillitysti. Tosin vatsalinja alkaa olla aikasen suora, kaukana on "vinttikoiralook".

Ollaan onnistuttu bongaamaan pentujen liikkeitäkin sen verran, että uskotaan nyt siihen, että siellä ois ainakin neljä pentua: kaks molemmin puolin. Röntgeniin ei kuitenkaan mennä, ootellaan rauhassa mitä tuleman pitää... torstaina

Synnytyssali on melkeestä valmis. Parille tavaralle pitää vielä löytää paikka (just nyt ne makaa keittiössä), tarkottaa varmaan, että veranta saa toimia taas kerran varastona. Koskahan pääsisin balanssiin tän kamamäärän kanssa, meinaan verannalla ois ihana istua ja nauttia syysauringosta, nyt auringosta pääsee nauttimaan vaan kaikkinainen ylimääränen roina, joka ei millään taho löytää paikkaansa.

Hedda tutkailee paikkoja

ja hyvin ne rouvalle kelpaavat. Synnytyssänky tosin vielä uupuu, vaan pieni pyöreä punkka on pöydän alla.

Ai niin, kunhan h-hetki koittaa, niin päivitellään tilannetta tänne blogiin (ei naamakirjaan, sieltä kun ei kaikki päivityksiä nää) sen mukaan kun aika ja resurssit antaa myöden. J-pentujen kohdalla ehdittiin hienosti laittaa kuvaa ja väliaikatietoa, vaan kaik riippuu synnytyksen nopeudesta yms., sen mukaan siis. Voi muuten olla aikasen pitkä toi alkava viikko...

Pikkulauantailöpinöitä

2011-08-17T18:44:00.002+03:00

Viivi ja kesälonkero

No eihän se nyt sininen lonkero kunnolla sinisellä pohjalla näy, kato tarkkaan, eläkä ihmettele.

Mitään en oo koskaan ottanu...

enkä kansalaisluottamusta väkevämpää nauttinu.

Frida ja sixpack lonkeroita.

Ei tainneet tarkastaa ikää.

Mahan vieressä makailua

Montaks söit? - Yheksän.

Ettet nyt vaan liiottelis...

Jo vain molemmin puolin joku potkii, joten todistettavasti ainakin kaks.

Unien ihmemaa

2011-08-16T19:51:00.003+03:00

Männä viikonloppuna oltiin Tuomarinkartanossa näyttelemässä Gretan ja Murun kanssa. Greta mokoma het oitis huomas, ettei meikä oo täydessä hapessa ja pisti kehässä aikasen lekkeriks, vaikka on jo useemman kerran osannut käyttäytyä ihan esimerkillisesti. Meikäläiseltä loppu siinä kohti happi, varmaan joka ikinen lihas oli maitohapoilla ja keuhkot huus tuskissaan. vanhimmainen onneks pelasti tilanteen esittämällä Gretan kilpailuluokassa, koska oisin ehkäs pyörtynyt jos ois pitänyt juosta vielä metrikin... Gretan tulos VAL ERI3, SA, PN3 ja arvostelussa lukee, että leikkisä käytös laskee sijaa... Ois siis pitänyt pistää vanhimmainen puikkoihin alun alkaenkin.

Vanhimmainen esitti myös Muru-mummelin ja mummeli olikin ROP-veteraani kera kauniiden kehujen erinomaisesta kunnostaan. Paras narttu luokassa urheasti esitin Murun ja se meni ok kun olin ehtiny vetää happea rauhassa ennen pn-kehää ja Muru kun ei koskaan ketkuile. PN-kehässä ei Murulle menestystä tullut sen enempää kun BIS-veteraanikehässäkään, mut edustipa Muru sielläkin vanhimmaisen handlaamana. Päivän saldo mummelille VET ERI1, SA, ROP-vet.

Ja kuviahan ei tietty ole, kameraa ei mukana ollut ja sää on pitänyt huolen, ettei kotioloissakaan oo tarvinut kuvata. Tässä kuitenkin yksi kuva Muru-mummelista, jonka törkeesti kopsin LeoNetistä...

Muuten ei köhimistä kummempaa. Tai no oon tän viikkoa sairiksella, toivottavasti köhä tästä tokenee muitten vaivojen ohella, sitä kun tarttis olla tiptop-kunnossa ens viikon lopulla kun Heddalla on h-hetki.

Ja kun jotain oikein odottaa, niin sehän sitten tunkee uniinkin. Näinpä tässä unta, että Hedda lapsensa pyöräytti, niitä oli viisi, neljä tyttöä ja yksi poika, nätisti värittyneitä kyllä, mutta oli niissä yksi "vika", niillä oli valtavan pitkä turkki, siis jo silloin vastasyntyneinä, ainakin 10cm höttöistä ja pitkää villaa. No unet on unia, saa nähdä mitä todellisuus tuo tullessaan. Sitä ootellessa.

Pois alta oksat ja männyn kävyt

2011-08-13T18:39:00.002+03:00

Ja lähtee...

Cello

Frida

Totoro

Arska

Hedda

Viivi

Sisäkumi

Jos metsään haluat mennä nyt...

Montako koiraa??

ps. Jos jollain on ongelmia kuvien näkymisessä, niin suosittelen siirtymään IE:stä Firefoxiin.

Fiilistelyä

2011-08-11T19:08:00.002+03:00

Ulkona sataa ja meikäläisen akut on tyhjät, joten oiva hetki fiilistellä

Eihän sitä voi välttyä siltä, että kattelee tuota Heddan masua sillä silmällä, että montako pentusta siellä mahdollisesti ihan oikeasti on, ihan ultrat unohtaen. Välillä tuntuu, että aika monta siellä olla pitää ja sitten seuraavaksi sitä kattelee masua ja miettii, että onkohan siellä enempää kun pari. No tässä tuo, tosin melkeen viikon vanha kuva, Hedda 6 viikon kohdalla:

A-pentueen aikaan käytössä oli ihan sellainen kamera, johon piti ostaa filmi, sit kun filmi oli täynnä kuvat vietiin liikkeeseen, jossa ne kehitettiin. Mulla on siis tasan yksi "odotuskuva" A-pentueen osalta ja sekin pelkkänä paperiversiona, joten jääköön se tällä kertaa muistojen arkistoon.

B-pentue, 8 rotevaa ipanaa, suurin 357 grammaa ja pienin 292. Tässäpä Aasa, mutten osaa lainkaan sanoa, että missä kohti loppusuoraa ollaan menossa, ei ihan h-hetkessä kumminkaan. Jostain syystä kuvaan on kuvausajankohta jäänyt merkkaamatta (skannattu paperikuvasta), eikä tuolloinkaan juur tullut "ylimääräsiä" kuvia otettua kun edelleen huseerattiin filmien kanssa.

W-pentue, ensimmäinen, joka sai nauttia digiajasta, tosin jotenkin sitä ei ensin osannut ottaa niitä kuvia kumminkaan kovin paljoa kun oli tottunut filmin kanssa miettimään tarkkaan mitä kuvaa ja kuin pal. Pentuja 4, kaikki yli 300 grammaisia, ja tästä kuvasta on vielä melkeen 2 viikkoa synnytykseen.

C-pentue, 9 pentua, yksi syntyi kuolleena ja oli päättänyt, etteivät muutkaan synny eli oli ollut kuolleena jo muutaman ajan ennen h-hetkeä ja näin ollen veltostunut ja kääntyi synnytyskanavassa poikittain eteen, jolloin kukaan ei mahtunut ohi. Keisarointi meni hyvin. Emänsä lukemiin ei Booli lasten syntymäpainoissa päässyt, kaikki pyörivät noin 250g molemmin puolin.

Ja koska vertaan jostain syystä Heddaa enemmänkin suht isokokoiseen Booliin kuin pienikokoiseen Aasaan tai Kujeeseen, niin useampi kuva, vertailun vuoksi. Niin ja olihan niitä kuvia jo vähän enemmän, vieläkään en tosin ihan rennosti osannut antaa kameran laulaa.

Booli astutusreissulla

Booli 5 päivää ennen synnytystä ja mulla oli olo, ettei mikään muu ole kasvanut kun karvat...

Booli 4 päivää ennen synnytystä

M-pentue, 9 tässäkin, 1 syntyi kuolleena. Kuusi pennuista painoi alle 200g, kaksi oli vähän painavampia.

Chili 5 päivää ennen synnytystä

ja 4 päivää ennen synnytystä

J-pentue, viisi naperoa, painoja alkaen 230g aina 317g asti. Kuje kaksi päivää ennen synnytystä.

K-pentue, Muru kaksi päivää ennen synnytystä

Ai jaa, miten niin ei ole relevanttia...

Synnytyspöytä on saapunut takkahuoneeseen, joten huomenna taidan startata huoneen järjestelyn. Muutakin ohjelmaa viikonloppuun on, joten tuskin käy aika pitkäks. Iloista viikonloppua kaikille blogin lukijoille.

Jaksaa, jaksaa...

2011-08-09T20:25:00.000+03:00

Laiskaa on blogin päivittely, ei voi muuta sanoa. No toisaalta eipä meillä mitään ihmeellistä ole tapahtunutkaan, ei sillä, siinä varmasti yksi syy päivitysten vähäisyyteen. Toinen lienee meikäläisen tosi matala hemppa, ja joo, sen syy on tiedossa, mut asiat etenee ajallaan. Tähän soppaan kun lisätään mausteeksi ämpärillinen yskää, niin keitos on valmis; happi loppuu, eikä paukkuja pal ylimääräsiin riitä, ei aina ees ihan kaikkeen mihin pitäis, että sen takia mitään ihmeellistä ei kai oo tapahtunutkaan...

Frida täytti vuoden 1.8. Ei kyllä uskois, ei senkään puoleen, että tyttönen on tosi pieni, siro ja pentumainen olemukseltaan. Toisaalta teräksistä lihasta, sellainen kuiva ja lihaksikas... niin ja meidän mittausten mukaan just ja just rotumääritelmässä säkäkorkeudeltaan eli sen 38cm. Turkki on maailman helppohoitoisin, tiukka, rungonmyötäinen ja ainakin tällä hetkellä todella kova ja karkea. Pohjavilla, se vähä mitä on, on tosin poissa, se tullee vähän pehmetämään yleisvaikutelmaa.

Heddan masu puolestaan on viimein vähän kasvanut. Ruokahalu on vaihteleva, välillä menee hyvinkin, välillä ei maistu oikein mikään ja tänään sit meni sapuskat kun kaadoin lasissani olleen piimän siihen sekaan. Oisko kelvanna, jos oisin purkista pistänyt, mut kun näki jotta join sitä itekin. Toisaalta Hedda ei edelleenkään ole langanlaiha ja siitä on tullut tosi laiska liikkumaan, mitä nyt välillä pyhällä raivolla venyttää sisäkumia poikien ja Fridan kanssa, että mihin sitä energiaa kuluisikaan, joten syö mitä syö kunhan joskus syö. Liikkumaan sen sijaan kyllä "pakotetaan", ei tosin pitkiä lenkkejä, mut sen mukaan miltä näyttää.

Mahan kokoa katellessa tulee mieleen, ettei pentuja ole ehkä tosiaankaan kovin montaa. Sitten toisaalta muistan Boolin (C-pentueen emän), joka meille tullessaan oli mielestäni niin pieni, niin pieni, että hyvä jos sieltä neljä pentua tulee. No tuli 8 elävää ja yksi kuollut. Nähtäväksi siis jää mikä on tilanne Heddan osalta.

Viivi rohisee edelleen, muttei kovin pahasti. Kortisonikuuria on vielä jäljellä, että katellaan nyt miten tilanne kehittyy ja pitääkö mennä jälleen kerran lekuriin vai selvitäänkö näillä eväin. Niin ja tänään kyllä oon poltellut eteerisiä öljyjä kaikella aromaterapeutin taidollani, josko meidän molempien keuhkot siitä tokenis: Viivin rohinat ja meikäläisen yskimiset.

Murulta lähtee turkki (miten se nyt taas / edelleen voi lähteä, ei tajua) pölisten ja varmaan ens viikonloppuna veteraanikehässä on aika karvaton mummeli. No minkäs teet. Gretan turkki sen sijaan ei näyttäisi enää irtoilevan (sanoisko tähän, että oota vaan kun rupeet kampaamaan), paitsi rintamuksesta, joten neito on ehkäs joltisessa karvassa. Tosin valion arvon myötä ne pahimmat paineet katosivat Ja saa nähdä jaksaako meikäläinen ees kehässä hölkätä vai joutuuko vanhimmainen handleriksi.

Heddaa ja Viiviä

2011-07-27T21:24:00.000+03:00

Oon joskus miettinyt, että jos ei ois koiria, tai vaan yks-kaks koiraa, niin elämähän vois olla ihan tasapaksua. Sitä ehtis kenties istua ja lukea tai heilutella puikkoja / virkkuukoukkua tai ehkä jopa käyttää sitä pölyttynyttä ompelukonetta tai ees pyyhkiä siitä pölyt, vois käydä vaikkas vatsatanssissa tai salilla repimässä painoja. Sellasia tuli joskus harrastettua, mut nyt sitä zumbaa kotona koirien tahtiin ja kyllähän tollanen noin 10kg punnus habaa kasvattaa tai jos siinä ei oo tarpeeks haastetta, niin pistetään vähän lisää, miten ois sellanen 56kg...

Maanantaina oli Heddan ultra, pitihän se käydä varmistamassa miltä tilanne Heddan masussa näyttää. Siellä niitä oli, pieniä pentujen alkuja, ell laski niitä viis, katotaan sitten mitä tulee kun aika on, meinaan ultrahan on vaan suuntaa antava ellei ultraaja ole todella pätevä, laitteet tasokkaat ja tutkimusaika just kohillaan suhteutettuna astutukseen. Lisäks aina on se mahdollisuus, että vielä ultrauksen jälkeenkin joku pennunalku "liukenee" pois, luonto huolehtii yleensä valuvioista.

Ruokahalua Heddalla ei ole vieläkään, tätä "söisin vaan herkkuja ja niittenkin pitäisi olla ihan parasta A-ryhmää" -kautta on nyt kestänyt jo toista viikkoa. Eikä auta herkutkaan ruuan seassa kun korkeentaan yhen aterian verran ja ihan pelkällä grilimakkaralla tai maksapasteijalla ei sentään aleta ruokkimaan (ja mahtaisko nekään maistua jos niitä mahan täydeltä sais). Ehkä se on haettava emonmaidonkorvikkeet valmiiksi ja siitä sit "pakkojuotettava", jos ei tilanne ala petraantua vähitellen. Tai sit jotain ravintogeeliä... En oo toistaseks ollut erityisen huolestunut, koska saatiin ennen tätä kautta lihaa Heddan luitten ympärille ihan kiitettävästi, joten eipä luut loista vieläkään.

Viivi puolestaan ei ole päässyt eroon hengitystietulehduksestaan. Se äityi taas aivan mahdottomaksi tiistai-keskiviikkoyönä, kuuntelin vaan kuin Viivi räki ja kako ja kuko ja pärski. Minkä aikaa ei yrittänyt saada limaa kurkustaan pois, nuoli nenäänsä. Lopulta hiljaisuus laskeutui ja kun lähin rakon kevennykselle, niin Viivi makasi kyljellään, enkä voinut välttyä ajatukselta "onkohan se kuollut tai tajuton", tuli mieleen se keskelle pihaa tuupertuminen. Teki mieli tökätä, mutten tehnyt niin kun aattelin, että jos raasu on lopulta päässyt uneen koristuaan iät ja ajat, niin antaa nukkua. Ja karskisti aatellen, jos ois ollut hengetön, niin eipä siinä ois ollut mitään tehtävissä kuitenkaan...

Aamulla Viivi aivasteli kun viimosta päivää, tuli mieleen edesmennyt emänsä Aasa, joka kuoli keuhkotulehdukseen ja myös aivasteli. Silloin ilmotin koirille, että aivastelu on sit tässä taloudessa kielletty. KePo, joka on kesälomalla, Viivin kanssa sit suuntasi ell:n pakeille, saivat jonkun päivystysajan kun varsinaisia aikoja ei ollut tarjolla, mut Viivin (ja Aasan) historia siellä näkyvillä. Kotiintuomisina oli antsakuuri ja kortisoni-histamiini-mikäliehässäkkä -kuuri, että samoilla mennään kun edellisenkin kerran kun pahaksi äityi ja näkyy liittyvän aina rokotuksiin tuo äityminen.

Ite epäilen, että Viivillä on joku allergia. Ensin etittiin aiheuttajaa ruuasta, nauta- ja vehnäallergiahan on koirilla aika tavallista, mut lopulta ruoka ei ole vaikuttanut tuon taivaallista, sitä on nyt testattu tässä ennen tätä episodia sen verran. Tällä erää epäilen, että Viivi on siitepölyallergikko, sillä alkaa oireet samaan aikaan keväällä kun ihmisallergikoillakin ja ne jatkuu läpi kesän, talvet menee paremmin. Niin ja jos Viivi on vaan sisällä, niin ei pal korise, mut muutaman tunnin ulkoilu saa aikaa rohinaa ja öisin se pahenee sen takia, että nukun ikkuna auki. "Normaalisti" Viivi selviää aika pitkälle oireista ilman lääkitystä, mutta sitten kun ne yhdistetään rokotukseen, niin menee yli Viivin sietokyvyn ja sit iskee hengitysteihin, eikä tokene pelkällä antsalla, tarvitaan kortisonit ja / tai allergialääkkeet lisänä. Ell oli sitä mieltä, ettei yhtään huono arvaus tuo siitepölyallergia.

No seuraava ongelma Viivin kanssa on sit paino. Se ei Viivi enää ole muutenkaan mikään laiha teini, enemmän pyöristymään taipuvainen veteraani, ja kun kortisoni lisää ruokahalua ja turvottaa muutenkin, niin noin kolmen neljän viikon kuurin aikana ehtii tuo meidän neito kyllä pyöristyä taas vaikkas kuin, kun en sille kuitenkaan lääkkeitä tyhjään mahaan anna, joten ruokailukerrat lisääntyy, vaikka annoksen yritänkin pitää entisellään. Täytyy muistaa hakea myös ne Gefilus-tipat, ne oli viimeksi ihan parhautta, sillä Viivihän ei piimää juo.

Hellettä piisaa edelleen, joka ei varmaan kenenkään fyysiselle kunnolle hyvää tee. Koiria ei kiinnosta enää liikkua enempää kun on pakko, eikä niitä oikein arvaa pakottaakaan, sen verran on ikäviä uutisia maailmalta korviin kantautunut helteeseen menehtyneistä nelijaloista. Ainoa, joka vielä jaksaa laukata pitkin pihoja, on Frida. Muut vetää ehkä kolmen minuutin spurtin ja sit menevät makaamaan varjoon. Tarttis mennä lenkille yöllä, mut kun työ haittaa harrastuksia, ei voi kääntää vuorokautta sellaseen moodiin kun ois tarkotuksenmukasta. Kaikkein parastahan nyt ois puuhailla yöllä ja nukkua päivällä... Täytyy kai ryhtyä tosillaan ettimään sitä järvenrantataloa/tonttia, sais liikunnan uimalla.

Go Greta Go

2011-07-24T20:23:00.005+03:00

Lämpimiä pitää, lämpimiä pitää, ja ukkosia siinä sivussa ja meilläkin se on pari kertaa nyt mennä jyttyyttänyt tästä ihan yli kun yleensä ei päälle tule, menee ohi jommalta kummalta puolelta. Eihän meillä enää muita ukkoskammosia ole kuin Arska ja sekin tuntuu nyt vähän helpottaneen, liekö SereneUm sittenkin tehokas valmiste. Paketin sitä ostin ja siitä Arska on pillereitä napostellut säännöllisen epäsäännöllisesti, liekö jo loppukin, täytyykin tarkistaa.

Perjantaina pidin viimosen talvilomapäivän, ne kesä sellaiset oottaa syksyä, lienenkö työnantajan kauhistus vai ilonaihe outoine loma-aikoineni. Saatiin Kampi ja Vipu Oulusta vieraiksemme torstai-iltana, niin ja tietty koko perheensä. Kuvia mulla ei ole, unohdin autuaasti kerrankin, että sellasia ois voinut tosiaan ottaa... Vaan hauskaa meillä oli.

Torstai-ilta meni kuulumisia vaihtaessa ja taidettiin siinä nauttia pari lasia viiniäkin. Perjantaina käytiin taivastelemassa paria paikallista putiikkia, grillattiin ja vietettiin yhteistä aikaa. Lauantaina aamusta suuntasin Gretan kanssa näytelmiin ja vieraat lähtivät kohti Muumimaailmaa.

Greta oli ilmoitettu Tuomarinkartanoon KV-näyttelyyn ja aamulla arvoin, että mitä vermeitä pitäisi mukaan ottaa. Lopulta varman päälle sekä sade- että hellevarusteet. Espoon kohdalla tuli vettä niin maan perusteellisesti, että ajettiin pahimmoilaan kai jotain kuuttakymppiä motarilla kun ei yhtään eteensä nähnyt ja vesi seisoi tiellä. Siinä sitä mietti, että ihan kiva jos sää Tuomarinkartanossa on sellanen. Aattelin sit, että voi kai sitä istua autossa siinä tapauksessa siihen asti, että on mentävä kehään, joten ei kun maksulliseen parkkiin, niin pääsi liki näyttelyaluetta, hinta kyllä oli suolanen, nimittäin 10 euroa.

Tuomarinkartanossa oli sellanen aika mukava pilvipouta, ei kyllä mitenkään viileetä, enemmänkin hellettä siitä huolimatta. Vähän sentään tuuli puhalsi. Leiri pystyyn liki kehää ja oottelemaan arvostelun alkamista. Leot oli eka rotu siinä kehässä. Vaan ehti sieltä sit aurinkokin esiin kammeta, mut onneks oli ne kylmät, märät pyyhkeet kylmäkallejen kanssa kylmälaukussa...

Kehä meni Gretalta kyllä hienosti, näyttäisi siltä, että viimein kaik kammottavat ongelmat sillä saralla on ohi, joten voidaan ehkä lopulta keskittyä vielä hienosäätöön, meinaan, että saisin vaikka jalkoja vähän asetella ja sellasta pientä. Tosin Greta nyt asettuu yleensä ihan nätisti seisomaan asettelemattakin, mut jossain tilanteissa tekis mieli vähän korjata... En tiedä, enkä varmaan koskaan saa tietääkään, että minkä takia kehässä ravaaminen oli vähän aikaa Gretalle ihan ylivoimainen suorite. Lienenkö joskus sit vahingossa tallannut varpaille tai jotain, joka sai aikaan ton "poistun nyt just kehästä" -reaktion aina kun piti lähteä juoksemaan.

Greta sai ERI:n, voitti luokkansa ja sai vielä lipun PN-luokkaankin eli SA:n. Täytyy myöntää, että vähän yllätyin kun Greta voitti nartut. Viimosta sertiä oltiin toki jahdissa, en kiellä, mutten kyllä ihan voittoon sentään uskonut.

Greta AVO ERI, AVK1, SA, PN1, SERTI, CACIB, ROP, FI MVA

Muutama kuva kehästä, Pipsalle tuhannet kiitokset, ja Gretan arvostelu.

Jäljellä oli vielä ROP-kehä. Greta korjasi potin ja oli siis ROP. Taisivat kylmät pyyhkeet auttaa, koska Gretassa oli vielä ROP-kehässä virtaa aikalailla kun taas Arska näytti vähän ryytyvän kun ois pitänyt ravata.

Eikös vaan olekin kaunis pari, Greta ja sulhasensa Arska

Jäätiin vielä ryhmää oottelemaan. Siinä ootellessa tuli ostettua uus trimmikone kotiin ja sillä on nyt ajettu harjotusmielessä Arskan turkki ja kyllä se aika harjotelmalta näyttääkin, varsinkin kun testattiin sekin, että kuin lyhyeks sillä turkki oikein menee, ja joo, nahka paistaa niistä kohti, joten toivottavasti ei tartte Arskaa kelleen ihan just nyt esitellä. Vaan eiköhän toi vanhimmainen tuota pikaa opi konetta heiluttamaan Onpa muuten hämäävää kun on leonberginkoira Arska ja sit tuo meidän länderiäijä Arska.

Ryhmässä ei Greta enää jaksanut yhtään keskittyä, se halusi ihan väen vängällä seisoa naama vastakkaiseen suuntaan kun ois ollut tarkotus, eikä halunnut yhtään liikkua, ihan sama yritinkö avittaa namilla vai en. No pitkä ja kuuma päivä takana, joten ei kai voi ihmetellä, kylmien pyyhkeittenkin teho nimittäin loppui jossain kohti, eihän kylmäkallet jäässä ikuisuuksia pysy. Vaan tulipa kävästyä sekin kieppi.

Tänään nukuin sit univelkoja pois, että kello oli hilkkua vaille 10 kun heräsin. Ihme kyllä koiratkaan ei herättäneet, ehkä nekin oli väsyneitä, olihan niilläkin ollut ohjelmaa vieraitten vahtimisessa ja erityisesti pikkuvieraan vahtiminen oli selkeästi rasittavaa. Erityisesti Fridaa jännitti ensin kovasti, lopulta jo kuitenkin halailtiin. Niin ja Frida pääsi lenkille Kampin ja Vipun kanssa, taisi sekin olla aika jänskä kokemus.

Sit ei kun saunaan ja kohti jännittävää maanantai-iltapäivää

Oulun näytelmiä ja muuta sälää

2011-07-19T18:28:00.005+03:00

Heinäkuu kuluu hurjaa vauhtia ja eipä taida mennä aikaakaan kun ollaan jo elokuussa. Miten ne lapsuuden kesät oli niiiiiiiiiin pitkiä ja nykyään vasta ehtii tajuta, että kas kesä tuli, kun se jo meni ja joskus tuntuu suorastaan siltä, ettei ehtinyt ees nauttia kesästä kunnolla kun jo saa luoda lunta.

Heddan masu ei ole mihinkään kasvanut, paitsi ehkä vanhimmaisen toiveunissa mut muuten "oireet" on lupaavia: nisät töröttää ja punottaa, eikä ruoka maistu, ensin ruokahalu kutistui kutistumistaan, nyt se on poissa kokonaan, vaan herkut maistuis, mut sille linjalle ei kyllä lähdetä tässä vaiheessa harjotuksia. Ens maanantaina on loppuiltapäivästä ultra, sit asiat varmistuu ja päästään järkkäämään paikkoja pentukuntoon (tai sit siirrän kesälomani kesään, enkä panttaa sitä syksyyn).

Viime viikonloppuna Kuje ja Pila edustivat Oulun näytelmissä, Kuje vaan lauantaina, mut Pila molempina päivinä. Pila edustikin todella edustavasti, ei toki Kujeellakaan huonosti mennyt, vaan vallan erinomaisesti (avo eri2).

Pila lauantaina AVO ERI1, SA, PN2, varaSerti, varaCACIB

Pila sunnuntaina AVO ERI1, SA, PN2, Serti, varaCACIB
ja taitaa tuo sunnuntain varaCacib vielä muuttua varsinaiseksi, koskapa voittajanartusta tuli käsittääkseni kv-valio lauantaina.

Muuten menee arkisia latuja: millon sataa, millon paistaa, millon jotain siltä väliltä, pääsääntösesti on kuitenkin ihan liian kuuma mun (ja koirien) makuun, joten mitään ihmeitä en oo aikaan saanut.

"Vanhusten" päälle tää helle käy. Muru ei pal ylimääräsiä viitti liikkua, mut tarvittaessa liikkuu kyllä sukkelastikin. Arska puolestaan läähättää välillä aikalailla, siis silloinkin kun kukaan muu ei ja on viileämpää. Jos Arskan läähättely jatkuu, niin lienee paikallaan käydä tohtorilla näytillä, ettei oo sydän (ikää kuitenkin jo on) ja toinen kattomisen arvonen paikka on hampaat, koska Arska on TAAS tänä kesänä harrastanut urakalla pihan kitkentää, että jos pitää poistaa ne loputkin onnettomat etuhampaat...

Viivi nyt ei mikään vanhus ole, mut räkii ja pärskii taas. Oon tullut siihen tulokseen, että lienee lopulta joku (siite)pölyallergia kun aktivoituu keväisin ja jatkuu enemmän tai vähemmän läpi kesän. Tosin ei samanlaisena joka vuosi, mut ei kai kesätkään samanlaisia ole. Täytyy nyt katella tarviiko käydä tohtorilla, jos vaikka pyytäis jotain toista allergialääkettä, meinaan yhtä kokeiltiin pari(??) vuotta sitten, eikä siitä mitään hyötyä ollut.

Loppulauma voikin sitten ihan erinomaisesti. Muutama punkki on koirista löytynyt, vaikka on punkkipannat kaulassa. Yhtään ei onneks ole löytynyt meikäläisestä... meinaan yhtenä vuonna sellanen oli imeytynyt mun kylkeeni, varmaan liftannut jonkun koiran kyydissä, ja se oli kyllä aika ällöä kun punkin pää oli nahan alla ja kroppa sekä sätkivät jalat nahan päällä. KePo sen poisti punkkipihdeillä ja jouduin siihen kyllä antsakuurinkin hakemaan kun sain ihoreaktion, tosin en tiedä punkistako vai siitä teepuuöljystä, jolla desinfioin nahkani...

Tähän loppuun yks kysymys: jos pistää karvatonta pyykkiä pesukoneeseen, niin miten ihmeessä sieltä tulee ulos ihan karvasia vaatteita??

Säikyttelijä sammakko

2011-07-13T17:29:00.004+03:00

Jos taas jotain sais tännekin naputeltua. Tahmasta on päivitysten teko, enkä lupaa syksyn sateilla sen enempää Jos joku keksii miten lisään tunteja vuorokauteen, niin sitten ehkä... tai jos joku keksii miten ne työt sais haittaamasta harrastamista.

Viime viikonloppuna oltiin taas näytelmissä, tällä kertaa Hyvinkäällä ja mukana meiltä ainoastaan Frida, joskin näyttelyyn osallistui myös kasvattini Tikkis. Aurinko paahtoi het aamusta niin, että näyttelyalue oli kuin pätsi, voin vaan kuvitella tunnelmat iltapäivästä. Oltiin varauduttu säähän pakkaamalla märkiä pyyhkeitä ja kylmäkalleja pieneen kylmälaukkuun. No on siellä näyttelykassissa vakiona myös sadetakit, että sään mukaan.

Frida otti rennosti ja yritti saada Tikkistä (ja kaikkia ohi kulkevia) leikkimään kanssaan. Kylmät pyyhkeet oli Fridan mielestä ihan syvältä ja se kuoriutui niistä tuota pikaa. Ellei muuten onnistunut, niin alkoi hieroa itseään ruohikkoon. Vesi ei maistunut, matkakuppi oli enemmän kuin epäillyttävä ja pullossa oli kamalan pahaa vettä, mitä siitä, että se oli kotoa tuotua.

Tikkis meni kehässä oikein hienosti, hyvää työtä on Tikkiksen emäntä tehnyt, eikä turhaan mennytkään: tulos pu2 ja serti. Onneksi oli kamera mukana, niin sain napattua sertikuvatkin nuoresta herrasta. Vielä yksi serti metsästettävänä...

Fridan pöytäilyä jännitin etukäteen kun edellinen näyttely meni kuten meni. Turhaan jännitin, Frida oli niin rento pöydällä, etten muista ihan heti koska ois ollut, edes kotona, niin rento. Seisominenkin meni aika rutiinilla, mutta se liikkuminen... se oli sitä pentumaista menoa alusta loppuun. Siinä lienee meidän työsarkaa, jonka harjottelua vaikeuttaa se, että kehän ulkopuolella ja kotona ravaaminen sujuu, kehässä se muuttuu omituiseksi hökellykseksi ja pään viskomiseksi. Ehkä mä vaan sitten jännitän... tai jotain. Fridan tulos EH.

Viikonloppuun mahtui myös mummoilua ja kun sää oli niin lämpöinen niin kaivoin tyttöjen vanhan ammeen esiin ja pesin sen. KePo kaivoi kellarista "vähän" vesileluja, tyttöjen perintöjä nekin. Fridalla siinä riitti ihmettelemistä moisessa pihalla lotraamisessa.

Eikä koirat oikein ymmärtäneet sitäkään, että minkä takia pihalle levitettiin peitteitä...

Mummoilu on uuvuttavaa, ainakin muille kuin mummille... Ja toisaalta mummi on ilmeisesti aika puisevaan ja nukuttavaa seuraa.

Niin ja käsi on korvalla sen takia, että koirat haukku

Puushow on taas jatkunut tauon jälkeen ja joka päivä olen yrittänyt uutterasti kärrätä vähintäin kaksi maitokärryllistä puita vajaan. Hikistä puuhaa se on ollut kun mittari takoo +30 ja enemmän. Tänään kyllä sitten rahtasinkin neljä kärryllistä kun oli viileämpää. Oon joskus miettinyt, että muuttuuko hikoileminen iän myötä. Ja ei, en tarkota määrää vaan sitä mistä hikoilee. En muista, että nuorena koskaan ois pää hionnut, kainalot kyllä ja selkäkin, muttei pää. Nyt on pää märkänä koko ajan ja hiki valuu silmiin, mut kainalot voi olla melkeen kuivat.

Edellisessä puukasassa asui sammakko ja kun koko kasa oli raahattu puuvajaan niin aattelin sammakonkin muuttavan muualle. Vaan mitä vielä, uus kasa, uus asunto, joten tässä sitten päivänä eräänä mätin puita kärryyn ja pomps se oli siinä, säikyttelijä sammakko. Sitä ei voi uskoa miten pelästyy kun viileä ja kostea otus loikkaa käsille puitten välistä. Nyt oon sit joka kärryllistä lastatessani ootellut, että missä sammakko luuraa ja koska se sieltä hyökkää. Tänään ei näkynyt... Ehkä huomenna, kasa kun alkaa olla jo aika pieni, kenties vaan pari kärryllistä.

Koirien kannalta puiden kärrääminen ei ole kovin virikkeellistä puuhaa, mutta ne ovat kyllä keksineen viihdykettä. Joka kerta kun siirrytään pisteestä A pisteeseen B venytetään sisäkumia. Puupinon luona kaivetaan maata, tutkitaan puupinoa ja kiipeillään pressun ja lautakasan päällä sekä toisinaan lötkötellään aluskasvillisuuden seassa mettän reunassa. Ei Frida ainakaan paukkuarka ole, tänään se kaivoi maata kärryn alla kun heittelin puita kyytiin. Tosin liki siinä pyörii kaikki.

Sosiaalinen elämäkin on vilkastunut kummasti, pentujen odottelulla on sellainen outo vaikutus. Moni haluaa nähdä rotua livenä ennen lopullisia päätöksiä ja osa haluaa nähdä nimenomaan tämän meidän lauman. Toki mikäs siinä näin kesäaikaan vastaanottaa vieraita kun voi nauttia ulkoilmasta siinä rupatellessa ja sumppia juodessa ja samalla seurata länderien pihapuuhia. Paljon antoisampaa se on kuin talviset sisävisiitit, jolloin koirat lähinnä yrittää kerjätä nameja tai kuorsaavat soffalla tuon taivaallista vieraista välittämättä enää ensihässäkän jälkeen.

Sosiaalinen elämä voi muuten kyllä olla aika herkullistakin

Ja ei, en ole leiponut, en tässä helteessä, meillä joutuu tosi usein tyytymään pelkkään sumppiin, ellei ota omia eväitä. Kiitos tästä herkusta kuuluu siis vierailijoille itselleen, jotta kiitosta vaan vielä kerran.

Pennuille on jo kivasti koteja tarjolla huolimatta siitä etukäteisinfosta, jota kyselijöille olen rodusta jakanut. On infopaketti muutaman mielen muuttanut ja hyvä niin, sillä silloin on ehkä ollut tiedosta puutetta tai hieman väärä kuva rodusta. Kyllähän sitä täytyy miettiä kunnolla ja tietää huonotkin puolet, jos aikoo ottaa elämäänsä kaverin vuosikausiksi. Ai niin, mutta onhan joku voinut pelästyä kasvattajaakin, totta. No joka tapauksessa toivomme, että tulee pentuja ja vähän enemmän kuin pari kolme, jotten kovin monelle joudu sanomaan, että ei-oo-ei-tuu.

Jatkamme odottelua kaikessa rauhassa ja nautimma kesästä!

Näyttelykuvioita, turvotusta ja lentäjä

2011-07-07T18:34:00.005+03:00

Ja ihan vaiheessa ollaan taas tän blogin kanssa. Toisaalta jos ei just sillon ehdi kirjottaa kun asia on akuutti, niin äkkiä homma vaan jää kun asiat tuntuu jo niin vanhoilta, että mitä niitä nyt enää vatvomaan.

Viime viikonloppuna oltiin Karjaan näyttelyssä. Ilmotettuina olivat Frida ja Hedda, Heddalla olikin vika näyttely ennen mammalomaa.

Frida keksi pöydällä pyöritellä päätään ja tuomari puolestaan ei sitten uskaltanut kattoa hampaita vaan jouduin ne näyttämään. Tunnustan oitis, että vaikka tuomaria ei saakaan puhutella jne., niin enpä saanut pidettyä lärviäni kiinni, vaan jupisin ääneen, että kyllä ne hampaat ois voinut kattoa, ei tää mitään tee. Eikä teekään. Nyt sen sijaan tuomari teki hallaa Fridan pöytäkäytökselle kun jätti hampaat kattomatta kun neito vähän väisteli, sehän oli Fridalle selkeä palkinto "huonosta käytöksestä", joten sitä lajia on varmaan sit odotettavissa enemmänkin jatkossa, meinaan huonot tavathan opitaan aina kerrasta, jos joskus jonkun hyödyllisen oppimiseen ehkä tarvitaankin toistoja.

Juoksemiset meni miten meni, ois voinut mennä paremminkin. Ehkä mun ois pitänyt käydä kanssa pyytämässä vaikkas matto kehään, kuten joku siinä kuului kehätoimitisijalle selittävän, että tarttis maton kun ei koira liiku ruohikolla. No ei oo moinen tullut mieleen, että koikkeloitiin sit ihan niin kun koikkeloitiin, enkä ruohikkoa siitä syyttänyt. Seisominen hienosti. Tulos JUN ERI1, muttei SA:ta, että oisko pitänyt pitää sit vaikka suunsa kiinni.

Vanhimmainen esitti taas Heddan kun se viimeksikin meni niin hyvin, mut tällä kertaa Hedda oli kyllä kun maansa myynyt ja seiso selkä ei niin kovin hyvin. Sanoisin, että oli niiiiin raskaana, niiiiiin raskaana, jos voisin olla varma, että on raskaana... Hampaat sai kaivaa ja Heddan hampaat tuomari uskalsikin kaivaa, ravaaminen oli, no oli, ja seisominen tosiaan selkä könössä ja takajalat silleen oudosti harallaan. Eikä tuomari tykännyt, H paukahti.

Mitäs muuta me on tehty. Ei kai mitään ihmeitä. Ai niin no Frida pelästytti meidät ihan kunnolla tässä viikolla. Maanantaina vanhimmainen äkkiä sanoo, että kato Fridan rintaa, enkä mä ensin tajua mitä siitä piti kattoa kun etin jotain verta vuotavaa haavaa, ja siitä ei ollut kyse, vaan Fridan rintaan toiselle puolen oli ilmestynyt ihmeellinen roikkuva "nestepussi", sellainen ihonalainen nestekertymä, joka oli melkeen meikäläisen nyrkin kokonen eli Fridan kokoon suhteutettuna VALTAVA.

Sitä siinä sit ihmeteltiin tovi, mitään jälkiä ei näkynyt, ei itikan tekemiä jälkiä, ei käärmeen tekemiä, ei ruhjetta, ei naarmuja, ei mitään. Möllykkä oli pehmeä ja lilluva, ei mitään kovaa kohtaa. Eikä se möllykkä aristanutkaan. KePo siitä sit autoon ja viemään Frida ell-asemalle näytille, siis ihan vaan pieneläinhoitajaa aateltiin, että sanoo mielipiteensä pitääkö huolestua. Eipä osannut mitään sanoa, paitti, että kyllä kannattaa näyttää tohtorille, että aika sit seuraavalle päivälle aamupäivään.

Seuraavana aamuna möllykkä oli jo kutistunut melkoisesti, ehkä se homeopaattinenkin autto, ja vähän teki mieli perua ell-aika. KePo kuitenkin käytti Fridan näytillä, eikä ell mitään jälkiä myöskään löytänyt. Epäili, että jos amppari ois kuitenkin pistänyt. Sano, että ei tehdä mitään kun on kutistunut noin pal. Jos sit kasvaa uudelleen, niin otetaan neulanäyte. Ei onneksi ole kasvanut mihinkään, on hävinnyt koko mollukka. Ehkä Frida oli sit löytänyt vaikkas sen tontilla sijaitsevan maa-ampiaispesän, jossa viime kesänä seisoin ihmettelemässä, jotta mistä sen paarmalauma oikein siihen siunaantui...

No ei se mitään, KePokin kantoi kortensa kekoon kumauttamalla päänsä luhistuneen takakatoksen kattopeltiin. Saapu sit sisälle veri naamaa pitkin valuen. Mut mehän ei tytöt pienistä pelästytä, joten jäinen papupussi päähän, homeopaattiset suuhun, tukka leikaten, haava putsaten ja se oli siinä se. Lekuri sit kirjotti antsakuurin, mut totes, että hyvin on putsattu, ei tartte tehdä mitään. Minkä ensihoitajan maailma onkaan meikäläisessä menettänyt, vanhimmainen ehtii vielä vaikka opiskella...

Ai niin ja tavattiinhan me verenhimonen... Heräsin yöllä ukkosen jytinään, ylös ja ikkunat kiinni sekä pimennyskaihdin ikkunan eteen kun Arska edelleen pelkää salamointia. Sit unta pollaan. Tunnin päästä heräsin kun oli hiki, joten kun jyrinää ei enää kuulunut, nousin ylös, avasin ikkunan ja pudotin verhotangon. Jep, jep. No päätin, että sen on hyvä siinä pötköllään seinää vasten ja menin itekin pötkölleen, en tosin seinää vasten vaan punkkaan. Kohta kuuluu outo ääni, se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Nousen ylös kattomaan kuka koirista tekee ja mitä; ei kukaan mitään, kaikki nukkuu autuaan unta.

Mutta makkarissa liikkuu jokin... yökkönen?? JÄTTILÄISyökkönen?? Come on, ei yökkösestä sellasta melua lähde. Siis mistä se mökä sit irtoaa?? Tönin KePoa ja käsken pistää valot, katkasija on sillä puolen punkkaa, eikä yhtään tee mieli nousta seisomaan, sillä huoneessa LENTÄÄ jotain. Valo syttyy ja se jokin lentää ja lentää ja lentää ympäri kattovalaisinta. Ei kai rouva Linnun lapsi ole vilahtanut koirien mukana sisälle?? No ei, haloo hei. Mikä ihme sitten?? Samassa tajuan: yön kulkija, lepakko!!! Lopulta se laskeutuu kattovalaisimen sakaraan. KePo hakee jäätelökipon, saa tuupittua sitkeesti lampussa roikkuvan otuksen kippoon ja vietyä sen ulos. Tilanne ohi.

Ei mitään käsitystä siitä miten lepakko oli tullut sisälle, ehkä ovesta kun koiria on käytetty pihalla tms. Tämä arvoitus ratkesi kyllä myöhemmin, katoin nimittäin eilen, että miten ikkunan itikkaverkossa on sellanen outo "naarmu". Kun sitä naarmua tökkäs, niin kas, siinä olikin reikä, lepakon mentävä reikä. Että siitä se mokoma tuli, toivottavasti ei tule toiste.

Meillä meno alkaa rauhottua ja poikienkin aivoihin on jo välittynyt tieto, että Heddan juoksut on ohi. Nyt voi taas koko lauma hengata kimpassa, mikä helpottaa elämää ihan huomattavasti. Myös se kirottu paikkojen merkkailu on lähes loppunut. Nyt sit ootellaan, että miten Heddan masu kasvaa ja montako pentua tulee ja mikä on sukupuolijakauma.

Fridakin täytti tässä ihan varkain 11 kuukautta. Kyllä aika menee hurjaa vauhtia, vastahan me se nappula haettiin. Vaan tässä neidosta 11kk-potretit.

Rouva Lintu

2011-07-03T12:48:00.002+03:00

Nää ei nyt yhtään pysy elämän perässä nää päivitykset... Tässä kuitenkin Rouva Lintu ja lapsensa. Herra Linnusta ei ole kuvaa, näin sen kyllä pari kertaa, ei siinä mitään. Useimmiten kuitenkin tapasin Rouva Linnun.

Rouva Lintu

Lintupariskunta päätti rakentaa pesänsä takaovella olevaan pieneen katokseen, joutuivat siis hyvin liki takaovea. Alkuun Rouva Lintu pelästyikin ihan joka kerta kun joku vaan ovea edes raotti, sitkeesti kuitenkin piti pesäpaikkansa. Mikäs siinä, hyvä paikka katoksen alla, eikä varmasti muista linnuista häiriötä, meistä kaks- ja nelijaloista vaan.

Sitten Rouva Lintu alkoi sietää, että ohi kulki silleen vähän köyryssä ja katsomatta pesää kohti, koirat sai jo siinä vaiheessa mennä menojaan, niistä Rouva Lintu ei välittänyt. Välillä kateltiin toisiamme takaoven ikkunan läpi. Kerran tavattiin ihan kirjaimellisesti ja toikkaroitiin siinä muutama sekunnin sadasosa sulassa sekamelskassa Rouva Lintu, minä ja pyykit. Rouva Lintu selvisi lähimmän puun oksalle motkottamaan ja meikä sai pyykit pidettyä pesuvadissa. Jatkossa varottiin toisiamme vähän paremmin.

Nyt Rouva Lintu perheineen on jo jättänyt pesänsä. Alla viimeinen kuva lapsosista, otettu iltapäivällä 30.6. kun tulin duunista kotio ja ennen kuin päästin koirat ulos. Seuraavana aamuna linnut olivat lähteneet.

Juhannuslempeä

2011-06-25T16:04:00.003+03:00

Hedda ja Cello saivat toisensa Suomen suvessa, keskikesän juhlassa.

Heddan juoksu alkoi 15.6. ja koska sulhasmies Cello asustaa saman katon alla Heddan kanssa, niin olemme odotelleet ihan kaikessa rauhassa miten juoksu etenee. Pariskunnan on annettu leikkiä pari kertaa päivässä keskenään, milloin sisällä, milloin ulkona. Cello on jo sen verran kokenut, että siitä näki hyvin missä mentiin. Jos ruohon pureskelu on kiinnostavampaa kuin morsio, niin oletettavasti hetki ei tosiaankaan ole oikea.

Tänäänkin nuoripari pääsi ulos aamupäivästä, onneksi sentään ehdittiin sisälle ennen kuin mitään ehti tapahtua, tai ehkä hienohelmaländerit jopa laskivat sen varaan, että sisällä on mukavampaa. Eikä olisikaan ollut erityisen mieltäylentävää kykkiä pariskunnan lempipaikassa vettä tippuvan tammipensaan alla, märässä ruohossa, murkkupesässä ja hyttysten syötävänä. Joskus vaan on niin mukavaa, kun koiratkin on vähän herkkähipiäisiä näissä asioissa...

Enpä muista, että homma olisi koskaan hoitunut näin helposti kuin tänään, vaikka monessa astutuksessa olen mukana ollut ja moni on kyllä tosi näpsäkästi mennyt. Tämä oli kuitenkin jotenkin äärettömän helppoa ja pelkistettyä ja tasapainoista, siinä oli jonkin sortin täydellinen yhteisymmärrys, ei mitään häsläämistä, ei hammastelua, kertakaikkisen kaunis suoritus. Paitsi sitten se odotteluosasto, se oli tuskastuttavan pitkä, myös nuorenparin mielestä, Cellolla meinasi kertakaikkiaan mennä lopulta herne nenään kun irti ei vaan päässyt. Hedda otti asian tyynemmin. Eikä siinä lopulta aikaa mennyt kuin puolisen tuntia, odottavan aika vaan on niin kovin pitkä.

Ja eipähän se odottelu tähän päättynyt, tunnelma vaan tiivistyy. Seuraava etappi on noin neljän viikon päässä, nimittäin elleivät tiineyden merkit ole selvääkin selvemmät, tai ehkä jopa niistä huolimatta, käväsemme ultrassa katsomassa mikä Heddan masussa on tilanne. Siihen asti ei kun ootellaan.

Aurinkoista ja ihanaa Juhannuksen jatkoa kaikille blogin lukijoille!

Riksun näytelmät

2011-06-23T17:27:00.000+03:00

Kuten aika monena vuonna, niin tänäkin vuonna, olin tietty puukannut näyttelyn kasvattitapaamisen jälkeiseen päivään. En kuitenkaan kerpeleille, niitten turkit kun ois pitänyt ehtiä huoltaa jossain välissä ja se ois ollut hippasen tuhoon tuomittua, vaan ländereille. Matkaan lähtivät Frida ja pitkän näyttelytauon jälkeen Hedda.

Heddalla on tosiaan ollut aika iso pöytäongelma, mutta koska viime ell-reissu meni niin mutkattomasti, niin päätin ilmoittaa Heddan näyttelyyn ja miestuomarille, koska naiset on olleet Heddan mielestä pelottavampia kuin miehet. Lisäksi päätettiin, että vanhimmainen handlaa Heddan, minä Fridan.

Sää oli aurinkoinen ja löydettiin kehän ääreltä, ihan tuomariteltan takaa, tosi hyvä paikka ootella omaa vuoroa, siinä oli tilaa ja rauhallista, vähän kokeiltiin sitäkin kuin koirat seisoo ja ravaa. Se alko siinä ootellessa kuitenkin vähän huolettaa, että tuomari näytti arvostelevan koiran, liikkeitä lukuunottamatta, kokonaan pöydällä, ihan just sitä mitä länderi haluaa...

Frida meni kehään ensin. Pieni kierros ja pöydälle. Fridan kärsivällisyys alkoi repeillä jo pään mittasuhteita mitottaessa, niitä kun kanssa mitottiin, sormet siitä siihen ja sitten siitä siihen ja siitä siihen jne. Siinä kohti kun oli viimein hampaitten vuoro, niin Frida jo yritti venkoilla pois pöydältä, eikä helpotusta ollut luvassa, koska sit kopeloitiin koko koira ja tuntu, että läpi käytiin ihan joka sentti koiraa. Vielä kolmio ja EH (miten se sininen nauha niin kirpaseekin edelleen, vaikkei EH=Erittäin Hyvä, tosiaankaan ole huono arvostelu).

Seuraavana vuorossa Hedda. Jännäsin kyllä tosissaan, sillä Hedda joutui nyt ihan tosi testiin, miten on pöytäkäytös kehittynyt näyttelytauon aikana. Olihan se. Hedda kesti tosi hyvin kaiken kopeloinnin, ei kyllä seisonut mitenkään kauniisti, vaan selkä köyryssä ja takajalat harallaan, mutta seisoi ja seisoi ja seisoi. Ravasikin kauniisti. EH myös Heddalle.

Arvostelut oli aika ok, paitti etten allekirjota sitä, että Fridalla ois huono ylälinja (muuta kun siinä pöydällä venkoillessa tietty) tai huonot kulmaukset. Liikkeistä tuli Fridalle myös sanomista, mutten ihmettele, vaikka siis normaalisti Frida liikkuu hyvin, koskapa Friidu liikku kun puuhevonen, eikä takapotkua ollut lainkaan, kiitos sen, että riekku tapaamisessa Popedan kanssa ja vähän muittenkin ja toisinaan ihan vaan keskenään, joten tais olla lihakset ihan vähän kipeet...

Heddan ja vanhimmaisen tyylinäyte

Kasvattitapaaminen 2011

2011-06-22T19:50:00.000+03:00

Tämän vuoden kasvattitapaaminen on rutistettu läpi kunnialla. Päätös ajankohdasta jäi valitettavan viime tippaan ihan perhekohtaisista syistä, enkä ehtinyt, en jaksanutkaan, sen suuremmin tutkailla mitä tapahtumia ehkäs menee päällekkäin tapaamisen kanssa... No ainakin agilityn SM-kisat ja saamieni viestien perusteella synttäreitä, ristiäisiä, rippijuhlia, näyttelyitä jne.

Osa porukasta kävikin meitä katsomassa kuka missäkin, Cami Lohjan näyttelyssä, Luca äkkiä tapaamisaamuna, Porthoksen tapasimme leojen erkkarissa ja unohdinko vielä jonkun. Kiitos teille aktiivisuudesta ja kasvattajan huomioimisesta!!! Tuli tosi hyvä mieli.

Taika ja Luca

Tänä vuonnakin keskimmäinen huolehti tapaamiseen kakut ja aamupalalle suolaisen piirakan. Ite tein makaroonilootan ja leivoin pullat. Jotenkin tänä vuonna tuli sellainen olo, että joko ollaan unohdettu jotain tai sit ollaan jo niin pro-järjestäjiä, että homma tuntui menevän läpi suorastaan liian helpolla ja kiirrettömästi. Ei sillä, hyvä niin, eikä me oikeesti mitään unohdettukaan.

Ai niin, paitti ehkä se aurinkoisen sään tilaaminen. Tai miten senkin ottaa; sateet sattu luentojen kohdille ja muuten nautittiin pilvipoudasta, auringostakin. Pihan nurmikko oli leikattu riittävän lyhyeksi, joten siinä ei kengät kastuneet, vaikka välillä satoikin, ja sateen esiin houkuttelemat etanat järjestivät ohjelmaa pikkumiehelle.

Etanamiehet

Kikka (Tmi Koirankuje) luennoi ammattitaidolla koiran elekielestä.

Rölli peesaa

Ite en kyllä tainnut pal olla kuulolla, mennä veuhotin millon mihinkin suuntaan, ja senkin vähän ajan, jonka istuin luennolla, seurustelin koirien kanssa. No mulle tapahtuman pääanti ovat kasvatit, muut toivottavasti saavat iloa myös kaikesta siitä ohjelmasta, jota tapaamiseen on järkättynä.

Halaileva hymykoira Bertta

Ruokatunti vietettiin aurinkoisessa säässä ja sopivasti ruokatunnin päättyessä vettä tulla ropsahti sen verta hulppeesti, että porukka kiiruhti luennolle ihan mielikseen, eikä ketään tarvinut mökin takaa etiskellä.

Päivän toisen luennon aihe oli koiran katoaminen / karkaaminen ja siitä virisi ihan keskusteluakin. Silti ehkä vilkkaimman ja tietyssä mielessä vakavimman keskustelun viritti kysymys koiran viimeisestä matkasta. Voi kun olisi eväitä antaa kaikille sitä reissua silmällä pitäen, vaan kun se on niin vaikea asia minullekin, joka olen sinut sen kanssa, että jokaisen on joskus lähdettävä ja toisaalta tiedän, etteivät joukostamme poistuneet mihinkään katoa, heihin voi jopa saada yhteyden niin halutessaan...

Iltapäiväsumpin jälkeen Adeina laati vähän agiradan tapaista ja porukalla oli mahdollisuus kokeilla miten homma sujuu. Myös näyttelypöytä oli käytettävissä pöytätreeniä varten.

Loppuilta oli silkkaan olemista ja seurustelua.

Popeda taisi löytää elämänsä rakkauden; Fridan. Pariskunta painalsi menemään sydämensä kyllyydestä pitkin pihaa.

Elsakin sai nauttia vapaudesta ja länderien "pelottelusta" unohtamatta lady Berttaa, joka on joka vuosi saanut nauttia irtiolemisen ilosta.

Muutkin paikalla olleet nartut taisivat olla iltapäivästä irti, urokset olivat enemmänkin taluttimissa, mutta eipä meillä tällä kertaa taidettu kunnolla edes rähähtää, vaikka milloin kukakin harrasti sylipainia ja vaikka tontilla oli neljä juoksuista narttua (Muru ja Greta tarhassa, Kuje häkissä mökissä ja Hedda meillä kotona), että aineksia ois ollut vaikka mihin.

Arttu ja Tikkis

Arttu ja Popeda, joka ei oo ihan pieni, eikä karvaton, sellanen lumimies enemmänkin... terkkuja vaan sinne Cierimoon

Arttu ja Padi

Tuhannet lämpöiset kiitokset paikalla olleille kasvattieni perheille!! Suurkiitokset keittiöpäällikölle ja -orjille, vielä ikinä en ole päässyt niin vähällä jälkisiivouksella kuin tällä kertaa, ja osaan kyllä totisesti arvostaa näkemäänne vaivaa.

ps. Pätkiskakun ohjeen saa meikäläiseltä kun spostilla pyytää.

Leonberginkoirien erikoisnäyttely

2011-06-21T18:16:00.006+03:00

Jäljessä laahaa taas tääkin päiväkirja, ei voi mitään. Mut jos nyt jotain kuulumisia taas keräilis matkan varrelta. Alotetaan vaikka Viivistä. Uusi lääke sopi Viiville vallan mainiosti, mitä nyt Viivi, viimeseen pilleriin päästäessä, päätti, että syöminen kaks kertaa päivässä on vähintäinkin epäilyttävää ja vielä epälyttävämpää on saada maksapasteijaa aamuin illoin, joten ei suostunut nielemään kun pillerin, ja senkin pakolla, sillä seurauksella, että parin tunnin päästä oksensi lääkkeen lattialle... No se oli vika pilleri sitä kuuria ja rohina on poissa, joten olemme tyytyväisiä ja toivomme, että vaiva pysyy poissa.

Sit palataan ajassa taaksepäin ja kerpeleitten erkkariin, joka oli sunnuntaina 12.6.2011. Perjantai ja lauantai meni osin turkkien hoitohommissa eli pistettiin vanhimmaisen kanssa Muru ja Greta näyttelykuntoon, tai siis niin näyttelykuntoon kun nyt rapisevalla turkilla sai. Gretan turkki ei enää irronnut sitä tahtia kun aikasemmin, että josko ois kesäasuun siirtyminen nyt loppusuoralla, mut Murulta lähti karvaa sit senkin edestä. Toisaalta pönäkälle veteraanille (joo, en ole saanut Murua laitumaan) ohuempi turkki on ihan varmasti eduksi, ainakin näytelmissä, ei näytä niin pullukalle.

Siistityt missit oottamassa missikisoja

Miten niin juoksuset tyttelit ei saa sinne tulla??

Lähdettiin matkaan hyvissä ajoin, että ehditiin helteen alta perille, sitä kun ei ole ilmastointia tuossa meikäläisen kotterossa. Ajotus oli aika loistava, siis päivän lämpötiloja aatellen. Mukana oli telttakatos, joten leiri pystyyn. Päivä oli hehkuvan helteinen ja kävi kyllä Murun ja Gretan päälle. Greta kärsi selkeästi tummasta turkistaan, vaikka pidettiin, aina kun mahdollista, märkää ja kylmää pyyhettä molempien päällä, pyyhkeitä kun sentään älysin varata kylmälaukkuun eväitten ja kylmäkallejen seuraksi.

Greta "pääsi" kehään ennen Murua, avoimessa luokassa kun on. Patsastelu ois voinut mennä paremmin, mut ei se nyt huonostikaan mennyt. Liikkuminen meni suorastaan hyvin. Tulos oli ERI, joka oli ihan loistava saavutus. Kilpailuluokassa Gretasta oli sitten jo puhti poissa, enkä saanut neitiä millään innostumaan juoksemisesta. En kyllä yhtään ihmettele, ei siinä helteessä mikään ihme. Lopputulos Gretan osalta AVK4.

Muru esiintyi suorastaan loistavasti kun ottaa huomioon, että viimeksi on ollut kehässä 2005. Pönötti kun konkari konsaan ja ravas. Eikä tuomari sanonut mitään ylimääräsistä kiloista. Laatuarvostelusta ERI. Kilpailuluokassa helle kostautu sen verran, ettei liikkeet olleet enää ihan parhaasta päästä, tais mennä peitsillekin jossain kohti. Sijotus kuitenkin VEK3 ja SA kaupan päälle. PN-kisassa käytiin vaan kääntymässä.

Muru osallistui myös kasvattajansa kasvattajaluokkaan ja meni sielläkin ihan prosti, mitä nyt ei enää olisi jaksanut juosta samaa tahtia kun nuoremmat. Siitä ei ilmeisesti kovin rokotettu, koska ryhmä oli paras kasvattajaryhmä.

Parikisaankin olin kaksikon ilmoittanut, mistä näitä älykkäitä ideoita oikein pukkaakaan. Yllättävän hyvin esiintyminen lopulta meni kun ottaa huomioon, etten ikinä ole harjotellut kahden kerpeleen esittämistä yhtä aikaa, eikä Muru ja Greta ole esiintyneet koskaan yhtä aikaa. Greta oli pariluokassa jo ihan kanttuvei, joten Muru on toi vetreemmän näkönen otus...

Näyttelypaikalla oli onneksi mahdollisuus käyttää koirat suihkussa, nimittäin autohan oli kuin pätsi ja kun ei sitä ilmastointia... Kasteltiin siis Muru ja Greta, mätettiin kaikki kylmälaukussa olleet kylmäkallet konttiin ja märät pyyhkeet siihen päälle ja sit menoks. Aika hemmetinmoinen oli kotimatka ei voi muuta sanoa, jossain kohti tuntu jo, että aivotkin kiehuu.

Erkkariin osallistuivat myös Gretan veljet Porthos ja Rölli. Erkkarissa otettuja kuvia kaikista (Muru, Greta, Porthos ja Rölli) on kotisivuilla koirien gallerioissa. Kiitos vanhimmaiselle nelikon kuvaamisesta!

Erikoisnäyttelyn täydelliset tulokset valokuvineen löytyvät LeoNetistä ja lisää kuvia näyttelystä Pirjo Kaunosen sivuilla.

Seuraavaksi yritän saada inspiksen kirjottaa kasvattitapaamisesta sekä Heddan ja Fridan Riksun keikasta. Se nyt tulkoon mainituksi jo tässä, että Heddan juoksu alkoi 15.6, joten odottelemme Juhannuslemmen leiskuvan.

Lohja 5.6.2011

2011-06-05T20:09:00.003+03:00

Greta yllätti kunnolla ja mä kun melkeen jo jätin menemättä kun turkki rapisee... Onneks en jättäny. Tuomarikin vaihtui matkalla ja leot tuomitsi tänään Maret Kärdi Virosta. Ryhmätuomari oli Juha Putkonen.

Kipazin Kiss of Passion AVO ERI, AVK1, SA, PN1, sert, ROP, RYP2

Ryhmässä on tullut oltua monet kerrat länderin kanssa ja muutaman kerran leonkin kanssa, mut vielä koskaan ei ole oma esittämä koira ryhmäsijotuksiin yltänyt, joten tunne oli kyllä aika huikea. Vähän fiilareita latisti helteisellä urheilukentällä vietetty pitkä päivä; alko ryhmässä olla rahkeet vähissä niin Gretalla kun meikäläiselläkin, enkä ollut ainoa, jolla oli sellanen olo, etten millään, en kertakaikkiaan. jaksa juosta enää yhtään ainoaa kierrosta, en ehkä askeltakaan. Niin vaan juostiin...

Ensin totesin, että hei Greta pääsi jatkoon viiden muun rotunsa parhaan kanssa. Se jo tuntu tosi hienolta. Sit pudotettiin kaks koiraa pois ja saatoin todeta, että ei halvata, nyt tuli ryhmäsijotus. Ihan mieletön fiilis kun meidän karvakatonen Greta-tyttönen seisoi kakkospaikalla. Nyt sit vaan turkkia kasvattelemaan...

Nähtiin Camikin perheineen, tulivat meitä moikkaamaan kun ei me ehditty kotio treffiaikaan. Oli tosi ihana nähdä Camia ja perhettään toki myös. Oli siinä pojalla ihmettelemistä, vaikkei paikalla enää hirmuista määrää koiria ollutkaan.

Ai niin ja Viivi voi ihan ok taas tällä hetkellä. Rohisee edelleen, mutta kamalat vatsakouristukset on ohi ja ruoka maittaa.

Voihan Viivi

2011-06-04T17:45:00.002+03:00

Kesäkuuta mennään, hippulat vinkuen kohti Juhannusta ja kohtahan ne taas jo päivät alkaa lyhentyä ja yöt pidentyä, että jos alkaiskin ettiä joulukoristeita kätköistään ja miettiä lahjalistoja, vaikka kai se on ihan turhaa koska kohta sitä jälleen kerran mennään kohti Juhannusta...

Viivi on taas alkanut rohista. Osasin sitä kyllä ootella, viimekskin rokotusta seurasi useemman kuukauden hässäkkä rohinoineen ja räkimisineen, jostapa syystä olenkin venyttänyt rokotuksen niin pitkälle kun uskalsin. Rokotusaineina käytettiin niitä, joista ei aikaisemmin ole oireita tullut. Vaan taas rohistaan.

Niinpä Viivi kävi eläinlääkärin pakeilla perjantaina aamupäivästä. Veriarvot loistavat, miten ei yhtään yllätä, ei kuumetta, imusolmukkeet ei turvonneet, muutenkin kunto hyvä, mitä nyt rohisee. Viimeksi rohinat johti lopulta kunnon tulehdukseen, joten nyt alotettiin lääkitys ajoissa, melkeestä ennaltaehkäisevänä. Viivi sai antsapistoksen ja tabut kotio, joku Viiville uus lääke (ois pitäny taas hälytyskellot soida), joka kuulemma tällaisiin puree paremmin kun se lääke, jota Viiville on viimeksi käytetty. Voi aiheuttaa kyllä vatsaoireita, että jos ei maha kestä, niin sitten vaihdetaan vanhaan. Jep, jep.

No perjantaista siirryttiin ihan loistavasti lauantain puolelle ja tuli aika antaa eka pilleri. Vieläkin meni ihan ok, no vähän oli Viivi vastahankaan kun lähettiin ulos, mutta aattelin, että kun mentiin väärästä ovesta ja Viivi, kuten Arskakin, on kyllä niin kaavoihinsa kangistuneita, ettei pahemmasta väliä, mutta kun oikealla ovella asuu rva Lintu, enkä ois halunnut häiritä häntä pesimäpuuhissaan ennen kun ehtii tottua tohon möykkäkuoroon.

Siitä sit puita kärräämään, niitä on taas siunaantunut tonne klapintekopaikalle. Viivi kulki ihan normisti jaloissa. Siinä sit heittelin puita vajaan, selkä koiriin päin tietty, kun KePo tulee ja sanoo, että no onpa kuuma kun Viivikin on käynyt kyljelleen... Viivi, kyljelleen, kosteaan ruohikkoon, no EI IKINÄ, että ympäri ja joo'o siinä Viivi makaa kyljellään ruohikossa, tosin jouduin sanomaan, ettei se siihen ole käynyt, se on tajuton.

Neito kainaloon ja sisälle, tuli tajuihinsa kun kutsuttiin ja nostettiin. Sisällä Viivi läähätti ja näytti aika tuskaselta, viileitä pyyhkeitä päälle ja odottelemaan mitä seuraavaksi tapahtuu, pitääkö lähteä ettimään päivystävää. Vähitellen Viivi rauhottu, mutta aika ajoin tuli vatsakramppeja, sen oikein näki kuin vatsa jännitty ja kuin se jännitystila kulki etupäästä takapäähän. Välillä näytti siltäkin, että vois yökätä.

Vanhimmainen lähti hakemaan piimää kaupasta ja sitä sit varovasti jonkun verran pakkojuotin ruutalla Viiville. Vähitellen kaikki krampit lakkas ja vähän jo piti haukkuakin kun muutkin ja kävellä. Nyt makaa reporankana tietsikkapöydän alla, samanlaisessa "venyneessä" asennossa kun Astrakin makasi kipeän mahan kanssa.

Viivi reporankana,

eikä muutkaan mitenkään pirteiltä näytä...

paitsi ehkä punkkipantaansa villisti raapiva Totoro.

Lääkekuuri jää tauolle kunnes saan maanantaina soitettua hoitavalle lääkärille, että mitäs nyt tehdään. Tai no tiedänhän tuon, ainakin periaatteessa: jatketaan sillä lääkkeellä millä edelliselläkin kerralla, vaikkei olekaan niin tehokas. Paitsi jos ell pyörtymyksen takia haluaa tehdä jotain lisätutkimuksia, eikä suoriltaan määrääkään uutta lääkettä.

Joskus sitä miettii, että oisko kuitenkin parempi kerätä postimerkkejä (sekin vois olla nykyään haastavaa kun etanapostia tulee niin vähän, ei juur ollenkaan ainakaan kunnon postimerkillä höystettynä), tulitikkuaskeja tai vaikka kiiltokuvia. Ei tarttis niitten voinnista stressata, eikä murhetta kantaa. Toisaalta ei ne tulis mua ilosina ovelle tai portille vastaan, tai näin ainakin oletan...

Puushowta illat pitkät

2011-05-31T18:30:00.003+03:00

Oon viime aikoina harrastanut puushowta, puushowta ja puushowta. Keskimäärin kestää noin 15 minuuttia pakata-kärrätä-purkaa yks maitokärryllinen polttopuita sahaamis- ja halkomispaikalta puuvajaan. Ilman apulaisia se sujuis ehkä jopa 10 minuuttiin, mutta täytyyhän talkooväkeä olla. En kyllä keksi minkä takia puitten kärrääminen on ländereitten mielestä niin mahdottoman mielenkiintosta.

Koko kööri pyörii jaloissa, kaivelee puupinon alta paljastuvaa maata ja juo pressun päälle kertynyttä herkkusadevettä, se on pal parempaa kun vesikupissa oleva.

Frida yrittää, juomisen lisäks, jopa kahlata siinä...

Matkalla puupinolta puuvajalle (JA toisinpäin) pitää venyttää sisäkumia neljän koiran voimin (joo'o Fridakin on viimein oppinut jutun jujun), Arska ja Viivi ei yleensä siihen menoon osallistu vaan yrittävät väkisin jäädä kärryjen alle...

Sillä aikaa kun lastaan pitää osa ajasta laiduntaa mettän reunassa. Jos ei oo laitumella, niin pitää tunkea kaatumassa olevan puupinon alle tai kiivetä puupinon päälle.

Omnomnom tuoreruokaa...

Puuvajalla on ehdottomasti tungettava eteen kun viskon puita vajaan tai sit voi peräti mennä vajaan ihmettelemään pitkin jo lähes katossa olevaa kasaa alaspäin pyöriviä pulikoita.

Tähänastinen saldo: yks varpaille tallattu Totoro, yks maitokärryllä tönästy Arska, yks klapiosuma Cello, yks vyöryvän puun tönäsemä Viivi, yks kenkä täys vettä ja kuus mutasta länderiä, tai no oikeestaan viis, Viivi on aina siisti.

Toisaalta tulee kyllä paukeharjotusta ihan valtava määrä kun toisinaan joku suorastaan makaa kärryjen alla kun heittelen puita kyytiin. Itseasiassa Frida kaivo sillä aikaa hirmu montun kärryjen alle kun täytin niitä, monttu paljastu kun läksin kärryineni liikkeelle.

Vahingosta viisastuneena Cello odottelee tätä nykyä tällä metodilla kärryjen tyhjenemistä

Puuvajaa täyttäessäni oon välillä miettiny, että minkähän takia nykyään ei enää löydy talkooväkeä. Joskus sillon parikytä vuotta sitten oli aina väkee, joka asu kerrostalossa ja halus tulla "maalle" viettämään kesäpäivää: tarjosin niille safkat ja sumpit, joskus saunaöölitkin, ja hups vaan, moni urakka, johon nyt menee päiväkausia, hurahti yhessä päivässä. Naapureitakin oli usein apuna ja vastavuorosesti olin itekin monet kerrat apuna millon missäkin projektissa. Vaan ajat muuttuu, ajat muuttuu, eikä välttis aina parempaan suuntaan.

Kuten niin monelle on tullut kerrottua: länderit tosiaan haluaa osallistua kaikkeen kybällä. Kerpeleitä ei vois vähempää kiinnostaa kipittää kärryjen perässä ees taas ja onneks niin, luulen ma. Tosin nyt kerpeleet ei mukaan kekkereihin pääsiskään kun Gretalla on juoksu ja ainakin Muru on vähän sen näkönen, että saattais alottaa myös, todennäkösesti myös Tiuku liittyy joukkoon. Onneks jätkät ei kerpeleitten juoksuista perusta, kunhan vaan kerpeleet pysyy tarhassa, eikä pyöri jätkien kanssa pihassa. Kai ne on oivaltaneet, että mission impossible.

Näyttelykoukeroita

2011-05-30T18:31:00.003+03:00

Lauantain valkeni sateisena, juur sellanen joka länderin toivenäyttelysää, jee ja jippii. Hetken siinä aamutuimaan jo näytti, että kirkastuu, mutta mitä vielä, vesisateeksihan se pukkas. Sitä samaa koko matkan, mutta Tuomarinkartanossa sentään oli pouta, mitä nyt muutaman tipan heitti siinä ennen kehää, vaan kehän jälkeen saatiin nauttia auringostakin.

Olin ilmottanut näyttelyyn Cellon, ihan huvin vuoksi vaan ja ilman ennakko-odotuksia, Cellon edellisestä näyttelykäynnistä kun oli melkeestä kolme vuotta. Niin ja pikkulinnut lauloivat, jotta paikalle oli tulossa myös juoksuinen, parhaita päiviään viettävä nuori neito. Enemmän odotuksia oli sitten kasattuna Fridan niskoille kun ei huonosti olleet menneet pentunäytelmätkään, että sitä ekaa sertiä oltiin jahdissa...

Cello oivalsi ihan tuota pikaa, että jee, täällä on Nainen, hyväntuoksuinen Nainen, ja täällä on tuo kaksjalkakin, joka oli mukana kun Cello Ropan tapasi. Sen jälkeen jokainen Cellon harmaa aivosolu laskeutui palleihin, palautuivat paikoilleen vasta kotona. Kehä meni siis ihan aivottomasti.

Pöytäily sentään oli hallussa, siitä tuli tuomarilta ihan suullisia kiitoksiakin kuin kiltisti Cello pöydällä patsasteli.

Vaan näin sujui ravi ja ravi sujui näin,

tästä meni HÄN ja hän meni tästä näin.

Nähtiin vähän raviakin... mut vähemmän.

Seisominenkin oli niin ja näin, tosin ois se huonomminkin voinut mennä, mut myös pal paremmin.

Eri kera SA:n saatiin kuitenkin ja kaikesta huolimatta. Ja kun ei muita uroita paikalla ollut, niin se oli sit samalla PU1.

Pikavaihdolla Cello Fridaan, pikavaihdot on Fridalle (vielä) tuntemattomia, joten se oli vähän häkeltyneen oloinen. Pöytäily sujui siitä huolimatta ihan hyvin, joskin jossain kohti Frida kyllästyi kun tuomari kaivoi kai nielurisatkin, että onko ne tallella, mut ei tuomari siitä pienestä venkoilusta ollut moksiskaan.

Liikkuminen Fridalta sujui, vaikka sillä olikin hieman ongelmia ymmärtää, että näyttelykehä voi olla ulkona. Seisominen puolestaan meni aika nappiin, vaan sitä onkin harjoteltu erilaisilla pinnoilla niin ulkona kuin sisälläkin, ihan vaan valokuvauksen nimissä.

Tuloksena ERI kera SA:n ja siinä kohti tiesin jo, että saadaan sertikin kun kaikki muut nartut oli jo valioita, kaik paineet siis hellitti.

Paras narttu kehässä sitten Frida pistikin jo lekkeriksi. Ravaaminen meni ihan ok, mutta siinä kohti kun muut seisoa pönötti niin hienosti, niin Frida vaan riekku. En tosin siitä stressiä ottanut, serti oli päivän tavote, sijotus sivuseikka.

Toisaalta en kyllä ollut yhtään pahoillani PN2-sijotuksesta.

Sitten oli Cellon vuoro mennä vielä kerran kehään. Ois me voitu se ROP ihan suoriltaan Fyralle antaa, turha sitä kierrosta oli ravata, se kun näytti Cellon osalta tältä. Tohon vois kuvitella puhekuplan: Nainen, Nainen, Nainen. Ohhoijaa.

Ois voinut mennä vähän paremmin jos Fyra ois mennyt edellä.

Ja näinhän se päättyi

Cello VSP ja Fyra ROP

Kehän jälkeen siirryttiin vähän sivummalle ja pidettiin "perhetapaaminen". Tällä kertaa Cello oli tosin pal kiinnostuneempi tyttärestään Sissistä kuin ex-morsio Ropasta.

Cello, Sissi ja Roppa

Tulokset niitä kaipaaville:
Helsinki 28.5.2011
tuomari Natasa Blanusa, Kroatia
Raasillan Aurum, Sissi PEK1, KP, ROP-pentu
Cello von der Cookie-Box, Cello VAL ERI, VAK1, SA, PU1, VSP
Fannimer Angelica, Fyra VAL ERI, VAK1, SA, PN1, ROP
Weluis Beautiful Delilah, Frida JUN ERI, JUK1, SA, PN2, SERT
Jazzmo Funk, Roppa VAL ERI, VAK2, SA, PN3
Jazzmo Duo, Duo VET ERI, VEK1, SA, PN4, ROP-veteraani

KIITOS kaikille paikalla olleille seurasta!!

Sekalainen soppa

2011-05-26T19:15:00.001+03:00

Osa tästä tekstistä on maannut luonnoksena jo pitkän tovin, siitä ei vaan tullut ajallaan valmista. Vaik iso osa näistä jutuista on jo historiaa, niin tulkoon julkaistuksi nyt kuitenkin, eikä ne ole nämäkään tapahtumat aikajärjestyksessä. Lukekoon ken haluaa, skipatkoon ketä ei kiinnosta.

Kiviäkin kiinnostaa...

Miten kävikään taannoin meidän mutamoosekselle (tuolla 16.huhtikuuta kohdalla) seuraavan päivän näyttelyssä. Pesemään me Frida jouduttiin, ei auttanut mikään, ja kyllähän siitä turkista sitten tuli suullista sanomista tuomarilta, vaikka kuin pestiin karkean turkin pesuun tarkotetulla shamppoolla. Het kysyi, jotta onko pesty koira ennen näyttelyä, johon ei auttanut kun todeta, että kyllä, näin tehtiin kun neito oli jossain mutaojassa uinut. Onneksi tuomari ymmärsi pennun elämää ja totesi lopulta, että no ainakin pennulla on ollut hauskaa.

Frida ROP-pentu

Frida vietti kahden viikon sosiaalistumisloman Tamperestissa Adeinan lauman hellässä huomassa ja palasi äitienpäiväksi kotiin. Olikin todella iloinen ipana, kun kotio pääsi. No pojat tietty luuli, että holaa, siinä tulee heille morsio (miten niin ovat oppineet, että heille voidaan autolla tuoda naisia kotipihaan... ohhoijaa) ja voi jösses sitä viikon mittaista Fridan peräpeilissä hiihtämistä. Lopulta onneksi kovapäisinkin (tällä kertaa Totoro) antoi periksi ja rauha laskeutui taloon (kunnes Heddalla juoksut alkaa).

Frida sosiaalistumislomalla, kuvassa Kuje, Amanda, Pila ja Frida

Silmäpeilissä käytiin 9.5. trion Cello-Hedda-Totoro kanssa. Kaikki kolme saivat terveen paperit kotiin tuomisiksi, josta olen todella iloinen. Ihan hienosti trio käyttäytyikin, vaikka ell-asemalla oli paljon koiria, joista osa haukkui ja hyökki kohti, oli juoksevia lapsia, lastenrattaat, häkkejä jne. ja tuntui, että ne kaikki olivat koko ajan liikkeessä johonkin suuntaan. Erityisen tyytyväinen olen Heddan käytökseen, sillä kun on edelleen vähän pöytäongelmaa, eikä aina niin vähänkään, ja jännäsin aika paljon miten silmätarkki menee kun pöydällä on oltava ja ell oli vielä nainen ja naiset on Heddan mielestä pöydällä seistäessä pal pelottavampia kun miehet. Vaan hienosti meni, josta rohkaistuneena ilmoitin Heddan näyttelyynkin.

Kellä täällä on pöytäongelma??

Sitten elämän kauhun hetkiä: Viivi katosi aamupäivällä 2.5.

KePo oli koirien kanssa kotona ja oli ottanut koko köörin pihalle kanssaan. Hällä on kyllä taipumusta uppoutua puuhiinsa ja unohtaa ympärillä pyörivä maailma. Viivi taas ei ikinä, milloinkaan, koskaan, ole lähtenyt mistään pihasta, ei aidatuista eikä aitaamattomista, ei yksin eikä muitten perässä. Koskaan ei kuitenkaan kannata sanoa ei koskaan.

Seuraava osio sitten KePon kertoman mukaan, ite olin nimittäin töissä. KePo aikansa askarreltuaan alkoi kerätä laumaa kasaan. Kaikki muut olivat paikalla, mutta Viivi uupui. KePo vei ensin muut koirat sisälle ja aatteli sitten hakea Viivin portilta, siellä se usein istuu Arskan kanssa oottelemassa meikäläistä kotio, saattavat istua siinä tuntikausiakin. Oli KePo kyllä hieman ihmetellyt kun Arska oli tullut istumaan häntä lähelle, sanoinkin, että siinä ois pitänyt hälytyskellojen alkaa soida, Arska oli tullut kertomaan, että asiat ei nyt ole ok.

KePo oli jo etsinyt Viiviä pitkin tonttia siinä vaiheessa kun soitti mulle. Sanoin, että lähden kotio het kun vaan töiltäni pääsen ja että hänen pitää ilmotella Viivin katoamisesta poliisille, eläinten löytötaloihin yms. paikkoihin. Kun sitten kotiuduin, niin ei ollut vielä mihinkään soittanut, oli vaan ajellut autolla kaikkia teitä, joille saattoi kuvitella Viivin menneen.

Otin Arskan mukaani ja pyysin etsimään Viivin, Arskahan on harrastanut koiraetsintää, ja niin mentiin. Lepikontien päässä Arska ilmaisi, että Viivi on mennyt Turuntielle. Great, tosi hienoa. Ei kun takasin kotio tarkotuksena ottaa auto ja lähteä ajamaan siihen suuntaan, jonne ikinä milloinkaan en olisi uskonut sokean koiran menevän: kohti moottoritietä, kun kerran valinnanvaraa reiteissä olisi ollut ihan runsain mitoin.

Arska

Sillä aikaa KePo oli saanut soitettua poliisille ja poliisin kehotuksesta hätänumeroon. Hällä oli juur hakusessa löytöeläintalojen numerot kun ensin soi KePon luuri: kuvauksen mukainen koira oli viety ilmeisesti Viikkiin. Ja ei, koira ei ollut loukkaantunut vaan kunnossa. KePo sai löytäjän numeron johon soittaa ja varmistaa, että koira tosiaan oli viety Viikkiin. Vaan ennen kuin ehti soittaa, niin meikäläisen luuri soi: Viikistä soitettiin, että SKL:n tietojen mukaan omistan koiran, joka on tuotu heille. JEEE, saatoimme huokaista helpotuksesta, Viivi oli löytynyt ja ihan varmasti Viivi, koska kerran siru oli luettu ja sen avulla yhteystiedot haettu.

Ei kun autoon ja keula kohti Viikkiä ja voi sitä jälleennäkemisen riemua, Viivi ei tiennyt miten olisi ollut. Fyysisesti Viivi oli ok ja psyykkisestikin vaikutti olevan kunnossa. Oli kyllä loppupäivän hyvin levoton, vasta illalla kun mentiin yöunille, uskalsi rentoutua ja nukkuikin sitten niin syvää unta, että ei varmaan normaalisti ikinä. Aamulla vällyjen välistä kömpi esiin vähän kankea koira, köpötteli koko päivän sen näköisesti, että on lihakset jäykät ja kipeät. Vaan toisen nukutun yön jälkeen meillä on taas ollut ihan oma itsensä Viivi.

Mitään muita muutoksia en ole Viivin käytöksessä huomannut kuin se, että väistää helpommin kättä ja reagoi liian liki tuleviin autoihin, muuten ei liikenteen melusta piittaa. Taitaa olla tytöllä hermorakenne kohillaan ja miks ei olis, onhan se selviytyjien sukua.

Viivin vauhti entisellään: Frida, Hedda, Totoro ja Viivi

Miten sokea Viivi löysi aidasta aukon ja vielä arvasi tunkea siitä läpi, on täysi arvoitus. Miksi Viivi lähti moottoritielle kun muitakin vaihtoehtoja olisi ollut? On monta kysymystä, joihin emme ikinä saa vastausta, pääasia kuitenkin, että Viivi on kotona ja kunnossa. Koko tontin ympäri kulkeva aita käytiin taas kerran läpi ja tallipihalle tehtiin tuplaporttisysteemi, jotteivat koirat pääse näkymättömiin talon toiselle puolen, kun ite puuhaa toisella puolen. Piha-aidan korkeutta nostettiin ihan reilusti 90 sentistä 150 senttiin.

En tiedä lukeeko Viivin moottoritieltä pelastanut ihminen koskaan tätä blogia, mutta haluan siitä huolimatta vielä kerran kiittää häntä siitä, että pelasti Viivin ja toimitti Viikkiin turvaan. Sanat eivät riitä kertomaan sitä kuinka kiitollisia olemme.

Kauhunhetkistä arkisempiin asioihin.

Totorolla oli taannoin tilaisuus tavata morsionsa Das ja tyttärensä Zum. Totoro tietty riemastui ihan hirmuisesti, sen mielestä Das oli selkeästi tullut uudestaan miehelään ja kesti tovin ennen kuin jätkä tajusi, että no ihan kylään muuten vaan.

Vähän niin kun perhepotretti

Viime viikonloppuna saimme nauttia Porthoksen vierailusta. Harmi, että Gretalla oli juur juoksut, ei päässyt velipojan kanssa leikkimään, varmasti ois vauhtia riittänyt kun kerran Muru-äidilläkin riitti...

Porthos, Muru ja linssilude Frida

Kesä on koittanut ja etsi nami -leikki.
Etsimässä Arska, Hedda, Totoro, Frida, Cello ja Viivi

Oltaisiinkohan nyt joltisen ajantasalla...

MmmmmMuffinssi

2011-05-24T17:01:00.005+03:00

Mmmm kahvia, mmm piirakkaa...

MUFFINSSI!!!!
Hei, et kai sä tosissaan meinaa sitä syödä?? Kato me ei saada ottaa mitään pöydästä, tiedätkö, pitää oottaa tälleen kiltisti, että annetaan, jos annetaan.

Eikä me mitään ooteta. Mulla on suunnitelma: mä kato nappaan sen tosta ihan äkkiä, eikä kukaan huomaa mitään kun ne luulee, etten mä osaa.
Ois se kyllä hyvää...

Hei, mihin se nyt joutu? Et kai sä vaan vahingossa nielassu sitä???

No en! Huuliani vaan livoin, nih. Se hävis jonnekin, näätkö: lautanenkin on poissa.
Sä söit sen, sä söit sen!!!!

Mee pois senkin ahmatti!!!!

Mmmmmm Muhvinssi!

Ei kun tuukin takasin, sä mitään syöny.

Minäkö kapinen rakki?

2011-05-20T17:23:00.002+03:00

Elämän totuuksia: ilmoita koira näyttelyyn ja hokkuspokkus siltä putoaa turkki, ellei nyt ihan ilmoittaumista seuraavana päivänä, niin viimeistään pari viikkoa ennen näyttelyä. Että näillä eväin sitten Lohjalle ja erkkariin... Huoh!

Tästä tänään alotettiin:

Tähän tänään lopetettiin:

Eikä loppua näy...

Vapputunnelmia

2011-05-01T19:05:00.003+03:00

Vuosien grillailujen jälkeen kaasugrilli päätti siirtyä eläkkeelle, joten edessä oli uuden grillin hankinta just vapun alta ja vanhan kaasukäyttösen tilalle meille muutti hiilitoiminen pallomöllö ja sehän oli sit vähän hakusessa, et kuis sellasta nyt pitikään oikeen sytytellä...

Pahimmat lieskat ei tallentuneet kameraan, kun kesti tovin hakea aparaatti esiin, mut ihan komeet lieskat ne on nääkin. Loimuava alku vapun vietolle. Burn baby burn...

Totorosta kehkeytyi varsinainen vappupallohullu, se jahtasi palloja hullun kiilto silmissään ja rikkoi aika monta, eikä ollut pamauksista moksiskaan.

Heitä jo, heitä jo, heitä jo...

Jee!!!!!

Pallo, pallo, pallo!!!!

No ei oo poika ainakaan isäänsä tullu, tuumii Cello.

Vappuheila... ei kun Hedda.

Uupunut pallohullu.

Miksu on jo nuorena ymmärtänyt, että vappuna kannattaa kurkkia vappuhameitten alle... tai ainakin piiloutua puseronhelmoihin.

Neiti Naurusuu.

Juu, ja saatiin me syömistäkin liekehtivästä alusta huolimatta, oli lihaa ja kalaa ja makkaraa ja jäi koirillekin.

Vappupäivänä ei kellään päätä särkenyt aattoillan kuohareista huolimatta. Näin professionaalisti nörtti ohjaa, vaikkei koskaan ookaan agia harrastanut.

Toivottavasti kaikilla lukijoilla oli onnistunut vappu.

Talvitakit narikkaan

2011-04-28T18:31:00.003+03:00

Arska heitti pääsiäisenä talvipompan narikkaan. Arskan turkkia ei enää kastraation jälkeen ole nypittyä saatu, se on yhtä pehmeää pumpulia, joten on ajettu koneella, mut nyt kone mokoma sano kai sopparinsa irti, ei se ainakaan mitään leikannut, teki vaan kaljukoloja, joten Arskan kesälook on tehty saksilla. En usko, että äijä oli siitä pahoillaan, koneen surina ei oo mitään Arskan favoriittia.

Arska ennen...

ja jälkeen.

Ei hullumman näkönen 11,5-vuotias; selkälinja suora, vatsalinja napakka ja kylkiluutkin löytyy, ryhdikäs kokonaisuus siis ja virtaakin kun teinipojassa

Arska ja Viivi

Tervetuloa kesä!

Kesä tulee ja kumi laulaa

2011-04-24T20:02:00.002+03:00

Cello palas perjantaina takasin kotio pitkältä "evakkomatkaltaan", eikä kodin rutiineihin sujahtaminen ole sille ongelma ollut. Olipa hoitopaikassa hommattu jätkälle agilitykilpailukirjakin, vaikken usko Celloa radoilla nähtävänkään, joten ainoa hyöty lienee se, että pieneksi on poika todettu, kaikki 41 cm.

Cello

Vaihdossa lähti Frida kahden viikon sosiaalistumisturneelle. Vähän oli neito sen näkönen, että mitä ihmettä ja kummaa, vaan hyvin on kuulemma mennyt, mitä nyt on jo ehtinyt kairata reiän kevythäkkiin ja jotain sellasta pientä... ohhoijaa.

Edestä taapäin: Pila, Amanda ja Kuje. Oikealla Frida.

Kesä tulee ja kumi laulaa, kyllä oli Totoro iloinen kun isipappa Cello palasi venyttämään sisäkumia, koska alottamalla kaksin hurjasti äristen porukkaan saa houkuteltua myös tytöt.

Totoro, Cello, Hedda ja Viivi.

Hymyilevä hulmuhelma...

eli Totoro, jolta nyppimättä rintamus ja mahanalus, niin ja vähän vielä on villahousujakin jäljellä.

Tänään oli ulkona tosi lämmintä, aivan kesäisen lämmintä. Onneks on vielä lunta jäljellä ja siinä on mukava käydä itteään viilentämässä...

ainakin Viivin mielestä. Samalla voi haukatakin kinoksen kulmaa, kunhan ensin vähän kaivaa, ettei tartte likasta pintaa purra.

Palloilukausikin on alkanut.

Arska ja pallo.

Kaunis Hedda ja maitorattaat.

Eilinen meni Sysmässä, koiritta tosin, 70-vuotispäiviä juhlien ja kyllä vaan oli hauskaa, todella hyvä meininki. Tänään puolestaan Vihdissä toisilla synttäreillä, tosin vähän nuorempaa vuosikertaa (13v). Huomenna jos vaikka sitten ois ihan kotona ja söis lammasta perhepiirissä.

Iloista pääsiäisen jatkoa kaikille!

Iloista Pääsiäistä!!

2011-04-22T21:46:00.004+03:00

ps. Kakkumaakarin kunniaa en itelleni ota, se kuuluu Mimmulle
(kuvagalleria vaatinee kirjautumisen Facebookiin, sorry)

Kevät, kuljen mutapihan rantaan...

2011-04-16T17:03:00.002+03:00

Kevät ja lämpömittarissa, varjon puolella, +14C. Ei paha, ei paha. Jospa kesä sieltä kuitenkin tulee, vaikka välillä on tuntunutkin siltä, että ei tule. Tänään oon jopa haravoinut pienen plätin pihaa ja raparperin punaset "silmut" sieltä kurkki vastaan kun varovasti raavin risut ja lehdet päältä pois.

Arska puolestaan löysi raparperin alkujen sijaan pallonsa.

Arskan kesälook on kyllä vielä hakusessa, lämpimät talvivermeet edelleen päällä.

Lunta meidän pihasta löytyy edelleen, eikä varmaan ihan parissa päivässä lopu.

Tänään nautittiin lumipallojen heittelystä.

Pahin kuramössö, joka on het takaoven edessä, on suojattu pressulla.

Viivin mielestä pressu on tosi jees, kiva kun joku on järkännyt kuivan ja kurattoman pissipaikan...

Sisäkumikin löytyi portaan pielestä jään alta.

Pesasin sen männäviikolla ja tänään se oli ekaa kertaa sitten viime syksyn käytössä.

Heddan mielestä voitais mennä sisälle, jo tässä on riittämiin kastuttu.

Pensaat tulee harventaa ennen kasvukautta tuumii Totoro.

Kevät, kura ja Fridalla huomenna näyttely...

Juoksuja ja näytelmiä

2011-03-21T19:10:00.000+02:00

Ihan ensin miljoonat onnittelut Porthokselle, joka niitti mainetta ja kunniaa männä viikonloppuna molempina päivinä, tarkemmat tulokset voi lukee tuolta meitin kotisivuilta. Sydämelliset onnittelut myös Porthoksen taustajoukoille ja lämpimät kiitokset handlerille!!!

Juhlasta arkisempiin asioihin.

Perjantaina, aika yllättävään aikaan, nimittäin noin 20.30, kun istuin iltapalalla punkkulasin kera, soi puhelin ja ell siellä soittaa Viivin pissinäytteestä... Hetken kesti ymmärtää, että se oli tosiaankin ell puhelimen toisessa päässä, eikä pennunkyselijä tai joku perjantai-illan häirikkö. Onneks "alotuspuhe" oli sen verta pitkä, että ehdin kartalle ennen kun oisin vallan munannut itteni. Viljely oli puhdas. Seuraavaks kokeillaan sit varmaan "pidätyskykylääkitystä".

Lauantain alotin Totoron esittelyllä, kaikkea ne ihmiset haluaakin nähdä. Herraa kiinnosti kyllä pal enemmän Viivin, Heddan ja Fridan "pissilätäkköjen" ettiminen kun mikään vieras ihminen, joten poika paineli puoliks nypitty turkki hulmuten pitkin pihoja. Arska ja Viivi huolehtivat edustamisesta pyörimällä jaloissa. Yritin kyllä sulkea parivaljakon portin taa, takapihan puolelle, mut siitä vasta älämölö nousi, joten jotta saattoi keskustella, niin piti antaa duon hääriä vapaasti. Teimme ehkä taas jonkin sortin vaikutuksen, minkä sortin, sitä en tiedä.

Luntakin pukkas tulemaan koko armaan lauantain... huoh. Varmaan yks kymmenen senttiä tuli taas lisää ja lumitöitä oli pakko vähän tehdä, vaikkei kyllä suoraan sanoen jaksais enää yhtään kiinnostaa moinen duuni ja siitä menin, mistä aita on matalin. Arskankin turkin jouduin sulattelemaan pariin otteeseen päivän pitkin, kun arvon herra keräs kunnon lumipaakut matkaansa.

Sunnuntaina oli vuorossa Fridan pentunäyttely, onneks taas tossa ihan naapurissa vaan, tosin olipahan hieno keksintö järkätä samassa paikassa kaks näytelmää yhtä aikaa, pentunäyttely ja joku muu näytelmä, beaglejen päänäyttely tai joku sellanen, jos nyt oikein käsitin, koskapa parkkitila kertakaikkiaan loppui kesken. Mekin nökötettiin kiltisti jonossa autuaan tietämättöminä parkkitilanteesta, vaan siinä kohti kun poliisiauto hurahti "väärää puolta" ohi, niin meikä päätti lähteä kävelemään kohti näyttelypaikkaa ajatuksella, että jos siellä on jotain poliisin vaativaa, niin voipa olla, ettei perille ennätä "ikinä". KePo jäi jonoon auton kanssa.

Siinä sit Fridan kanssa yritettiin tarpoa kohti näyttelypaikkaa kun vastaantulijoista suurimmalla osalla oli omasta mielestään niin SUURI auto, että olivat ajaa meikäläisen varpailta, pari kertaa teki suoraan sanoen mieli potkasta, vaikkas tilaa ois ollut väistääkin. Missähän järkättäis ihmisille kursseja "opi oman autosi ulkomitat". Ohhoijaa.

Perille päästyäni vähän kyselin ja siinä kohti kävi ilmi, ettei parkkitilaa kertakaikkiaan ollut, sitä mukaa pääsi autoja parkkikselle kun porukkaa lähti sieltä pois.

Näyttelypaikallakin oli ihan mielettömän ahdasta. Liekö jossain kohti sisätiloissa järkätyt koiranäyttelyt saman käytännön edessä kuin kissanäyttelyt: viimeisinä ilmottauneita karsitaan koska kaikki ei vaan mahdu. Toivottavasti siihen ei jouduta, mut kyllä paikalla ois sentään kiva mahtua ees hengittämään ja varsinkin pentunäyttelyssä ois kiva, jos ensikosketus näyttelymaailmaan ei pennulla (ja ehkä omistajallakin) ois ihan noi kaoottinen. Toisaalta jos tosta selvis kunnialla, niin Messari on kakunpala, siellähän on suorastaan ruhtinaallisesti tilaa tohon näyttelyyn verraten.

Fridalla on tosiaan ne juoksut. Onneks pennut ei vielä niin ymmärrä noista asioista, joten poikakoirat lähinnä nuuhki ilmaa meidän ohi mennessään, häkkiä kun ei ollut toivoakaan näyttelypaikalle saada, joten sinne ei päästy Fridaa piilottamaan, mut yritettiin pitää Frida kuitenkin tarkkaan poissa muitten nenän edestä, erityisesti urosten.

Esiintyminen kehässä sit oli mitä oli, kun mielessä oli vaan matossa olevat hajut, joten juokseminen oli nenä maassa hönkäämistä ja seisominen, joka on ollu tähän asti ihan idioottivarmaa, oli sellasta häsäämistä, että hävetti. Pöytään olen kyllä tosi tyytyväinen, Frida ei väistänyt, vaikka tuomari tuli aika ronskisti. Tuloksena ROP-pentu. Loppukehiin ei tällä kertaa jääty kanssakilpailijoita kiusaamaan, siellä ois väistämättä ollu Fridan peppu jonkun nenän edessä...

Näin herkkupäivien alkaessa puskea päälle Totoro on joutunut siirtymään häkkimajotukseen yön ajaks (huolimatta sydäntäsärkevän vetoavista katseistaan), se kun jatko yömerkkailujaan Fridan hullaannuttamana. Nyt on öisin rauha talossa ja enää (toivottavasti) vajaa pari viikkoa piinaa jäljellä. Meinaan on tää päiväsaikaankin aika rassaavaa kun koirat ei oo tottuneet päiväkausia kestävään "aitaamiseen" tyyliin, sun vuoro olla keittiössä ja muut saa olla olkkarissa, no nyt on sun vuoro olla olkkarissa muitten kanssa ja sä meet puolestaan yksinäs kökkimään keittiöön. Nytkin Frida, joka on vuorostaan kyökissä, marisee koko ajan, siinä kun Totoro makaa onnellisena korissa tossa mun jaloissa. No aikans kutakin.

Kastemekko, kakku, korut ja koiria

2011-03-17T18:46:00.009+02:00

Minäkö laiska blogin päivittäjä nykyään? En suinkaan, aika vaan suhaa ohi sellasta vauhtia, etten perässä pysy. Ja ehkä siinä sivussa suhaan itekin välillä ohi, etten perässä pysy... ööö... joo, no eteenpäin.

Viime sunnuntaina kastettiin Valon päivänä päivänvalon nähnyt päiviemme Valo. Ei, ei Valoksi, vaikka oishan sekin ihan kiva nimi ollut , mut ei, ei tällä kertaa kuitenkaan Valon päivänä syntynyttä Valoa. Valon sijaan pikku prinsessa Ruttu sai nimekseen Minja Kristiina.

Vähän täytyy kehua, kukas se kissan hännän nostaa, ellei kissa ite, että oon ihan ite, omin pikku kätösini, virkannut tuon kastepuvun. Siinä on kastettu kaik kolme tytärtäni ja nyt tyttärentytärkin.

Eikä se ole omena kauas puusta pudonnut käsistään on näppärä keskimmäinenkin, kas tässä hänen ihan ite, omin pikku kätösin tekemä ristiäiskakku, siis myös nuo jok'ikinen koriste.

Juu, on ne käsistään näppäriä myös vanhin ja nuorin, kumpikin tavallaan, vanhimmainen värkkää ihania käsityöjuttuja ja nuorimmainen piirtää loistavasti.

Ristiäiset meni ihan hienosti. Ainoa juttu, joka jotenkin ärsytti ja toisaalta nauratti, oli se, että kastetilaisuudessa pappi koko ajan pyörähteli "seurakunnan" ja lapsen väliin, valokuvasaalis itse kastamisesta on siis hyvin niukka, vaikka kuin yritin kipittää ympäri kappelia, että ois paremmin ollut tilanne kameran linssillä, ainoa "virallinen valokuvaaja" kun olin. Miksun kastanut pappi oli tässä asiassa pal näppärämpi, hän aina katsoi, ettei seisonut edessä, joten hyviä kuvia on paljon ihan siitä kastemaljaltakin. Niin ja jos kuvaajat nyt unohdetaan, niin näkeehän se "seurakuntakin" paremmin, jos ei pappi seisoa pönötä koko ajan eessä.

Tänään oli ihana historiallinen päivä
yli 26 vuoden sovittu "avioliitto" pankin kanssa päättyi ts. velat on nyt maksettu ja velkavankeus päättynyt, ainakin tältä erää. Vähänkö siisti fiilis, siis uskomattoman upea. Jess!!!

Vaan siirtykäämme koira-asioihin...

Viivi kävi tänään eläinlääkärillä, ihan vaan hammashoidossa eli hammaskivet poistettiin, mut samalla tietty oli hyvä vilkasta muitakin juttuja, joten tutkittiin Viivin korva ja polyyppitilanne. Korvassa on tällä hetkellä kaksi polyyppia, vaan tilanne rauhallinen, joten ei hätiä mitiä. Samalla tutkittiin Viivin rakko, Viivi kun on keksinyt pissiskellä esim. sohvien taa aika ajoin... Mitään ei löytynyt, tai no viljelyn tulokset on vielä tulematta, mut ainakaan mitään kiviä tai kiteitä ei ollut, eikä kasvaimia. Jos viljelykin on puhdas, niin Viiviä odottaa "inkontinenssilääkityksen" kokeilu.

Viivi

Arskassa on alkanut tuo ikä valitettavasti näkyä, alkaa ilmeisesti ainakin kuulo heiketä samoin hajuasti ja kun näkökykyä ei ole, niin alkaa varmaan olla toisinaan hippasen ahdistavaa. Niinpä Arskalle "määrättiin" D.A.P (juu ja Arska ei ollut mukana vaan ootteli reseptiään kotona). Sitä Nlan M&M:stä hakiessani tuli Arskan ongelmat puheeksi ja sain kokemuksen syvällä rintaäänellä annetun vinkin "äijävalmisteesta" (Gerivet). Katotaan mitkä on vaikutukset vai onko niitä. Kaikkea pitää kokeilla paitti mitä kaikkea se nyt olikaan kun ei pitänyt.

Fridan juoksu etenee ja Totoro alkaa reagoida, joten nyt ei molempia oo enää pidetty samassa tilassa yhtä aikaa. Ei Totoro mitään hirmuista kohkaamista harrasta, mut sen verran kuitenkin, ettei voi samaan tilaan enää päästää ees valvovan silmän alla. Niin ja aamun iloksi merkkas Fridan häkin alla olevan lipaston (Frida nukkuu siis yönsä häkissä, ihan turvallisuussyistä), että se iskee äkkiä häkkiä Totorollekin, jos tollasta käytöstä alkaa esiintyä. No ei tässä enää oo kun pari viikkoa piinaa ja sit se on Fridan osalta ohi.

Mut kyllä se totta on, että pojilta lienee viisainta poistattaa pallit kohta puoliin, elo on menny sen verta levottomaks kun näitä narttuja tässä on, eikä ne juoksujaan samaan aikaan pidä. Enkä usko, että on pojillekaan terveellistä käydä noilla kirroksin monta kertaa vuodessa, tällä erää sentään Cello on lomailemassa ja koettelemassa Adeinan hermoja... En edelleenkään suosittele uroksia ja narttuja saman katon alle, ellei sitten ole "lehmän hermot" ja ylettömän kärsivällinen, tai toisen sukupuolen edustajat on leikattuja.

Lopuks vielä pari kuvaa...

Tää optinen harha on pakko laittaa: Greta ja kaksijalkainen Tiuku kilpasilla.

Kevät keikkuen tulevi

Nyt kutsuu sua Kuusamo...

2011-03-12T21:01:00.004+02:00

Tänään tapahtu dognappaus, suosiollisella siunauksellani tietty, ja pahaa aavistamaton Cello lähti valloittamaan maailmaa... tai no, ei ehkä sentään maailmaa, mut ehkäs osaa Suomesta kummiskin.

Toivotamme Cellolle onnistunutta ja antoisaa lomareissua. Ellei muu, niin ehkäs edes se eturauhanen vähän, naisseurasta huolimatta, lepää

Me jatkamme levottomien aikojen elämistä kahden uroksen voimin, Fridalla kun alkoi juoksut. No Arskaa ei pal juoksuset nartut kiusaa, kummasti pallien puuttuminen rauhottaa, mut katotaan kuin kauan menee ennen kuin Totoro muuttuu mahdottomaksi, nyt tuo ainakin kuorsaa Arskan ja Fridan vieressä kaikessa rauhassa.

Ja koska Frida alotti juoksunsa, niin se tarkottaa, minkä olen käytännössä ja vuosien saatossa huomannut, että myös kasvu alkaa päättyä. Jos multa kysytään, niin ois tota kokoa vähän enemmän saanut tulla. Toivon, että vielä juoksun päätyttyä ees sen pari senttiä ottais korkeutta lisää, jotta ois kunnolla ees Viivin kokonen, joka on noin 38 cm. Näyttelyitä ja rotumääritelmää aatellen vähintään toi määrä pitäis saada kasaan.

Entäs sit Fridan pää, se on pieni, enkä oo todellakaan ainoa, joka on sitä mieltä. Frida onkin saanut uuden lempinimen Kääpiöpää, lyhyesti Kääkkä vaan. Jos vaikka muuten Frida on noin about Viivin kokoluokkaa, hintelämpi vaan, niin pää Viivillä on varmaan kaks kertaa isompi kun Fridalla. Heddankin pää on tosi pal isompi ja Heddankaan pää ei oo mitenkään iso, pienempi kun Viivillä, vaik Hedda on muuten Viiviä isompi (niin eikä Viivi oo mikään jättipää, jos joku alko niin aatella).

No asiat menee kun on mennäkseen, mut jos ei Frida saa vähän "lisää päätä", niin saattaapa olla, ettei tartte näyttelykehiä enää pentuluokkien jälkeen pal kierrellä, ei tolla babyface -lookilla. Vaan antaa nyt ajan kulua, katotaan kesän kynnyksellä tilannetta uudelleen.

Ja nyt ei kun täytyy toivoa, josko Gretaan tarttuis Fridan juoksut...

Kerpeleitä, onhan heitä

2011-03-09T19:26:00.004+02:00

Jos viime viikolla esittelin ländereitä niin tällä viikolla olikin sitten kerpeleitten vuoro. Tietty hyödynsin tilannetta siinä mielessä, että otin Fridan mukaan ulos, jotta se sai tavata pari mukavaa vierasta sosiaalistamismielessä. Päätös osoittautui muutenkin hyväksi, meinaan Frida puolestaan juoksutti kerpeleitä pitkin Lepikontietä, joten kerpeleistäkin irtosi "katsojille" enemmän kuin ois ilman Fridaa irronnut.

Frida toimi jäniksenä ja Greta ja Tiuku juoksivat perässä. Jos juostais suoraa tietä ilman mutkia, niin luulenpa, että Frida jäis toiseks tolle kaksikolle, vaikka onkin nopea ja ketterä, on Greta ja Tiuku kuitenkin sen verta nopeita. Ketteryydessä Frid kyllä voittaa, joten Frida siis jallitti Gretaa ja Tiukua juoksemalla auton ympäri. Vaan ei ne ole tyhmiä kerpeleet, äkkiäkös kaksikko keksi, että tehdäänpä yhteistyötä: Greta toiselta puolen autoa, Tiuku toiselta ja kas Fridalla olikin täys työ pärjätä kisassa...

Murua ei juokseminen pal jaksanut kiinnostaa... tai no kerran; silloin se näki mun kaivavan nameja taskusta. Mut hei, tuli todistettua, että Muru juoksee edelleen ihan sujuvasti kun tarve vaatii. Muuten Muru lähinnä kerjäs rapsutuksia vierailta ja yritti kaivaa namit meikäläisen taskusta.

Ois kyllä pitäny olla kamera mukana (ja valoa tietty sit enemmän), ois saanu kunnon action-kuvia kerpeleistä. Mitä opin tästä: seuraavan kerran kun yritän saada kunnon juoksukuvia kerpeleistä otan Fridan avustajaks.

Mitäs muuta. Juu, yritin tänään järjestää itteni petipotilaaks kaatumalla takaoven portaikossa. Katoin kyllä, että joo jäässä on ja märkä on, täytyy mennä varovasti ja sit menin varovasti pärsseelleni. No ainakin menin niin varovasti, etten lyönyt itteeni mihinkään, ei siis mustelman mustelmaa, enkä rikkonut vesipulloa, joka mulla oli kädessä. En myöskään kastellut Länderi-lehteä, joka mulla oli toisessa kädessä. Niin nopeesti olin taas jaloillani, ettei ees vaatteet kastuneet. Se oli vähän kun hidastetussa filmissä; seurasin ihan kun ulkopuoleltani kuin lihakset teki työtä ja sai kropan väistämään iskun toisensa jälkeen, aika vinkee tunne muuten. No nyt ne lihasparat on aika jäykän oloset ja hierojakin on vasta ens viikolla.

Ai miks mulla oli Länderi-lehti mukana? No olin just kaartanu pihaan, en vielä ees vaihtanu vaatetusta, ja aattelin lukasta lehden siinä auringossa samalla kun koirat riekkuu pihalla... Omakotiasumisen iloja

Hedda Hirmuinen 2 vuotta

2011-03-07T19:17:00.003+02:00

Hedda täyttää tänään kaksi vuotta. Jotenkin Hedda tuntuu toisinaan paljon vanhemmalta ja toisinaan taas miettii, että miten siitä voi olla vaan kaksi vuotta. No, kaksi vuotta yhtä kaikki.

Jos onkin Hedda nyt tullut naisen ikään, niin tavat on monessa kohti pikku kakaran tai murkkuikäsen. Fridan kanssa leikki maittaa, aika ajoin taas on teiniangsti päällä... toisaalta pitää niitä poikiakin jallittaa ja välillä voi iskeä vanha äijä Arskaakin. Onneksi on mistä valita, ihan mielialan mukaan

Hedda kotijoukkoineen onnittelee kaikkia sisaruksiaan aikuisen ikään pääsystä!

Tukka hyvin ja 7kk

2011-03-04T18:33:00.004+02:00

Tämän illan saldo tähän menessä: kasvikset kalapedillä valmiit ja Viivillä tukka hyvin. Tai no parit karvat näkyy (kun kuvista katoin) harottavan mahan alla ja karvasaappaat on jalassa, mut jalkakarvoja en kyllä nypi kun kert en nypi omianikaan. Varsinaista "ennen-kuvaa" mulla ei ollut, mut viime vuodelta yks Pian ottama, jossa Viivin karva on samassa jamassa, ainakin suunnilleen, kun se oli ennen kun alotettiin.

Hovikuvaaja oli piiloutunut jonnekin, varmaan sänkynsä alle, ettei joutuis taas koiria kuvaamaan, joten KePo napsi nää kuvat. Osaa KePokin kuvia ottaa, mut kyllä vanhimmaisen ottamat on aina parempia ja niitä on aina enemmän, suorastaan kymmeniä, joista valita ne parhaat, siinä kun KePon saalis on pari kuvaa.

Ensin ilman salamaa puolipimeessä...

sitten vähän tarkempi kuva Viivin uudesta lookista

Jää katsojan omaksi mielipiteeksi kumpi näyttää paremmalta turrikkalook vai siisti Viivi, mut Viivillä nyt vaan on sellanen turkki, että se on välillä nypittävä pois tai Viivi alkaa näyttää siltä, että sen hoito on kokonaan laiminlyöty sama kuin usein kampaa.

Ilmeestä näkyy mitä mieltä Viivi tästä kaikesta hässäkästä on

Ja koska kaikki haluavat pöydälle, sinne pääsystä oikeasti kilpaillaan, niin Viivin jälkeen pöydällä sai seisoksia Totoro, sitten Cello, Hedda oli kai piilossa vanhimmaisen kanssa siellä sängyn alla, ja pitihän sitä lopuksi ottaa 7kk-kuvat Fridasta, kas näin.

Molemmat neidot samaan kuvaan, vaikkas KePo epäili, ettei onnistu.

Ei Frida enää pal taida Viiville korkeudessa hävitä, ainakaan kuvan perusteella, isoja eivät kyllä oo kumpikaan. Vähän sais Frida vielä kasvaa ja erityisesti päähän sais tulla volyymia...

Lopuksi vielä lauman vanhin eli Arska 11v5kk ja nuorin Frida 7kk

Karvoja, karvoja, enemmän karvoja

2011-03-03T20:56:00.004+02:00

Tupertaisko tänne jonkun sanan, vai oisko ollut viisainta jättää ees yrittämättä. Kevätväsymys (tai flunssanpoikanen) on ottanut vallan ja parina iltana on nukuttanut kun viimosta päivää. Ennätys ehkäs pitkään aikaan tuli eilen, kun treffit Nukkumatin kanssa oli jo het iltakasin jälkeen, vaan eipä näyttänyt koiriakaan moinen kiusaavan. Tai no Frida jäi KePon kanssa kukkumaan, loppulauma lähti mun kanssa nukkumaan. Että runollistakin vielä ja pöh.

Tiistaina esittelin sujuvasti tätä meidän riemukasta laumaa eräälle rodusta kiinnostuneelle pariskunnalle. Täytyy sanoa, että meno oli taas just niin hienoa, ettei ainakaan liian ruusuisia käsityksiä pääse syntymään. Ensin karjuttiin kita- ja nielurisat lepattaen... tai no ihan näistä oli jokainen oma hurmaava itsensä.

Arskan piti koko ajan pitää jotain meteliä ja onhan se sokean maailma toisenlainen. Ai niin, paitsi Cello ei ehkäs ollut ihan oma ittensä, se sai jonkin ihmeen apinakohtauksen kun porukat tuli sisälle. Ei se niistä vieraista mitään, mut nyppi mua hihasta hyvän tovin ennen kun rauhottu, että vähän oli herrassa kierroksia havaittavissa. Toisaalta putkiaivo kuvittelee, että Heddalla on juoksu... NOT. Kyllä täällä sit järjestyskin saatiin aikaan ja vierailijoille riitti rapsuteltavia. En sitten tiedä tekikö katras hyvän vaikutuksen vaiko huonon, mutta vaikutuksen ihan varmasti.

Eilen surffattiin Nummelassa kun piti hakea koirille ruokaa ja ostaa lapsenlapselle ristiäislahja. Niin ja koirien aamuherkkutilauskin oli saapunut postiin, nyt on taas pitkäksi aikaa aamunamit kaikille. Siinä juur kun oltiin kotio lähössä, niin tuli puhelu Zorron kotoa ja hyvä tovi riittikin juttua, se kun on kerpelekasvattini Zorro astunut elämänsä ensimmäisen neitosen 1.3. Jos ken lisätietoja mielii, niin kennel Alnuspark tai morsio Ronjan blogi.

Tän illan oon käyttänyt Viivin nyppimiseen. Olihan sitä jo alotettu, jäljellä oli vaan paksu kauluri, turkislakki ja villahousut. Tänään ne on riisuttu, onhan se jo kevät tulossa. Viivi nuortui 7,5 vuotta ja näyttää teiniltä. Vielä kun viimeistelen pään (sääli vei voiton ja jätin posket, kulmakarvat ja parran rajan odottamaan huomista), niin neiti on kesätrimmissä ja kunhan turkki vähän kasvaa niin näyttelytrimmissä, tosin ei Viivi kyllä taida enää kehiin palata. Ois sillä kyllä kroppakin taas oikeestaan bikinikunnossa, kun joskus viimosissa näytelmissä tais joku tuomari huomauttaa, että on ollut ruoka-aikaan kotona...

Totorolle on nypitty "satula", valitettavasti kaikki karva ei vielä irtoa, huomasin kun olin jo tehnyt tuon ihanaisen "reiän" toisen turkkiin. No onneks Totoroa ei niin kovin kiinnosta onko tukka ojennuksessa vai ei... hyvä niin, koskapa vahingossa tempasin pojan taannoin kaljuks, vaikka väitän kyllä, että se ite oli käynyt tunkemassa päätään aidan raosta jonnekin (naapuriin tai tarhaan tai jotain), enkä tunnusta vieläkään, että oisin nahkaa myöten tukan kiskonut. No punanen päälaki Totorolla oli, yhtä kaikki, hyvän tovin. Nyt on sentään jo tupee kasvanut paikoilleen.

Vanhimmainen on nyppinyt Heddan, joten neito on siisti, Celloa ei oo nypitty koskaan, eikä tarttekaan, Frida näyttäis kanssa siltä, ettei turkille pal mitään tartte ikinä tehdä, ihanan helppoa, ja Arska tarttis ajella kesäkuosiin, oon vasta näyttänyt Arskan pörrölle saksia, en konetta, kun en raatsinut kaljuksi kovilla pakkasilla vetää, vaikkas turkki sit kerääkin lunta.

No kohta alkaa varmaan kerpeleitten karvat rapista, ettei vaan aika kävis pitkäks...

Totoron lapset ja suunnitelmien suo

2011-02-27T13:40:00.004+02:00

Viikko on taas vilahtanut ja kirjotuksitta, me kun ei olla mitään ihmeellistä tehty, normiarkea vaan eletty ja olla möllötetty takan lämmössä kevättä ja kesää ootellen. Kuka ihme sitä jaksaiskaan lukea siitä kuin tänään taas kannettiin puita puuvajasta sisälle, taas tiskattiin, taas siivottiin, taas käytiin kaupassa jne. Välillä tosin viedään siihen tahtiin, että tällaset lepposat ajat on ihan tervetulleita.

Eilen suunnattiin aamupäivästä katsastamaan Totoron jälkikasvua. Das otti meidät ihan ystävällisesti vastaan, vaikkas pennut ovat vielä kovin nuoria ja emä hyvinkin saattais niitä vahtia. Vähän piti kyllä haukkua, mut ei kovi pal ja kun rituaalihaukut oli haukuttu, niin saimmepa pyöritellä pentuja miten mielimme. Valokuvatessanikin veivasin naperoita sinne tänne ja järjestelin mieleiseeni järjestykseen...

Näin kiinnostunut Das oli siitä kun käsittelin pentuja...

Päivän kuvasaaliista osa TÄÄLLÄ, yhteiskuvia tulee vielä jossain välissä.

Päivän pulmapähkinä: missä on seitsemäs pentu? Kyllä se tuolla kuvassa on, että ei kun silmä tarkkana.

Iltapäivällä katsastelin puolestaan lastenlapsia kun keskimmäinen katraansa kanssa tuli käymään. Tietyn aikaa Miksukin aina jaksaa olla "pikku kerubi", sen jälkeen vauhtia alkaa olla enemmän kun laki sallii, varsinkin kun nuori herra tietää tasan tarkkaan mihin EI sais koskea... se ei enää tää kämppä oo sisustettu lapsia ajatellen kuten joskus aikoinaan, joten "EI-paikkoja" löytyy omiks tarpeiks kyllä.

Miksu ihan kiltisti lukemassa kirjaa tädin sylissä

Vauveli oli pitkään hissuksiin, nukku millon kenenkin sylissä, mut sit jossain kohti alko meteli, eikä se ihan pieni ole tollasen vauvelin ääni, vaikka niin vois luulla. Taitaa olla äidinpuolen sukuunsa tullu

Sanoinpa kuvatessani Miksulle: "Näytä hampaat" ja tässä tulos.

Jokainen koiraperheen kasvatti siis tietenkin opettaa myös lapselleen hyödyllisiä käskyjä...

Aikani kuluksi, kun joitain uusia juttuja on tullut ilmi ja jotkut vanhat ovat tosiksi muuttuneet, oon taas kerran tehnyt Flii-Eetu -yhdistelmän riskikartoitusta. Kaikkihan on silkkaa todennäköisyyksien laskentaa, koskapa geenitestejä ei ole, nyt olisin sellaista todella kaivannut päätösteni tueksi, se kun olisi voinut antaa ihan eri lukuja kuin maallikkotodennäköisyyslaskenta "periytymisoletuksia" käyttäen.

Vaan maallikkolaskennallani päädyin lopulta siihen, että sairauden todennäköisyys on ilmeisen suuri ja liian suuri, jotta haluaisin sen riskin ottaa ja sen murheen muille tuottaa, että käsissä on sairas koira. Parhain todennäköisyys oli puolet kantajia, puolet terveitä, ja sehän ois ihan bueno kun kukaan ei olisi sairas. Vaan pahin vaihtoehto oli puolet sairaita, puolet kantajia. Molemmat todennäköisyydet kahden sairauden suhteen, joskin toisen osalta ehkä todennäköisemmät kuin toisen. Sitten vielä muutama irtopiste muista jutuista.

Se mikä homman hyllyttämisessä harmittaa on luonnepuoli. Fliihän on todella avoin ja sosiaalinen ihan minkä rodun mittapuulla tahansa, ja suorastaan yltiösosiaalinen ja superavoin länderiksi, rohkea ja reipas. Eetun pääkoppa on myös hyvässä järjestyksessä, se on reipas ja rohkea, hermorakenne kohdillaan, rotutyypillisesti ei vieraista kiinnostunut herra. Luonne ei kuitenkaan kompensoi terveyttä.

Näin ollen meillä ei tänä vuonna länderipentuja ole, yhdistelmä Flii (Kipazin Mentha Piperita) - Eetu (Demians Ergasto) on päätetty jättää toteuttamatta. Jos joku niin harrastunut on, että haluaa tietää enemmän "projektin" perumisen syistä, niin ottanee yhteyttä, esitän perusteluni enemmän kuin mielelläni, eikä jääne miettimään ja hautomaan ja kenties levittelemään huhupuheita.

Fliin sijoitussopimuksen nyt päättyessä haluan kiittää Fliin emäntää sydämestäni yli 7 vuotta kestäneestä äärimmäisen upeasta sijoitusyhteistyöstä, ensin Chilin ja sitten Fliin kanssa. KIITOS!!!

Loppuvuodesta sitten katsotaan mikä on tilanne Heddan tai Pilan suhteen sekä heille ajattelemieni urosten suhteen, jolloin pennut, mikäli niitä tulee, syntyvät vuoden 2012 puolella. Tälle vuodelle edelleen suunnitteilla leonberginkoirapentue, lisätietoja kotisivuilta.

Viikonloppua viedään

2011-02-20T21:02:00.004+02:00

Nykysin ei tartte pal muuta kun kärvistellä pakkasten kourissa taloa lämmittäen ja välillä vesijärjestelmää sulatellen ja kylmäsiltoja ettien (ne on kai nyt aika hyvin löydyksissä, kiitos joulupukin tuoman "laserlämpömittarin"). Sisällä alkaa siis olla vähitellen aika latautunutta porukkaa, joka päästelee tuhatta ja sataa pihalla sen tovin kun siellä viihtyvät ja kiljuvat siinä sivussa kurkut suorina kun ovat niin kierroksilla. Täytynee hommata ländereille jotkut pilkkihaalarin tyyliset ja huopatossut. Tai jos tää sää tästä vaikka kohta jo lämpenis.

Perjantaina iski pieni paniikinpoikanen, oli meinaten parit synttärilahjat ostamati. Alotettiin kierros tosin Musti&Mirristä kun koirien ruokatynnyrit oli jo aika tyhjinä. Siitä sit ostamaan Miksulle synttärilahja, joka onneks löytyi sieltä kun pitikin. Sit yritettiin metästää keskimmäiselle lahjaa, vaan se osottautu mahdottomaksi tehtäväksi annetulla aikataululla, joten surffattuamme siellä ja täällä akselilla Espoo-Nummela-Lohja, päätin pistään synttärikortin väliin setelin, jossa oli liimalappu, jossa luki "lämpörullat". Sen siitä saa kun jättää asioita viime tippaan...

Lauantaina juhlittiin yhden ja toisen synttäreitä perhepiirissä. Pääroolissa oli tietty jo tammikuun lopulla 2v täyttänyt Miksu, jolla riittikin puuhaa junaradassa, joka oli hälle kimppaostoksena hankittu.

Ja kyllä se iteksiin tuksuttava veturi vähän muitakin ihmetytti...

Miksun pikkusiskokin oli paikalla ja nukkua horotti millon kenenkin sylissä, eikä pal koirien mellastuksesta välittänyt.

Sunnuntain ohjelmassa oli pentunäyttely, johon Frida oli ilmotettu. Näyttely oli taas tossa ihan kivenheiton päässä, joten matkoihin ei aikaa tuhraantunut. Frida oli jo vähän kun vanha konkari, kulki korskeesti häntä pystyssä ja halus tehdä tuttavuutta kaikkien kanssa. Kivoja kamuja löytykin mukavasti esim. erän Nuppu, tiibetinspanieli, ja tietty yksi ylitse muitten Cellontytär Sissi.

Kehä alkoi mukavasti... tai no mukavasti ja mukavasti, Frida pomppelehti tuomaria vasten haistelmaan tämän käsiä. Liikkuminen, no siitä haistelukoikkeloinnista ei kannata pal puhua. Sooloilemassa oli ensin Sissi ja sen jälkeen oli Fridan vuoro.

Pöytä meni suorastaan loistavasti, Frida pusuttikin tuomarin siinä sivussa ja sai kehuja avoimesta ja reippaasta käytöksestään, mutta liikkuminen oli kyllä aikasen kökköstä, erityisesti kun juostiin eestaas niin se paluumatka kohti tuomaria. Kolme kertaa juostiin ennen kun tuomari näki mitään etuliikkeitä. Poseeraus meni ok, vaikkas Frida sen kyllä paremminkin osaa.

Lopputulos oli Frida PEK1, KP, ROP-pentu

Sissi oli PEK2 kun vähän ujostutti se kehässä olo ja olemuskin oli tuossa ikävaiheessa aika varsamainen, yhtä jalkaa koko tyttö. Vaan ans kattoo parin kuukauden päästä.

Jäätiin oottelemaan loppukehiä. Sissikin jäi vähäksi aikaa meidän seuraksemme. Kameraa mulla ei mukana ollut, mutta Sissin emännällä oli, sillä sit napsin jonkusen kuvan, niitä voi ihailla Sissi blogista.

Tän kerran hittituote oli muitten ihmisten koirilleen varaamat namit elikkäs joka ihmisen kädet ja taskut ois pitänyt päästä tarkistamaan ja ryhmäkehässä tästä oli tulla meille suorastaan ongelma kun porukalla oli tietty mitä ihanampia herkkuja varattuna takaamaan loistoesiintyminen. Ja Frida senkun sinkoili nenä pystyssä paikasta toiseen. Napsi kyllä omiakin nameja, ei siinä mitään.

Eipä länderiä pal ryhmissä noteerata, vaan olipa hyvää harjotusta kun taas oli toinen tuomari ryhmässä kun rotukehässä, joten tuli kahdet pöytäilyt yhdellä osallistumismaksulla, ja ryhmässä oli muuten vielä miestuomari, jollasta Frida ei oo vielä kohdannutkaan, viimeksi molemmat tuomarit oli naisia. Hienosti meni myös ryhmäpöytä ja ryhmässä, esiarvostelussa, jopa ravasi kolmion kaksi sivua suht ok, mut se tuomaria kohti sivu, se oli aika floppi. Ryhmäkehään sit koikkeloitiin miten koikkeloitiin, eikä siitä sen enempää.

Niin se hurahti viikonloppu.

Totoro-isä ja Cello-isoisä

2011-02-17T08:26:00.003+02:00

Totorosta tuli eilen (16.2.2011) 7 pienen pennun isä (ja Cellosta isoisä), näistä 4 urosta ja 3 narttua. Emä on Das (Atsalean Aina).

Lisätietoja Tiinan ja Dasin blogista.

Ratiritiralla, tuli talvihalla

2011-02-16T20:00:00.000+02:00

Ollaan saatu nauttia tosi rapsakasta kelistä viime päivinä. Aamusin liikkeelle lähtö on kankeeta, vaikka auto onkin laitettu liekaan ja sekä lohkolämppäri että sisätilalämppäri kiljuu pari tuntia, vai oliko se enemmänkin. Tuntuu, ettei kulkupelissä oo sen enempää jousia kun kääntyviä etupyöriäkään... ennen Veikkolaa homma alkaa onneks sentään pelittää ja takki mulla on luokituksella -35 astetta, joten vilu ei ihan heti kuitenkaan tuu.

Lämpöilmapumppu jaksaa pakkasesta huolimatta hönkiä lämmintä, enää en tosin puhuis kuumasta. Takkauunia oon lämmittäny urakalla, eikä sekään ihan oo riittäny siinä kohti kun pakkanen koputtelee liki -30 asteessa. On siis pitäny kaivaa pari puhallinta ja yks pieni patteri naftaliinista. Patteri on päällä vaan öisin, verannan oviaukossa, verannalta kun viileetä tuntuu aina tulevan, vaan siellä nyt on seinä melkeestä ikkunaa kokonaan. Puhaltimia käytetään vesijohtojen sulatteluun...

Pesuhuoneessa on parissa paikkaa joku kunnon kymäsilta ja putket hyhmääntyy. Yleensä veskiin tulee sekä kuumaa että kylmää vettä, mut keittiöön ei tuu kun kylmää ja pesuhuoneeseen ei tuu kun kuumaa. Putket on onneks pinta-asennuksena, joten kun yhteen tiettyyn nurkkaan vähän aikaa puhaltaa, niin alkaa pesuhuoneen vesijärjestelmä pelittää ja kun puhaltaa yhteen toiseen kohti, niin jo alkaa keittiöönkin virrata myös kuumaa vettä. Vähän siis korjaustöitä tiedossa ennen ens talvea, muttei mitään mahdottomia kumminkaan.

Ländereitten mielestä näillä säillä ei kannata ulos mennä, parempi maata takan eessä läähättämässä. Oikeesti en tajua miten koirat voi maata siinä, kun ite en kunnolla saa puita lisättyä kun kuumaa hohkaa siihen malliin. Cello kyllä varmaan lataa ittensä siinä takan eessä, sillä se nukkuu edelleen yönsä sängyn alla ja makkarissa ei oo lämmitystä (siis tarkotuksella), siellä on puolentoista metrin kohilla +12 astetta ja lattia tuntuu jopa mun jalkoihin hyytävältä ja mä sentään kipitän talvipakkasillakin paljain jaloin... ulos asti. Yritin kyllä yhtenä iltana taas ottaa Cellon punkkaan nukkumaan ja se kiltisti pysykin siinä niin kauan kun käskytin, mitä nyt vilkuili koko ajan punkan reunan yli lattialle ja het kun huomio herpaantu, niin jätkä katos sängyn alle.

Kerpeleitäkin loppuu into ulkona olemiseen tossa -20 asteen kohilla. Siihen asti niillä ei oo erityistä intoa olla sisällä. Jossain siis kulkee kerpeleittenkin pakkasraja, vaikka joskus oon kuvitellu, ettei niillä sellasta ole kun ei kelpaa tulla sisälle eikä kelpaa olla kopissa, sen kun röhnötetään hangessa ja paetaan pihalle kun ovi raottuu. Nyt muutamana päivänä se on ollu vähän toisin: paetaan sisälle kun ovi raottuu.

Vanha maalainenkin meikäläisessä nosti päätään tässä yhtenä aamuna: ensimmäinen ajatus oli, että äkkiä tulet hellaan... vaan kun ei oo sitä hellaa ja töihinkin on mentävä navettaa kauemma. Muistan vuosilta kivi ja keppi entisestä elämästäni, kuin kovilla talvipakkasella joskus hampaat melkeen löi loukkua ja sormet oli siniset kun aamulla kömpi lämpimästä makkarista jääkylmään keittiöön. Sit tuikkas tulet hellaan ja pisti kahvipannun tulille, kohta oli lämmin ja kuumaa kahvia, se oli, ah, vasta jotain se. Paitsi ehkä kaikki ei moista ylellisyyttä arvostais. Oon mä joskus asunu sellasessakin paikassa, et aamulla piti rikkoo jää vesiämpäristä, et sai ees lasillisen vettä... Niin se elämä kuljettaa.

Sais kevät tulla jo.

Greta näytelmissä

2011-02-13T18:04:00.002+02:00

Pakkasen napsuessa suunnattiin tänään Gretan kanssa näyttelyyn. Voi kun näyttelyt ois aina noin lähellä, on niin ihanaa kun voi lähteä "viime tipassa", eikä matkoihin tuhraannu tuntikausia. Tämä oli vähän sellainen kokeellinen näyttely...

Gretallahan on ollut ongelmana se, että se äkkiä vaan juostessaan keksii, että nyt tää kehässä kökkiminen riitti kun tuolla muualla on pal hauskempaa, ja kun 56 kiloa koiraa hukkaa korvansa ja päättää syöksyä jonnekin, niin meikä ei kyllä pärjää vaan menee suksena perässä. Kesällä päästiin ulkonäyttelyissä jo aika kivaan kuosiin tämän ongelman kanssa, joten nyt oli aika kokeilla, josko voidaan vähitellen alkaa katella myös hallinäyttelyitä.

Toiveet kyllä romahti kun päästiin näyttelypaikalle; Greta pisti ihan hösseliksi ja kelli pitkin lattioita, säntäili sinne ja tänne, varsinkin avoinaisille kasseille, saattaishan niissä olla nameja. Mietin vaan mielessäni, et jatkossa saatan joutua kulkemaan paperipussi päässäni.

Salaiseksi aseeksi saatiin prinssinakkeja (KIITOS!!) ja nakit (ynnä kymmenet muut erilaiset namit) taskussani marssin urheasti kehään. "Ryhmäjuoksussa" ei nameja tarvittu, se meni ihan suht ok, seisominen ryhmässä myös. Sitten oli vuorossa Gretan yksityisshow, joka yllätys, yllätys, meni varsin mallikkaasti. Sain Gretan juoksemaan kohtuullisen nätisti, Greta yritti vaan pari kertaa ulos kehästä ja sain sen niillä kerroilla haltuun, seisominenkin meni varsin hyvin. Tuloksena avo eri. Kilpailuluokassakin Greta jaksoi vielä ihan kivasti keskittyä ja juosta ja seisoa. Yllättäen voitettiin luokka ja saatiin sa. Huh!

Paras narttu -kehässä Gretalla oli sitten jo kuppi nurin, eikä se millään ois jaksanu seisoa kunnolla, niissä kohti kun ois pitänyt seisoa Greta vaan sähläs, on se vaan edelleen niin kakara olevinaan ja pellossa kasvanut (tunnustan). Juokseminen meni ihan kivasti edelleen ja kyllä me juostiinkin, enpä ihan het muista, että ois niin pal joutunut juoksemaan, meni melkeestä maitohapoille.

Paras narttu -kisassa Greta sijottu kolmanneksi, josta sijoituksesta olen todella tyytyväinen. Kaikkein iloisin olen kuitenkin siitä, että saatamma lopulta löytää yhteisen näyttelysävelen Gretan kanssa, joten kehtaamme ehkä jatkossakin kehiin ja voin unohtaa paperipussin.

Lunta, lunta ja vielä kerran lunta

2011-02-11T20:39:00.002+02:00

Lunta, joo lunta, sitä on tuiskuttanu lisää, sellanen varmaan parikyt senttiä pölähti tässä viikolla tulemaan. Lumikolat alkaa olla loppuunajettuja, kumpikaan ei enää priimakunnossa. Yks harjakin näyttää olevan melkeen pelkkä varsi ja yhestä lapiosta puuttuu osa vartta. Taistelu kinoksia vastaan jatkuu siitä huolimatta.

Aitoja ei tontin ympärillä enää ole kun tuolla mettän puolella, siellä kun on parimetriset riista-aidat, että ne ei sentään oo ihan vielä lumeen kadonneet. Piha-aidat on aikaa sitten hautautuneet hankeen. Vanhemmat koirat pysyy ulkomuistista aidan luvallisella puolella, koira on onneks tapaeläin, vaan mitä nuoremmasta hurtasta kyse, sitä vähemmän sitä kiinnostaa "kuvitteellinen aita".

Kerpleet ei mee aitojen yli, ne ei välitä kahlata paksussa umpihangessa jos valita voi, mut länderit, ne mokomat kelluu pinnalla nyt kun hanki ei enää oo pehmosta höttöä. Arska ja Viivi pysyy pihalla ongelmitta, tai no Arska kyllä kerran meni aidan yli Heddan houkuttelemana, eikä sit osannut tulla takasin, näistä sen Arskan sokeuden aina huomaa. Cello pysyy oikeella puolen pihaa melkeen satavarmasti, Totoro tekee joskus pistoja toisellekin puolelle pihaa, Hedda pyörähtelee väärällä puolella aina kun silmä välttää ja Frida kulkee kinosten yli miten mielii.

Pahimpana pyrypäivänä jouduin kiikuttamaan kakaran sisälle kun ei lumitöistä tullu mitään, koko ajan oli Frida väärällä puolen ja se kun ei pysy pihassa, juoksee Lepikontielle, ei tosin yksin, mähän kolasin lunta yli tien, mut kun ei oo silmiä selässä, eikä Frida mun vieressä pysynyt kun tietä pitkin oli niin kiva juosta, vaan kun siinä ajaa autojakin, eikä ne kaikki todellakaan aja etanakyytiä. Muut koirat pysy siellä missä piti, tosin jouduin aika ajoin huomauttamaan, että siitä EI tulla kun millon kenenkin etutassut roikku väärällä puolen olematonta aitaa ja välillä kai takajalatkin.

Kun sit lumentulo otti ja lakkas, niin pakkasta pukkas, nytkin mittari rapsaa kovaa vauhtia kohti -20 astetta... Neljä vuodenaikaa on niiiiiiiin ihana asia ja enemmän talvi- kun kesäihmisenä oon itteeni pitänyt, vaiks syksy onkin suosikki, vaan onkohan se enää ihan niinkään.

Sunnuntaina ois Kerttusella näytelmä, onneks tossa kivenheiton päässä. Vanhimmainen jo otti ja pesi Gretan, mulla ei selkä vieläkään kestä tota turkkirumbaa, vaikkas muuten pysyykin kuosissa. Huomenna ois sit turkin siistintää ja tassukarvojen parturointia tiedossa, siitäkin saa suurimman urakan tehdä varmaan toi vanhimmainen. Oisko jossain joku sellanen "koirien pesupalvelu", mulla ois sille varmaan käyttöö alkaen siitä päivästä kun vanhimmainen keksii muuttaa.

Nautinnollista viikonloppua!

Lumivyöry

2011-02-06T12:31:00.002+02:00

Puolet talon tien puoleisen katto-osuuden lumi- ja jääkuormasta rysähti alas torstai-illan pimeydessä. Hetki piti sen rysähdyksen jälkeen vetää henkeä ennen kuin uskalsi kattoa ikkunasta ulos... Illan pimeydessä aattelin jo hetken, että puoli kattoa tuli mukana, se kun tuo jäämöykky näytti pimeydessä ikkunasta kurkatessa erehdyttävästi kattopelliltä.

Tässä seuraavana aamuna ikkunan läpi otettu kuva (tossa ei nyt ole mitään mittakaavaa ja perspektiivi vääristää, mut jääjärkäle on kyllä aika hervottoman suuri, en varmaan ainakaan pal valehtele jos sanon, että 1,5m x 1,5m ja paksuuttakin on kiitettävästi). Pihapolku on tuolla jääseinän takan ja kyllähän siitä taas osa hautautu lumivyöryn alle. Ens talveks pitää siirtää kulkuväylä vähän kauemma talosta eli siis merkata raparperipuskien paikat ja vetää polku siihen viereen.

Pihan puoleltakin on puolet katosta tainnut jo suunnilleen tyhjentyä lumesta, mut puolet talon katosta onkin sitten edelleen lumi- ja jääpeitteen alla. Verannan katto estää yhtä neljännestä tyhjenemästä. Mikä tota yhtä neljännestä sitten jarruttaa, jaa'a enpä tiedä...

Ja Foreca sen kun lupaa lisää lunta: "Raju lumimyräkkä iskee Suomen eteläosiin tiistaina." ja siihen päälle sitten pakkasta. Voi tule jo kevät, tule!!

Ja tapahtui niinä päivinä

2011-02-04T19:23:00.001+02:00

Niin tapahtui heidän kotona ollessaan, että synnyttämisen aika tuli ja hän synnytti tyttären ja kapaloi hänet Jorvissa, koska heille ei ollut sijaa Lohjalla.

Päivänä Valon (3.2.2011) näki päivänvalon eräs Päivien Valo.

Mitä kuuluu ja kuka käskee

2011-02-03T19:32:00.002+02:00

Helmikuussa, huh, ja jotenkin tuntuu, että vasta sitä joulua ootteli, nyt jo iso pala tätä vuotta on takana päin ja kohta voi alkaa tehdä juhannussuunnitelmia... tai ainakin voi alkaa suunnitella kasvattitapaamista.

Sää on sitä samaa: jos ei sada lunta, niin pakkanen paukkuu ja kun pakkanen ei pauku sataa, lunta tai nyt helmikuun myötä jo vettäkin. Pihassa kulkee pelkkiä kolan levyisiä polkuja, tai kai ne on jo kaivantoja tai juoksuhautoja.

Arska mennä pompottaa puuvajalta kohti taloa.

Takahallin katto romahti, vanhimmainen totes, että luontoäiti on mulla apuna, mut vahingot oli lopulta olemattomat, sitä kattoa nyt tietty lukuun ottamatta. Puuvajan katto pysy ylhäällä. Kai pyhällä hengellä, koskapa se näyttää siltä, että vois romahtaa jo silkasta vesisateesta. Talon katolla lumi sitkeesti nököttää, vaikka kallistuskulmaa on kiitettävästi. Viime vuonna lumet talon katolta rysähti suoraan pihapolulle, joten enpä halua olla siinä kaivannossa kun katto alkaa tyhjetä, ellei sitten vesisateet sulata sitä vähitellen. Pitäisköhän polkua siirtää?

Koskei olla tehty mitään erityistä, niin jos vaikka kertois mitä meidän karvakorville kuuluu tällä hetkellä ja miettis oisko jotain tavotteita kuluvalle vuodelle... tai jotain.

Arska-äijä mennä porskuttaa kohti 12 ikävuottaan, ei ole äijää sokeus vuosien saatossa kiusannut. Nyt kyllä näkee, että kaikki astit alkaa vähän heikentyä, joten jos äijä on kovin intona, niin ei muista "katsoa" mitä tekee ja hupsahtaa vaikka umpihankeen siinä polun vierellä tai kävelee päin jotain. Rauhallisella mielellä kulkiessaan kulkee edelleen loistavasti, mut kun ei tajua, että on jo vanha äijä ja pitäis olla hillitty ja arvokas, ei tajua, sen kun riekkuu ja riehuu, leikkii ja hilluu... Arskalle en ole tavotteita asettanut, Arska ite on asettanut itelleen tavotteen saada pöydästä niin monta makupalaa kun mahollista ja on opetellut hymyilemään melkeen yhtä leveästi kun Astralla oli tapana.

Arska

Viivi saavutti jo veteraani-iän, vaikkei se kyllä neidon olemuksesta näy. Samalla tohinalla sutii menemään kun aina ennenkin. Hammaskiven poistoon pitäis arvon neito viedä, samalla saisivat kattoa pissin laadun ja rakon kunnon kun Viivi on alkanut falskailla lattialle. Viivi on leikattu kyllä ja vanhemmilla, leikatuilla nartuilla tuo on aika yleistä ja ellei mitään vikaa löydy, niin jospa saataisiin jotain "inkontinenssipillereitä", ois elo vähän kuivempaa. Viiville riittää tavoitteeks hallita valtakuntaansa, jonka tuo hyvin tekeekin; kun nuoriso riehuu liikaa, niin Viivi rauhottaa tilanteen tuossa tuokiossa silkalla olemuksellaan ja haluamalleen paikalle Viivi pääsee maate ihan vaan tuijottamalla siinä makaavan tyypin alta pois.

Viivi, jonka yli Cello yrittää ajaa polulla, joka on melkeestä länderin syvä...

Muru on Viivin kanssa melkeen saman ikänen, joten veteraani siis Murukin. Siinä kun ikä ei Viivissä näy, niin Murussa sen kyllä valitettavasti huomaa. Paino pyrkii nousemaan kohisten, vaikka kuin yritän annoksia katsoa. Kyllä Murukin vielä innostuu toisinaan jopa juoksemaan, vaikka pääsääntöisesti elää arvokkaan rauhallisesti. Näyttelyihin aattelin Murua viedä, mut ellei saada tota painoa kuriin, niin eipä taida olla kehiin asiaa... Oisko siinä Murulle tän vuoden tavotetta, ei siis kehissä, missikisat on missikisoja, eikä elämää suurempia, vaan painon normalisoinnissa ihan terveyden kannalta aatelleen.

Minäkö tukeva?? Höpö, höpö! Mulla on vaan tuhti turkki ja luut syvällä. tuumii Muru

Celloa, kovan onnen ritaria, vaivaa eturauhanen. Hormonipistoksella sitä yritettiin saada rauhottumaan, mut tulokset ei olleet kummosia ja nyt kun piikin vaikutus alkaa olla ohi, niin ongelmakin on taas palannut. Nyt täytyy vielä miettiä onko jotain muuta tehtävissä kuin pallien poisto ja ellei, niin se on sit pallit pois, tärkeintä on kuitenkin terveys, vaikka kovasti olenkin haaveillut, josko Cello vielä Heddan kanssa olisi voinut heilastella. Vaan ellei, niin sitten ei, eikä siitä sen enempiä. Ai niin tavotteita... joo, oisko se sit koiratanssiharrastuksen elvyttäminen kenties.

Cello oppi näköjään Adeinan hoidossa tarjoamaan "kivillä seisontaa", tosin tää kivi muodostuu silkasta lumesta.

Totoro mokoma täyttää kohta jo neljä vuotta. Hui kauhistus, mihin se aika oikein katosi. Totorosta on tullut todella huomionkipeä ja varsinainen sylimarsu. Sosiaalisuusastekin on kohonnut jo ennestään sosiaalisesta suorastaan yltiösosiaaliseksi. No tietty vieraat pitää ensin haukkua pystyyn, mutta sen jälkeen voi jo heittäytyä kaikkien kaveriksi. Totorossa ois ainesta enempään kun emännässä, mut jos nyt yritettäisiin vaiks saada se näyttelyitten kompastuskivi ravaaminen sujumaan, niin voitais ainakin näyttelyissä sillon tällön käydä.

Totoro

Tiuku täytti kolme ja jotenkin se tuntuu edelleen niin pennulta, osasyy varmaan alati vilkas käytös. Painon kanssahan Tiukun kanssa on käyty jatkuvaa taistoa melkeen koko sen eliniän ajan. Eikä tosiaankaan ylipainon vaan alipainon, ettei nyt joku vaikka liikuntaa meille evääksi tarjoa Kaik on tutkittu, mitä on keksitty tutkia, ja Tiuku kaikin puolin terveeksi todettu. Nyt on lopulta massaakin saatu kertymään kiitos RC Energy 4800 -ruuan. Kesäaikana voidaan toivottavasti käyttää jotain kepeempää huttua. Mitään tavotteita Tiukulle ei ole. Jos turkki kasvaa, eikä hot spotteja viime kesän malliin tulevana kesänä hyökkää, niin ehkä vois jossain näytelmässä kävästä.

Tiuku

Greta on uskomattomat kaksi vuotta. Neiti pitää itteään kyllä ihan pentuna ja yrittää syliin ja muutenkin sillä on jäljellä runsaasti pikkupentuajan elkeitä. Ehkä, kun jää syntymäkotiin ja emänsä seuraan, sitä jää jotenkin "pennummaksi". Itepäinen Greta osaa olla, tosi itepäinen, mutta äärimmäisen kiltti ja ystävällinen. Pentue Gretalle ois suunnitteilla tänä vuonna, jos kaikki hyvin käy, eikäpä vuoteen siinä tapauksessa pal muuta sitten mahdukaan. Jos pentusuunnitelmat jostain syystä venyvät, niin sitten ois tiedossa sertin metsästystä. Katotaan kumman Greta valitsee

Greta Gertrud Ketterä

Hedda täyttää tuota pikaa kaks vuotta. Näyttelyissä oli tarkoitus käydä, mut viime keväänä Heddaan iski yllättäen melkoinen näyttelypaniikki, vaikka pöytäongelmien piti jo olla taa jäänyttä elämää. No ympäri käydään ja yhtehen tullaan: pöydällä sai hädintuskin koskea ja kehässä piti rähähdellä muille koirille. Pidettiin näyttelytaukoa viime kesän yli ja syksypuoleen Porvoossa kokeiltiin missä jamassa homma on; pöytä meni siedettävästi, kehäkäytös ei ollut erinomaista. Päätettiin skipata kaikki ahtaat hallinäyttelyt ja antaa ajan vähän kulua. Tänä vuonna olis sit tarkotus kattoa missä mennään ja mitä tehdään. Ja tekeminen tietty riippuu siitä missä mennään. Silmäpeiliin mennään myös tässä kevään kuluessa.

Hedda

Pahnanpohjimmaisena sitten Frida, joka on kasvanut kauniisti, joskin sais vielä jatkaa kasvamistaan, ettei jää miniländeriksi. No ikää on vasta 6 kk eikä ekaa juoksua vielä onneksi näy, joten siinä mielessä toivoa on. Tällä hetkellä Frida on Viiviä selkeästi pienempi ja Viivi on sen vaivaset noin 38 cm. Fridan on tarkoitus kiertää näyttelykehiä jonkin verran ja muilta osin keskitytään siihen paljon puhuttuun sosiaalistamiseen arkitottelevaisuutta unohtamatta. Muilta osin neito saa olla rauhassa kakara.

Fridan vauhtia

Suunnitteilla on myös länderipentue: Flii - Eetu (lisätietoja kotisivuilla, jos ketä kiinnostaa). Kumpikaan pariskunnasta ei enää ole ihan teini, Flii ehtii täyttää neljä vuotta ja ainakin ennen pentujen syntymää Eetu ehtii täyttää 7 vuotta. Fliin ehdottomasti paras puoli on luonne, siinä on niin sosiaalinen länderi, että moni sosiaalisena pidetty rotu jäänee toiseksi. Toivoisin, että Flii jättäisi tätä upeaa luonnettaan pentuihinsa roppakaupalla.

Komea Eetu ja ihanainen Flii

No huh, tulipa puiseva kirjotelma

Tiuku 3 vuotta

2011-01-22T16:29:00.002+02:00

Tiuku täytti 19.1.2011 kolme vuotta. Sitkeästi olen sitä mieltä, että Tiukun synttärit on vasta loppukuusta, joten juhlat ei meillä varmaan koskaan osu oikealle päivälle. Onneks ei koirat kalenterista päivämääriä syynää...

Vaan pidemmittä puheitta tässä kolmivuotias, kas näin.

Lunta tulvillaan on raikas talvisää

2011-01-18T20:44:00.000+02:00

Sitähän riittää edelleenkin, siis lunta, sitä tuuppaa taivaan täydeltä tasasen tappavaan tahtiin. Muistan vielä ajan, jolloin oli ihanaa katella hiutaleitten leijuvan, oli ihanaa kun maa oli valkoinen, oli ihanaa kun koirat ei olleet kurasia... Huom! OLI. Joo, en mä sitä mutaakaan rakasta, en edelleenkään, mut kyllä tää lumentulo sais jo riittää.

Sunnuntai meni lepäillessä. Fridakin oli sen verta väsy, että heräs vasta kymmeneltä, joten ei kukaan muukaan sit heränny kun ei kellokaan ollu soimassa. Niin väsy olin itekin, kieltäydyn tosin uskomasta, että näyttelyn takia, etten jaksanut yöllä herätä, vaikka jossain kohti tajusin, että särkee, särkee niin maan perusteellisesti ja pitäis ehdottomasti herätä tai ainakin jotenkin liikahtaa, ei vaan päässyt unesta ylös, jonka takia aamulla, hyvä on, hyvä on, aamupäivällä kun heräsin, oli olkapää jämähtänyt juntturaan, puoli selkää kun tulessa ja oikee käsi ihan tunnoton. Kyllähän ne siitä tokeni ja eilen oli onneks hieroja, joten nyt pelittää taas.

Totoro ja uupunut Frida

Sunnuntai-ilta meni puolestaan hyvässä seurassa kuulumisia vaihtaen ja sumppia hörppien. Nyt huomasin minäkin oikein hyvin, että Totoron päässä on jokin nappi napsahtanut... se tunkee nykyään väkisin vieraitten syliin, eikä lähe kulumallakaan, paitti kun Arska tulee vaatimaan osansa huomiosta. Yks kamu jo tässä kerran meillä kahvitellessaan kysyi, että onko Totoro aina ollu tällanen, että tunkee syliin kököttämään, hänen mielestään ei.

Mietin silloin, että no onhan Totoro aina sosiaalinen ollut, vaan kun nyt mietin, niin ei ehkä ihan noin iholle pyrkivä sentään, yleensä on käynyt vaan vieressä rapsuteltavana ja sitten mennyt menojaan. No on siitä muutenkin tullu sellanen sylihiiri kun aikasemmin ei juurikaan viihtynyt sylissä, makas yleensä jaloissa. Mielenkiintoinen ilmiö...

Muuten ei sitten lumisadetta kumempaa, tuolla sitä taas sataa tiivistä tahtia. Erehdyin vanhimmaiselle pelleilemään: "oi kuin ihanaa, kato kuin hiutaleet kimmeltää kauniisti kun valo osuu niihin" ... ja olin saada ympäri korvia. Ehkä tänä talvena ei kannata vilejllä lumihuumoria

Fridan ensimmäinen näyttely

2011-01-15T19:42:00.000+02:00

Tänään oli Fridan elämän eka näyttely, epävirallinen pentunäyttely tossa ihan naapurissa. Täytyy tunnustaa, että vähän kyllä jännitti etuottia kuin homma menee. Periaatteessa Frida osaa pöydän, Frida osaa seisoa, Frida osaa ravata ja Frida osaa olla pannassa ja taluttimessa, mutta miten ne kaikki yhdessä ja vielä oudossa ympäristössä suuren koiramäärän keskellä.

Lähdettiin siis aamulla ajoissa, jotta Frida ehtii tottua tilanteeseen ja se oli kyllä hyvä valinta, koskapa Fridalta otti yli tunnin rentoutua. Koko ajan kuitenkin oli niin rento, että namit maistuivat ja lievä hirvitys ei estänyt olemasta utelias. Kun oli tovi oltu paikalla, niin Frida jo haisteli vieraita koiria, tunki vieraitten ihmisten syliin, eikä aristellut mitään, ei vaan vielä ihan rennoksi osannut heittää.

Ihan parasta oli kun vähän ennen kehää Frida sai eräältä chihun omistajalta, kun näitten kehä oli ohi, nakkeja, joita Frida oli yrittänyt kerjätä jo hyvän tovin magnustoimalla sitkeästi miehen vieressä ja kurkkimalla kun tämän koira sai nameja. Kun sitten saapuivat kehästä kera ROP-ruusukkeen, niin Fridakin sai juhlia pienen koiran menestystä muutamalla nakin palalla ja sitten sainkin hinata pienen ahmatin pois tämän ihanan ihmisen luota. Niin ja leikkiseuraakin löytyi juur ennen kehään menoa. Oikein piti leikkiinkutsuja esittää ja ottaa hirmu hyppyloikkia taluttimen mitan verran...

Siitä leikkimisestä ennen kehää oli kyllä sitten se seuraus, että Frida pisti välillä hirmu höökävaihteen päälle kehässäkin ja piti rauhotella, että palasi raville. Seisominenkin alkoi jossain kohti kyllästyttää ja siinä kanssa ei kun koikkaloikkavaihde silmään, joka onneksi talttui nameilla. Pöytä meni vallan loistavasti, pal ei kiinni tarvinut pidellä, vaan siinä kohti vähän varmistaa kun hampaat katottiin, ettei lähde peruuttamaan ja sekin oli tosiaan vaan varotoimenpide tuomarin pyynnöstä.

Kuulemma Frida on niin aikavan oloinen ulkomuodoltaan, että on vaikea ajatella sen olevan vasta 5,5 kuukautta, sen sitten kuulemma vaan näkee näistä "hepuleista", tästä tuomari saoi pariinkin kertaan. No kyllähän Frida on aika aikava, sillä on eturintaakin jo nyt enemmän kun Heddalla, joka täyttää sentään kohta jo 2 vuotta.

Tässä Frida ja "virallinen" voittokuva

Lohja 15.1.2011
Tuomari Paula Rekiranta
Epävirallinen pentunäyttely, baby-luokka
5,5 kk. Erittäin hyvän tyyppinen ja rungoltaan hyvin kehittynyt narttupentu. Kaunis, ilmeikäs pää. Hyvä kaula ja ylälinja. Tasapainoiset kulmaukset. Vankka luusto. Reippaat liikkeet, hyppyvaihde iskee välillä päälle. Miellyttävä kokonaisuus

Koska näyttely tosiaan oli naapurissa, noin viiden kilsan päässä, niin tultiin välillä kotio ja mentiin sitten loppukehiin, vaikka kyllähän sen tietää kuin pal siinä kehässä länderiä ysiryhmässä noteerataan, ei yhtään, sopis ulkomuodoltaan paremmin terrikkaryhmään. Mentiin silti, ihan harjotuksen vuoksi.

Frida rentoutui nyt pal nopeemmin kun aamupäivällä ja jaksoi hyvin olla ja ihmetellä maailman menoa. Ryhmässä pöytä meni hienosti, oli nimittäin eri tuomari kuin rotukehässä, mut sen verran oli jo pikkuneiti väsy, ettei jaksanut oikein keskittyä enää mihinkään kahta sekuntia kauempaa. Seisoikin mieluiten peräpuoli kehään päin... niin ja liikkeistä ei oikein voi puhua, kun piti koikkeloida, ei onneksi hyppiä kuitenkaan. Loistava kakkosharjotuskerta kuitenkin tälle päivää.

Kokonaisuutena olen tosi tyytyväinen siihen kuinka Frida ekassa näyttelyssään käyttäytyi ja miten hienosti se jaksoi tsempata, vaikka välillä vähän hirvittikin esim. iso tanskandoggi, joka kovasti halusi leikkiä Fridan kanssa. Adeinaa haluan kiittää viikon tehotreenistä, sillä on ihan varmasti osansa tämän päivän sujumisessa ainakin seisomisen osalta.

Tästä on hyvä jatkaa.

Virittäjäakan paluu

2011-01-14T10:13:00.015+02:00

Jaahas, tässä sitä taas ollaan monien viritysten jälkeen... tai pitäiskö sanoa viritysyritysten. Kuulumisia-sivu ei sopinut meikäläisen pirtaan ollenkaan. Sit virittelin uutta blogia uudelle palvelimelle vaan todetakseni, etten saa näillä taidoin siitä sellasta kun haluan, joten tuhosin koko projektin. Sit jäin miettimään, että jos ei blogia ollenkaan, vaan kun ei kaikki kuvat oikein istu kotisivuillekaan. Taidan siis jatkaa tästä mihin jäin... Saa nauraa, olkaa hyvät vaan

No ehkä sitä päätöstä helpotti myös se, ettei ne blogin alkuosan kuvat olleetkaan sillä yhdellä tietyllä palvelimella, kuten luulin (miten niin mulla on tavaraa liian monessa paikassa), joten blogi toimii edelleen ihan normisti. Olkaatten siis tyytyväisiä te, joita nää mun mölinät jaksaa kiinnostaa.

Jos sit vaikka lois jonkin sortin katsauksen joulukuun loppupuoleen, vuodenvaihteeseen ja tammikuun alkupuoleen, sen jälkeen ollaan taas kartalla, ainakin jollain tasolla...

Messarissa tuli piipahdettua joulukuussa näyttelytunnelmia maistelemassa, tosin ihan vaan turistina, ilman ensimmäistäkään koiraa, ihan vaan iteksiin. Kerpelekehän äärellä kului hyvä tovi, huumorin kukka on ihan paras kukka, kiitos seuraa pitäneille piristävästä seurasta, se tuli tarpeeseen rankan syksyn päälle. Kehässä pyörähti sunnuntaina kasvattini Unna, josta leivottiin PN3. Onnittelut Unnalle molempien päivien saavutuksesta (lauantaina PN2 vara-CACIB). Lauantaina kehässä oli myös Zorro (AVO ERI, AVK1), onnittelut hällekin.

Cello pöytäilee

Pojasta polvi paranevi, vaan miten käy pojanpojalle tai -tyttärelle.

Länderikehässä ei omia kasvatteja esiintynyt ainokaistakaan, Cellon lapsenlapsia sen sijaan pari, jotka nappasivat JV-tittelit. Onnittelut ”lapsosille”. Kehä oli armottomasti myöhässä, joten en ehtinyt jäädä loppuratkaisuja katsomaan kun en omalla autolla ollut, joten aikataulu ei ollut vapaa.

Totoro oli varauroksena Dasille ja yllättäen Totoroa myös ”tarvittiin”. Perjantaina 17.12 Das tuli Totoroa tapaamaan kun hommat eivät ykkösmiekkosen kanssa olleet sujuneet odotetulla tavalla. Maaliin asti ei päästy, vaikka Totoro saikin nousta selkään ja touhuilla siellä aika vapaasti, viime hetkellä aina vaan tuli pakit. Tosin, kun Totoro pääsi yrittämään, oli juoksu jo melko pitkällä, loppusuoralla ikäänkuin, vaikka Das kovasti itseään tekikin Totorolle tykö.

Totoro ja yks maailman parhaista paikoista: pöytä.

Lauantaina oli vielä pikakosiomenot ennen kuin kasvattajan päätöksellä lähdettiin Mäntsälään keinosiemennykseen. Totoroa ei yhtään haitannut, vaikka vieras KAKSjalkanainen tunkikin liki ja tavara ei ihan mennyt sinne kuin Totoro ehkäs aatteli vaan putkiloon. Vasta homman ollessa jo ohi, alkoi Totoro näyttää siltä, että hei, tässä ei nyt joku asia ole ihan kohillaan… Täytyy sanoa, ettei tämä ainoa keinosiemennys ollut, jossa olen ollut läsnä, ensimmäinen länderimalli kyllä, vaan olihan varmasti vaivattomin tähän astisista. Laadukkaita olivat kuulemma pienet ”totoronalut” ja tänään (14.1) Das kävikin ultrassa ja kantavaksi todettiin. Kiinnostuneille lisätietoja täältä.

Joulu ja joulutonttu Hedda.

Joulu oli tänä vuonna luvattoman lyhyt, jotenkin tuntui, että kaikki valmistelut meni ihan hukkaan kun joutui jo tuota pikaa palaamaan takaisin arkeen. Kilttejä oltiin kyllä oltu, sen verran pukkasi pakettia. Koirille ei tänä vuonna ollut varsinaisesti joululahjoja, herkkuja vaan, tosin Arska sai oman lahjansa (kuinkahan mones tänä vuonna ja onko mulla joku suosikkisysteemi) jo messariviikonloppuna…

Arska ja lelu.

Kerpeleille ostin jättiluut, sellaiset 60 cm pitkät luukepit, joissa rouheluuta sisällä. Hyvin maistuivat. Länderit saivat pienempiä nameja useempaan otteeseen sekä maksalaatikon jämät (keskimmäisen mielestä joulu ei ole joulu ilman maksalaatikkoa) joulupäivänä.

Säät ei ulkoilemista suosineet, millon oli pakkasta, pahimmoillaan -25, ja tuuli, että tukka päästä lähti. Millon tuli lunta tuutin täydeltä. Koiratkaan ei oikein pihalla viihtyneet, kylmimpinä ja tuulisimpina hetkinä ei edes kerpeleet. Kola vaan kiisi, lapio lauloi ja tuli takassa loimusi, aitoa maalaistunnelmaa…
Positiivista oli se, että joulukuun loppupuolella päästiin vähitellen palaamaan takaisin arkeen, elämä on melkeen kun ennenkin. Sellanen jälkikäteen iskenyt pieni henkinen väsymys painaa kyllä päälle, siitä toipumiseen voi mennä tovi, pitemmästä joululomasta ois voinut olla apua, mutta se nyt ei vaan tässä kohti ollut mahdollinen.

Vuodenvaihdetta meillä ei juur juhlita, vietetään aikaa koirien kanssa, vaikkei meillä kukaan muu raketteja pelkääkään kun Arska, joka tuntuu pelkäävän sitä enemmän mitä vanhemmaksi tulee. Tänä vuonna tosin selvittiin tosi vähällä, Arska tajusi vasta muutamaa minuuttia ennen kahtatoista, että hei tänään on SE päivä ja alotti läähätyksen ja tutinan. Puol yhden aikoihin meidän naapurusto hiljeni ja Arska rauhottu, ei se kauempaa kuuluvasta kumusta välitä.

Lopunkin juhlatunnelman lysäytti puhelu, jonka aattoiltana sain Bertan emännältä: Bertta oli pelästynyt alkuillasta rakettia ja kadonnut. Hetken jo mietin, että jos lähtis Berttaa aaton kunniaks ettimään, vaan eipä siinä ois järkeä ollut, pimeessä voi mennä ohi puolen metrin päästä koiraa huomaamatta, eikä toisaalta paniikissa oleva koira välttis noteeraa tuttujakaan, joten löytymisen mahdollisuus liki nolla, ei auttanut kun ootella vuoden ensimmäistä päivää ja valosaa. Onneks pakkasta ei ollut paljoa.

Bertta

Sunnuntaina sitten suunnattiin Bertan kotio avustamaan etsinnöissä. Otin Arskankin mukaan, vaikkei se enää ihan parhaassa jälkiterässä ole, alkaa aistit selkeesti jo vähän heiketä, siis muutkin kuin se kokonaan uupuva näkökyky. Sit kun ottaa toisen mukaan, niin voisi kai sitä "kuunnella" koiraansa myös... Vaan kun ei niin ei.

Arska olisi mieluusti yhdessä kohti lähtenyt ihan eri suuntaan kuin me muut, siihen asti kulki reippaasti eteenpäin, sen jälkeen oli kuin täi tervassa, mut kun Arska mielestäni ei ilmaissut selkeästi (siis tämähän se meidän ongelma on aina ollut: minä), vaikka jopa Bertan emäntä huomasi tämän ilmaisun, niin jatkettiin minne me ihmiset mielittiin. Mitä kauemma mentiin, sitä haluttomampi Arska oli ja minä mietin, että se on jo vanha, ei enää jaksa eikä haista kun luntakin pyryttää, ja väsyy, tosiasiassa Arska varmaan mietti, että ihan idioottia porukkaa kun menevät koko ajan vaan kauemmas ja kauemmas.

Tulokseton oli mettien haravointi ja päätettiin lähteä kotiin lepäämään ja vaihtamaan kuivaa ylle. Ajettiin kotiopäin sit kuitenkin hissuksiin sillä suunnalla olevaa tietä, jonna Arska halusi mennä, tuloksetta. Kotona pistin puhelimeen hälyn ja aattelin, että otan noin puolen tunnin tirsat ja sit lähetään uudestaan, ennen kun tulee pimeetä. Ei onneks tarvinut, sillä Bertta oli löytynyt juur siltä tieltä, jota ajettiin hissuksiin kotio päin, leikö peräti haistanut meidät ja lähtenyt seuraamaan. Jotkut ihanat ihmiset olivat poimineet Bertan kyytiinsä ja vieneet ihan kotiovelle asti. KIITOS heille!

Kuva linkattu Adeinan blogista

Samaisena päivänä Frida lähti viikoksi sosiaalistumishoitoon Tamperestiin Adeinan hoiviin. Sattui aika hyvään saumaan, sillä jouduin ite hakemaan sairista maanantaina ja koskei ollut pentua huollettavana, vanhat konkarit vaan, niin sain levätä rauhassa, Frida kun on melko vilkas ja energinen tyttö, kuten pennun toki kuuluukin olla.

Sairis puolestaan sattui hyvään saumaan ja siivoilin kotona mappeja ja arkistoja, poltin pino kaupalla paperia ja sain paprut melkeen järjestykseen. Se oli sellasta kevyttä puuhaa, jonka sai jätettyä aina kesken kun siltä tuntui. No ekan sairispäivän kyllä vaan istuin takan edessä, jalat melkeen takkaluukussa kiinni ja tuli tietty takassa, kun oli niin helkatin kylmä (lue: kuumetta).

Cellon, Totoron ja Heddan kanssa harjoteltiin kosketuskeppiä. Se alko vähän vahingossa, sillä löysin kepin siivotessani arkistojani (juu, älkää kysykö miks sellanen aparatti makaa mun papereitteni seassa, en nimittäin osaa vastata). Kun kaivoin nameja esiin (niitäkin löytyy papereitten seasta), niin tietty kolmikko ilmestyi istua napottamaan eteeni, joten ei kun alotin.

Hedda, Totoro ja Cello

Heiluttelin keppiä kun orkesterinjohtaja (varmaan ihan kybällä oikeeoppista) ja jokaisella oli vuorollaan tilaisuus tökätä keppiä ja saada naksu-nami-yhdistelmä. Totoro tajusi jujun tosi nopeasti ja tökkäsi keppiä aina kun se sopivasti meni ohi. Cellolla homma oli vähän hakusessa, se tökkäsi välillä, välillä vaan kattoa töllötti, jotta mitä sä ihminen huidot. Hedda oli pihalla kun lumiukko, mut Hedda onkin blondi. Oon kokeillut keppiä myöhemminkin ja tosiaan Totoro on älynnyt jujun, Cello myös, mut Heddalla homma on edelleen hakusessa.

Mulla on sellanen ajatus, että opettaisin Totoron ravaamaan hyppimättä kosketuskepin avulla. Kunhan saan Totoron seuraamaan keppiä alan liikkua kepin kanssa ja lopulta toivottavasti ravata... onkohan se ihan viisasta kepakko kourassa; saa nähä miten tän projektin käy...

Frida vietti viikon sosiaalistamishoidossa ja palasi kotiin. Oli kuulemma käynyt videovuokraamossa harjottelemassa ravaamista, tavannut vieraita koiria, oppinut naksun kanssa seisomisen jalon taidon, mennyt agikentällä putken, leikkinyt Pilan kanssa sydämensä kyllyydestä, könynnyt mettissä, tavannut lapsia ja muitakin vieraita ihmisiä ja mitähän vielä. Huh!

Alas kaivaa taskuas kun olis jo tuumii Frida.

Tällä viikolla on sit harjoteltu Fridan kanssa seisomista ja pöytää. Pöytää on helppo harjotella sen takia kun meillä kaikki HALUAVAT pöydälle seisomaan, Totoro menee jopa ihan ite, jollei sitä kiellä, pöytä on Totoron mielestä ehkä melkeen maailman ihanin paikka. Alotinkin pöytäharjotukset aikoinaan Fridan kanssa sillä, että nostin ensin kaikki muut länderit vuorollaan pöydälle ja vasta vikana Fridan. Taisin Totoron nostaa parikin kertaa ennen kuin Frida pääs. Koska kaikki haluavat pöydälle, siinä täytyy olla jotain erinomaista. Toivottavasti tämä tunne Fridalla säilyy näyttelyissäkin ja myös niitten jälkeen.

Meillä tosiaan on näyttely huomenna tossa noin 5 km päässä, saa nähdä kuin käy. Kehärutiinit on Fridalle opetettu paloina, muttei ole vielä kertaakaan menty koko rumbaa läpi alusta loppuun, se jää huomiselle, joten toivon, että selvitään kunnialla.

Puuhakasta alkanutta vuotta kaikille toivottaa Viivi ja me muutkin.

Blogin loppu??

2010-12-12T19:25:00.003+02:00

Lumen luonnilta oon ehtinyt tänne vaihteeks käväsemään

No kaiken rehellisyyden nimissä olen aikeissa lopettaa tämän blogin tähän. Vuoden vaihteessa osa blogista lakkaa joka tapauksessa toimimasta, koska palvelintila, jolla osa blogin kuvista on tallessa, lakkaa olemasta, olen irtisanonut sen. On siis ehkäs aivan oiva hetki pistää pillit pussiin koko blogin osalta sen sijaan, että yrittää kursia repaleista jotain luettavaa, ja tyytyä ylläpitämään pelkkiä kotisivujaan. Sinne ajattelin kyllä tehdä jonkin sortin kuulumisia-osion... sehän on vähän kun blogi... eikö??

Ihan tuhanteen tekstiin en yltänyt, vaikken siitä kovin monen kirjoituksen päähän toisaalta jäänytkään. Neljä vuotta sain blogia naputettua, enemmän kuin koskaan uskoin, kosken ole mikään päiväkirjatyyppi. Jonkun verran täällä on tilastoista päätellen käytykin, vaikkei moni ole jalanjälkiään blogiin jättänytkään. Paljon tavaraa tulee siirtymään bittiavaruuteen, jotain "aarteita" ehkä kasailen kotisivuille... nykyisin tähän puuhaan käytettävissä olevan aikani huomioon ottaen ehkä ens vuosituhannella.

Iloista Joulun odotusta kaikille blogin lukijoille, lämpöistä joulumieltä sekä onnellista tulevaa vuotta 2011!!!